lukuilon.
Senjälkeen kun ei muut kirjat ole oikeen "iskeny".
Suositelkaa nyt jotain hyvää kirjaa ,jota vois toivoa synttärilahjaksi.
Senjälkeen kun ei muut kirjat ole oikeen "iskeny".
Suositelkaa nyt jotain hyvää kirjaa ,jota vois toivoa synttärilahjaksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mites Waltarin muut historialliset teokset, Johannes Angelos, Ihmiskunnan viholliset tai oma suosikkini Mikael Karvajalka, jatkonaan MIkael Hakim.
Täällä Pohjantähden alla? Tartteeko edes esitellä.
Siihen verrattavissa, mutta mielestäni vetävämpi, eikä niin puhkikaluttu: Lars Sundin Colorado Avenue (sekä sen jatkot: Puodinpitäjän poika, Erikin kirja.
Loistavaa ajankuvausta, erilaista kerrontaa ja kertojia, hyvä tarina. Suosittelen lämpimästi.)
Jos ruottalainen kelpaa, niin Jan Guilloun Temppeliritari-sarja eli Tie Jerusalemiin - Temppeliherra - Pohjoinen valtakunta (sekä jatko-osa: Arnin perintö, joka on kirjoitettu "yleisön vaatimuksesta" varsinaisen trilogian jälkeen.)
Näissä kaikissa on ytimenä miehen/miesten elämänkaari, henkinen kehitys, pohdintaa, mikä on tärkeää, mikä ei.
Ja jos ei Sinuhen jälkeen mikään täräytä, kaiva esiin Raamattu ja sieltä Saarnaaja:
(Saar 1:2-9)
2: Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
Joten ei Waltarin teksti Sinuhessa mitenkään uraauurtavaa ole.....
Tuota Lars Sundin trilogiaa rohkenen suositella kokonaisvaltaisena elämyksenä.
Wilbur Smith: Joen Jumala
Ken Follett: Taivaan pilarit
Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Idiootti, Riivaajat ja Karamazovin veljekset. Loistavia kirjoja, eivätkä lopu ihan heti kesken.
Tuntematon sotilas on kyllä sellainen, että vetää jopa vertoja Sinuhelle. En kuitenkaan sano, kumpi on parempi; molemmat ovat yhtä loistavia, vaikkakin ihan erilaisia.
Waltarin paras historiallinen romaani on Johannes Angelos ja pienoisromaaneista ykkösenä pidän Kultakutria, joskin Vieras Mies tuli taloon on kielenkäytöltä'än vielä nautittavampaa.
Väinö Linna tulikin jo ketjussa arvostetuksi, mutta Kurvisen Suden merkki 70- luvulta on monien unohtama, mutta kirjoittajan mieleen jäänyt historiallinen viihderomaani. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta...
Mario Vargas Lhosan Maailmanlopun sota on takuuvarmasti lukemisen arvoinen ja Solohovin Hiljaa virtaa don ja Aronraivaajat ovat kovaa kamaa.
Moni on tietenkin nähnyt Kummisedän, mutta Puzzon kirjalliseen tuotantoon kannattaa siihenkin tutustua tai jos haluaa heittää kokonaan viihteelle, niin Clawell kyllä palvelee sitä tarkoitusta tarjoten samalla jänniä näköaloja aasialaisen ihmisen ajatteluun.
Lukemisestahan ei loppua tule...
Kun omaa lukemistani nyt mietin,niin itselleni on klassikoiden ja joidenkin nykyajan suurten tarinankertojien lisäksi varmaankin aika merkittävänä olleet erilaiset elämäkerrat,
(nyt heti kättelyssä mieleeni tulee esim. vaikkapa Picasso, Dali, Dietrich, Garbo, Jean Renoir, Sibelius, Rubinstein, Saljapin, Chaplin, Piaf, Neruda ... jne.jne.) Niissähän on mukana tosielämää ja ajankuvaus, ja ne ovat usein myös hyvin taitavasti kirjoitettuja opuksia.
Viimeksi olen elämäkerroista lukenut Bob Dylanin, ja sekin oli hyvinkin mukavaa luettavaa.
Lukeminen kannattaa aina, vaikka elämänsä aikana pystyy hipaisemaan/raapaisemaan vain pintaa.