Eivät asunnot kalliita ole. Rakennusoikeus on. Rakentaminen maksaa sen mitä maksaa rakensitpa Westendiin tai Kuhmoon. Ero tulee suurimmaksi osaksi tontin hinnasta.
Kuka viitsii voi kaivaa esiin pääkaupunkiseudun kaavoitettujen tonttien hintakehityksen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Aika hurjaa nousukäyrää.
Eikä pääkaupunkiseudulla edes ole varsinaista pulaa kaavoitetusta tai kaavoituskelpoisesta maasta. Pulaa on kaavoitetun maan myyjistä. Rakennusyhtiöillä on suuret maa-alueet odottamassa jalostusta, kuten seurakunnilla, erilaisilla yhteisöillä ja yhdistyksillä. Samoin yksityisten maaomistajien hallussa on tonttimaata suuret määrät. Ne vaan eivät ole markkinoilla koska on paljon kannattavampaa pitää tontti rakentamattomana kuin myydä se rakentajalle ja sijoittaa raha johonkin toiseen instrumenttiin.
Tontteja myös kaavoitetaan tehottomasti. Koko suomen väestö ja teollinen infrastruktuuri mahtuisi loistavasti kehä III:n sisäpuolelle mikäli maa-alueet käytettäisiin yhtä tehokkaasti kuin vaikkapa Hollannissa. Jos mennään Hong Kongin maankäyttömalliin niin koko kansa mahtuisi Helsingin niemelle.
Rakentamattomalle kaavoitetulle tonttimaalle pitäisi säätää progressiivisesti kiristyvä omaisuusvero joka noususi sitä mukaa mitä pidempään maa-alue pidetään tyhjän panttina. Esimerkiksi ensimäinen vuosi kaavoituksen jälkeen olisi "armonvuosi". Seuraavana vuonna pantaisiin maksuun tonttivero joka olisi esimerkiksi 3% tontin markkina-arvosta. Seuraavana vuonna vero kaksinkertaistuisi kuten sitä seuraavana vuonna ja sitä seuraavana. Samalla tavalla voitaisiin verottaa kaikkein kriittisimmillä keskusta-alueilla myös käyttämättä jätetystä rakennusoikeudesta. Jos tontille rakennetaan vaikkapa 85% sille sallitusta neliömäärästä tontille langetettaisiin tuntuva vero.
Näin toimien pääkaupunkiseudullekin saataisiin riittävästi uudisrakennuskantaa ilman että jouduttaisiin tuhomaan Malmin lentokentän kaltaisia kulttuurihistoriallisia arvoja tai tekemään ryöstöretkiä naapurikuntiin.
Tuolla saksanmaalla kerrotaan erään johtajan hamunneen kovasti lebensraumia idästä, eikä siinäkään tainnut kovin hyvin käydä.
Kuka viitsii voi kaivaa esiin pääkaupunkiseudun kaavoitettujen tonttien hintakehityksen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Aika hurjaa nousukäyrää.
Eikä pääkaupunkiseudulla edes ole varsinaista pulaa kaavoitetusta tai kaavoituskelpoisesta maasta. Pulaa on kaavoitetun maan myyjistä. Rakennusyhtiöillä on suuret maa-alueet odottamassa jalostusta, kuten seurakunnilla, erilaisilla yhteisöillä ja yhdistyksillä. Samoin yksityisten maaomistajien hallussa on tonttimaata suuret määrät. Ne vaan eivät ole markkinoilla koska on paljon kannattavampaa pitää tontti rakentamattomana kuin myydä se rakentajalle ja sijoittaa raha johonkin toiseen instrumenttiin.
Tontteja myös kaavoitetaan tehottomasti. Koko suomen väestö ja teollinen infrastruktuuri mahtuisi loistavasti kehä III:n sisäpuolelle mikäli maa-alueet käytettäisiin yhtä tehokkaasti kuin vaikkapa Hollannissa. Jos mennään Hong Kongin maankäyttömalliin niin koko kansa mahtuisi Helsingin niemelle.
Rakentamattomalle kaavoitetulle tonttimaalle pitäisi säätää progressiivisesti kiristyvä omaisuusvero joka noususi sitä mukaa mitä pidempään maa-alue pidetään tyhjän panttina. Esimerkiksi ensimäinen vuosi kaavoituksen jälkeen olisi "armonvuosi". Seuraavana vuonna pantaisiin maksuun tonttivero joka olisi esimerkiksi 3% tontin markkina-arvosta. Seuraavana vuonna vero kaksinkertaistuisi kuten sitä seuraavana vuonna ja sitä seuraavana. Samalla tavalla voitaisiin verottaa kaikkein kriittisimmillä keskusta-alueilla myös käyttämättä jätetystä rakennusoikeudesta. Jos tontille rakennetaan vaikkapa 85% sille sallitusta neliömäärästä tontille langetettaisiin tuntuva vero.
Näin toimien pääkaupunkiseudullekin saataisiin riittävästi uudisrakennuskantaa ilman että jouduttaisiin tuhomaan Malmin lentokentän kaltaisia kulttuurihistoriallisia arvoja tai tekemään ryöstöretkiä naapurikuntiin.
Tuolla saksanmaalla kerrotaan erään johtajan hamunneen kovasti lebensraumia idästä, eikä siinäkään tainnut kovin hyvin käydä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
" Rakentamattomalle kaavoitetulle tonttimaalle pitäisi säätää progressiivisesti kiristyvä omaisuusvero joka noususi sitä mukaa mitä pidempään maa-alue pidetään tyhjän panttina. Esimerkiksi ensimäinen vuosi kaavoituksen jälkeen olisi "armonvuosi". Seuraavana vuonna pantaisiin maksuun tonttivero joka olisi esimerkiksi 3% tontin markkina-arvosta. Seuraavana vuonna vero kaksinkertaistuisi kuten sitä seuraavana vuonna ja sitä seuraavana. "
Tuota voisi parannella siten, että mikäli maanomistaja itse rakentaa (riittävän tiheästi)sille ja laittaa rakennukset vuokralle, niin ei mene yllä ehdotettua "tonttiveroa" . Idea siinä, että tarjontaa olisi vuokramarkkinoilla ja sekin hillitsee oma-osto-asumista
Populistisesti yleensä ajatellaan ja esitetään että verotuksen tärkein ja ainoa funktio on kerätä valtiolle rahaa. Suurimmalle osalle kansanedustajistakaan ei ole valjennut verotuksen yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpi funktio: Sillä voi erittäin tehokkaasti ohjata kansalaisten käyttäytymistä. Ja toisin päin: Kansalaisten käyttäytyminen, silloin kun sitä ei enää voi ylhäältä päin annetuilla käskyillä ja kielloilla ohjata, alkaa ohajta verotusta. Esimerkkinä alkoholin tuonnin vapautuminen.
Vuokra-asuntojen tarjontaa voitaisiin helposti lisätä keventämällä esimerkiksi asuinhuoneistojen vuokrien verotusta. Tällä hetkellähän vuokratulot ovat verottajan silmissä samanarvoisia kuin muutkin pääomatulot ja jos hömppäosakkeilla saa suuremman tuoton kuin asuntoa vuokraamalla niin on selvä minne pääomat siirtyvät. Jos asuinhuoneistojen vuokratulot olisivat verovapaita, pääomat kiinnostuisivat taatusti tästä sijoitusmuodosta. Riskitön viiden-kahdeksan prosentin tuotto puhtaana käteen olisi monen piensijoittajan unelma.
Ajatus vuokratulojen verovapaudesta ei vaan mene ikinä läpi, sen verran paljon meillä on vasemmistopopulisteja vallan kahvassa. Vaikka edulliset vuokra-asunnot olisivat nimenomaan pienituloisten etu. Mutta vuokrapalvelujahan ei ihramahainen vuokraisäntä (kapitalistisika) saa ainakaan voitollisesti proletariaatille tarjota.
Kumminkin olisi kaikkien kannalta edullista että suomalainen pääoma osallistuisi maamme infrastruktuurin rakentamiseen muutenkin kuin pakolla, eli siis verotuksen kautta.