Palstoilla usein kysellään, minkähänlainen / minkärotuinen koira minulle / meille sopisi.
Eikö aiheellisempi kysymys olisi, minkälainen ihminen on hyvä koiraihmiseksi? Eikö ennen pähkäilyjä "Mikä koira olisi sopiva" pitäisi käydä sisimmässään keskustelu "Onko minusta koiranomistajaksi"?
Jos pitäisi valita vaikkapa viisi asiaa kuvaamaan hyvää koiran omistajaa, mitkä ne sinusta olisivat?
Erittäin pitkällisen harkinnan jälkeen valitsen itse alkajaisiksi seuraavat. Pitää ainakin olla
-pitkäpinnaiset hermot
-vakaa elämäntilanne
-positiivinen luonne
-tiukka asenne
-vahva tahto
Mitäs mieltä muut?
Eikö aiheellisempi kysymys olisi, minkälainen ihminen on hyvä koiraihmiseksi? Eikö ennen pähkäilyjä "Mikä koira olisi sopiva" pitäisi käydä sisimmässään keskustelu "Onko minusta koiranomistajaksi"?
Jos pitäisi valita vaikkapa viisi asiaa kuvaamaan hyvää koiran omistajaa, mitkä ne sinusta olisivat?
Erittäin pitkällisen harkinnan jälkeen valitsen itse alkajaisiksi seuraavat. Pitää ainakin olla
-pitkäpinnaiset hermot
-vakaa elämäntilanne
-positiivinen luonne
-tiukka asenne
-vahva tahto
Mitäs mieltä muut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näinhän se menee,mutta eihän kaikki koirarodut sovi kaikille.Täytyyhän sitä miettiä mikä koira sopii mihinki perheeseen parhaiten.
"tottakai" ole: näilläkin palstoilla on kirjoitellut pitkänlinjan "koiraihmisiä", jotka eivät saa edes kynsiä itse leikatuksi koiriltaan.
Silloin puuttunee ainakin sitä vahvaa tahtoa...
Koska minulla on olkanivelissä paha nivelrikko, en sovi suurelle ja voimakkaalle koiralle. Lisäksi suuria ilojani on metsässä samoilu, joten sovin metsässä viihtyvälle koiralle. Käyn usein bongaamassa lintuja, ja siksi en sovi lintuja tai muitakaan eläimiä innokkaasti metsästävälle koiralle. Minulla palloilevia ja urheileviä poikia ja siksi sovimme jalkapalloa jonkun verran suuremmalle koiralle. Minä sovin monen näköisille koirille, koska pidän heistä kaikista. Koska koirani liikkuisi paljon kanssani luonnossa, sovin paremmin koiralle, jonka karvat eivät ole helposti likaantuvat, mutta muuten sovin sekä pitkä- että lyhytkarvaisille koirille ja trimmattaville sekä saksittaville koirille. Sovin myös karvoja pudotteleville että karvattomille koirille. Joten jokohan joku koirarotu minut huolisi näillä tiedoilla. Juu ja sovin myös haukkuville ja vartioiville koirille ja vieraita kohtaan varautuneille koirille. Sovin siis monelle koiralle, joka hyväksyy minut ja pitää minusta. En sovi kovin hyvin vaikeasti koulutettaville koirille, koska olen vähän laiska.
Kääpiösnautseria.
Tosin sillä varauksella, että lintubongalusretkelle en itse ainakaan ota mukaan minkäänrotuista koiraa. Jo pelkkä pieni liike ja kahina vaikkapa heinikossa häiritsee bongattavia. Myöskään et voi täysin keskittyä vain bongaamiseen, jos koira on mukana.
Vaan muilta osin, käppänä oikein passeli. Oppii vähällä vaivalla kulkemaan vapaana missä vaan.
Ongelmakoirat syntyy juuri siitä kun on
valinnut väärän rodun !!Ulkomuoto ratkaisee
monen rotuvalinnan :(vaikka rotua ei muuten tunne .
Totta, pitää tarkkaan miettiä mikä sopii
itselle parhaiten , joka pentu on oma
persoonansa josta hyvissä/oikeessa käsissä tulee
huippukoira mistä molemmat nauttii toisistaan.
Valitsin mittelspitzin, ja sen kanssa on onnistunut viiksitimalinkin bongaus ja loikoi piilokojussakin hiirenhiljaa, kun katselimme harmaahaikaroita. Iltahämärissä, kun haikarat lenteli matalalla yli kävelylenkillä kiinnostivat rantapenkan ruusupuskien marjat enemmän, onneksi:)
juuri siksi, että ongelmakoirat minun mielestäni eivät synny väärän rotuvalinnan takia. Jos on oikeanlaiset "koiraihmisgeenit", tai laajemminn ajateltuna "eläinihmisgeenit" (tai vielä pitemmälle vietynä on sopiva laumanjohtajaksi, olipa lauma sitten eläimiä tai ihmisiä), on ihan sama minkä rotuinen koira on.
(Toinen juttu sitten tietenkin on, että pitää olla tietoa roduista kun valitsee: itsekin olen ollut aikoinani vähällä ottaa tanskandogin, vaan onneksi hoksasin ajoissa, etteihän sillä voi teettää raskaita töitä, kuten vetämistä. Vaan jos olisin vahingossa ottanut, niin tuskinpa siitä ongelmakoiraa silti olisi tullut...)
Minä voin olla hieman tiukkapipoinen,mutta mielestäni vastasit itse viimeisissä lauseissasi juuri sen ettet ainakaan minulta pentua saisi.
Valitan,laiska eisaa olla sillä laiskalle ihmiselle kasvaa laiska koira.Ei ole koiraa joka ei tarvitse tiukkaa koulutusta,en tarkoita kädellä koulimista,jota on tullut myös nähtyä.
Onko sinulla ollut koskaan koiraa,jos on niin mikä rotu,sekarotuinenkin todella hyvä luonteinen.Mutta,mutta mietippä vielä.Vanha sanonta pitää aina paikkansa. Koira ei halunnut sinua,sinä halusit koiran.Jos otat koiran muista aina edellä mainittu.
terv.ehkä tiukkapipo.
Olet oikeassa ,oikeanlaiset "koiraihmisgeenit "
helpottaisivat monen koirulin elämää.Eteeni on tullut juuri noita "uusavuttomia" kaikki tietäviä
koiraihmisiä ! Hyvä laumanjohtaja (omistaja)
päärjää koiran kuin koiran kanssa jopa useamman koiran ....valitettavasti vikaa monesti haetaan koirasta tai puutteellisista "käyttöohjeista" .
Laiskalle, aamu-uniselle koira EI sovi !!!
Koiralta vaaditaan kohtuutonta "sisäsiisteyttä"
laiskan omistajan ehdoilla ! HIRVEÄTÄ !!
Bailaamiset ym hipat menee toisilla koiran tarpeiden edelle ,sääli niitä koirusia ....
Ennen koiran hankintaa on mietittävä olisiko hyvä isäntä/emäntä.
Käydä sisimmässään keskustelu, niinkuin sanoit.
On kuitenkin sen jälkeen hyvä miettiä tarkoin myös rotu.
Iso karhukoira ei sovi ihmiselle, joka ei pidä piitkistä kävelylenkeistä, asuu pienessä asunnossa, jossa ei pihaa ja etsii vain seurakoiraa, jota pitää hyvänä.
Pieni chihu taas ei sovi ihmiselle joka nauttii kamalan pitkistä kävelylenkeistä ja haluaa metsästyskaverin koirasta.
Tärkeää on miettiä molemmat kysymykset hyvin tarkasti. Koiran valintahan tulee sopia juuri siihen minkälainen omistaja on. Jos eipälee itseään edes hieman kannataa koiran ottoa ainakin lykätä.
Hyvä koiranomistaja on:
-huolehtiva
-tasapainoinen
-positiivinen
-pitkäpinnainen
-sellainen joka ottaa asioista selvää(jos tulee koirulin kanssa ongelmia).
Nämä nyt tuli ensin mieleen.
viisaita sanoja täällä. kun on ensin itsensä havainnut koiranomistajaksi kykeneväiseksi, on syytä miettiä mikä rotu sopii omiin tarpeisiin, toiveisiin ja odotuksiin.
ehkä juuri siksi täällä kyselläänkin "mikä rotu minulle sopisi". luulenkin, että ihminen joka miettii rotua, on jo käynyt mielessään läpi "onko minusta koiranomistajaksi"-pähkäilyn. ehkä mielessä on useita eri rotuvaihtoehtoja ja täältä käsin haetaan ulkopuolista apua oman mietinnän tueksi.
minusta myös terve pelko,epävarmuus, siitä onko sittenkään valmis ottamaan koiraa kuuluu asiaan.
samoinhan se on ammattiin valmistuessa, lasta odottaessa ym. iso elämäntilanteen muutos herättää
ajatuksia siitä, miten omat rahkeet riittävät siihen mitä sinulta odotetaan.
hyvä koiranomistaja on:
-vastuuntuntoinen
-huolehtiva
-tasapainoinen
-pitkän pinnan omaava
-anteeksiantava
- oikeudenmukainen
Tähän liitän myös omien hermojen hallinnan; koiran ei pidä joutua kärsimään siitä että omistajalla on huono päivä. Se on epäreilua. Perheelle voi aina ainakin yrittää selitellä purkautumisiaan sillä että nyt vaan kaikki mättää, mutta koiralle on vaikeampi selittää.
- johdonmukainen
Eli ei "Venäjän hallituksen tyyliin": mikä on sallittua tänään, SAATTAA olla kiellettyä huomenna, riippuen tuulen suunnasta.
- vastuuntuntoinen
Vaikka koira on arvojärjestyksessä alimmaisena, se voi olla omien menojen suunnittelussa ylimmäisenä. Elävään olentoon sitoutuminen tarkoittaa suuren vastuun ottamista. Omasta, koiran sekä ympäristön turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
- huumorintajuinen
Auttaa selviämään arjesta. :) Monesta "katastrofista" saa oikealla asenteella kunnon naurut (ja nauru pidentää ikää).