Kaikki muut saa tehdä itsekkäitä tekoja ja satuttaa mutta mä en saa tehdä sitä yhtä asiaa mikä mua auttais, lähteä täältä pois? Enkä mä sillä ketään tahallani satuttais, tekisin vaan KERRANKIN elämässäni itsekkään teon ja päättäisin omasta elämästäni. Kyllähän mulla on siihe oikeus mutta se ei vaan tunnu kovin reilulta jättää sellasta taakkaa ja kysymyksiä muille. Mutta kun siihen vois saada luvan ja hyväksynnän, voisin kertoa ettei se ole kenenkää vika, vaan mun oma päätös koska mun mielestä tä oli tässä, ne asia on jo koettu mitä mä olen halunnut ja myös ne mitä mä en ole halunnut. Mä oon miettiny tätä niin kauan mutta muut ihmiset on vaan niin iso este.
Mikä siinä on ettei saa lähteä
gty
9679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On OLEMASSA LÄÄKKEET MASIKSEEN, jotka TODELLA AUTTAA!
Haudoin itse SAMANLAISIA ajatuksia moneen otteeseen ennenkuin tajusin hankkia kunnon masennuslääkityksen.
NYKYÄÄN PYSTYN NAUTTIMAAN ASIOISTA JA ELÄMÄN LAATUNI NOUSI SITÄ MYÖTEN, AIVAN PIENISTÄ KIVOISTA ASIOISTA TULI NAUTINNOLLISIA!
ELI LÄÄKITYS AUTTOI AINAKIN MINUA!
Masis ei ole ainoa syy miksi ihminen haluaa suolistaa itsensä puun oksaan, vaan suurin syyllinen on nykyajan yhteiskunta.
oma kohtaisesti toi hukuttautuminen pyörii joka päivä mielessä vaikka ei ole masiksesta muuta tietoa kuin vitutus elämän tyhjyydestä, eli saan 250 euroa kuussa josta menee 249 euroa ruokaan ja loput voin laittaa säästöön pahan päivän varalle, eli onko tässä enään mitään järkeä kittuuttaa? kun ei se elämä ainakaan nuilla säästöilläni muutu kun saan 120 euroa 10 vuotta säästettyäni, niin ehkä parit elokuvat voi käydä kattomassa 10 vuoden välein.
Saisivat kehittää tuota eutanasiaa kattamaan omakohtaset tarpeet siten että voisi käytä piikittään esim keskus sairaalassa !Ja sen maksaisi valtio!.
mieltä,tämä yhteiskunta on mätä paska,ei saa terveydenhoitoa ei terapiaa,aina kielteinen päätös ja tämä muka hyvinvointivaltio,tosin mulla menee ruokaan 100-120 e kuussa,kun ei ruoka edes maistu.
Jos muut ihmiset tuntuvat vielä esteiltä niin et ole vielä pohjalla. Masennukseen kuuluu myös syyllisyysharhat.
Eli hanki masennuslääkkeet ja sitten, kun olet terve, niin voit harkita terveellä päällä uudestaan.
Lääkkeitä olen kyllä syönyt jos jonkinmoisia ja syön edelleen päivittäin ja terapiassa käynyt. En mä ole masentunut, ei vaan kiinnosta tää paikka. Elämä ei ole elämisen arvonen.Joskus on hyviä aikoja ja sitten taas huonoja, sitä se elämä on..mutta sepä juuri ei nappaa. Koko ajan pitää vetää jotain rauhottavia ja unilääkketiä etten ois tässä maailmassa niin kovin enää kiinni. Kun vaan vielä saisin pääni käännettyä niin ettei se oliskaan itserakas teko ja mulla on oikus siihen.
Oletko ajatellu ottaa itseäsi niskasta kiinni ?, ja muutat vaikka havajille! ei ole mahdotonta. jos ei enään jaksa eikä halua kuolla niin voithan sinä taivas alla asua sielläkin, erolla että siellä ei tule kylmä ja metsät on täynnä syömistä. (jollet tietenki löydä itseäsi jostain sivilisaation keskeltä tekemästä jotain kivaa työtä).
Oma kohtasesti olen harkinnu japaniin muuttamista ihan tyhjiltään, vaikka pitäs kerjätä mutta olis se kummiski parempi kuin tämä kylmä helvetti.
Masennus on sairaus, eikä paranemista siitä voi sanoa "itseään niskasta ottamiseksi". Sitä paitsi, jos oikeasti ajatuksissa on vain kuolema ei siihen mitkään Havaijit auta. Mikään ei vaan enää tunnu miltään tai mikään ei kiinnosta tai tuota mielihyvää.
Tai menneisyyden/nykyhetken oikeat tai kuvitellut demonit jahtaavat ihmistä.
Tai ahdistus tulee ylitsepääsemättömäksi.
Tai kokonaisvaltainen väsymys sumentaa mielen.
...
ps. Sanotko esim syöpäsairaalle, että "ryhdistäydypä nyt ja parane" kuin se olisi niin vaan tehtävissä?
Ei hän ole masentunut.
Sullapa se kumma ajatus maailma on, niskasta masentuneiden täytyy itseään ottaa kiinni että ne paranee, sen sijaan on turha sanoa että piristyppä nyt kun se masennus ei ole niiden omasta tahdosta kiinni.
mutta korostan että paraneminen ON !