Eli dg:n, diagnosoinnin saatuani. Urospentuudestani asti olen ollut erilainen...omituinenkin koheltaja.
Ryyppäilin ja jännitin joskus jopa välttämättömiä kauppareissuja.
Pahimmillaan sain kassajonoissa paniikkihäiriöisille ominaisia oireita.
Yks ystävällinen nainen uskalsi ehdottaa, että menisin autismitutkimuksiin.
Hänellä oli nippu aihetta valaisevaa materiaalia mukanaan.
Innostuin ja menin tutkimuksiin. Asperger tuntui 'maisterin diplomilta'.
Iso lottovoittokaan ei olisi mullistanut elämää tehokkaammin.
Ahdistusta poistui lähiviikkojen aikana paljon. Tilalle toivoa ja energisyyttä.
Hulluusleimalla lätkiminen väheni siedettäväksi. Tiedän olevani kusipää elon tien loppuun.
Nyt vaan tiedän, että olen syntynyt erilaiseksi. Miten niin?
Vahva aspergisuus edellyttää laaja-alaista aivojen synnynnäistä kehityshäiriötä.
Ellei se ole näkymätöntä kehitysvammaisuutta - mikähän sitten on?
Ryyppäilin ja jännitin joskus jopa välttämättömiä kauppareissuja.
Pahimmillaan sain kassajonoissa paniikkihäiriöisille ominaisia oireita.
Yks ystävällinen nainen uskalsi ehdottaa, että menisin autismitutkimuksiin.
Hänellä oli nippu aihetta valaisevaa materiaalia mukanaan.
Innostuin ja menin tutkimuksiin. Asperger tuntui 'maisterin diplomilta'.
Iso lottovoittokaan ei olisi mullistanut elämää tehokkaammin.
Ahdistusta poistui lähiviikkojen aikana paljon. Tilalle toivoa ja energisyyttä.
Hulluusleimalla lätkiminen väheni siedettäväksi. Tiedän olevani kusipää elon tien loppuun.
Nyt vaan tiedän, että olen syntynyt erilaiseksi. Miten niin?
Vahva aspergisuus edellyttää laaja-alaista aivojen synnynnäistä kehityshäiriötä.
Ellei se ole näkymätöntä kehitysvammaisuutta - mikähän sitten on?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En halua kuulostaa pessimistiltä ollessani optimistinen, mutta ei se muuta loppujen lopuksi mitään koska kohta alkaa ahdistaan se että sinun pitäs jollain ilveellä kertoa se niille muille ihmisille että ET olekkaan hullu vaan minulla nyt on vaan tämmönen hulluun verrattava oireyhtymä jolle on annettu kauniimpi nimi.
Sama kuin skitsofreenia diagnosoitu, uudelleen diagnosoidaan 2 suuntaiseksi niin ei se paljoa elämää siitä muuta kuin että on lievempi nimittely nimi. Hullusta > lievästi sekavaan.
Monella assilla depressiotaipumus on yleistä. Marssijärjestys lie tämä:
Vahvat As piirteet ovat perinnöllisiä. Luulen että masennus/depressiopilvet
alkoivat nousta pintaan sopeutumisvaikseuksista sisaruslaumaan.
Nyt siitäkin toisaalta kitkerä, että sallittiin kasvaa aivan pumpulissa.
Henkiseen turpaan alkoi satamaan vasta yli tuhatlukuisessa työyhteisössä.
Mut mitäpä tätä ruikuttamaan. Kantti ja särmä erilaisuudentunnoista vaan kasvaa.
Se, että sinulla on neurologinen diagnoosi, ei tarkoita, että jättäisit psyyken hoitamatta.
Ei pidä paikkansa!, esimerkiksi minulla on voimakasta allergiaa pölylle ja karvoille, joten minun elämäni on turvattu koska en voi sairastua mihinkään muuhun niin fyysisesti kuin henkisestikkään.
Aloin satsaamaan entistä enemmän psyyken 'rakentamiseen'.
Kaiken ylimääräisen energian satsaan kasvattaakseni sietokykyäni kanssaihmisiin.
Väliin menee jo uhon puolellekin; kukaan ei oo oikeutettu leimaamaan
nenä maassa kyntävää, ellei ole edes päivää kävellyt 'mokkasiineissani'.
Sosiaalisten tilanteiden pelko, ja ujous EI OLE HULLUn leima.
Hulluus ja sairaus on kaksi eri asiaa. Minusta. Hullu on tahallaan hullu ja sitä voi sanoakkin vaikka leikillään hulluksi, mutta sairas, joka on tahtomattaan sairas ei voi nimittää hulluksi! Vaan paremminkin sairaaksi.
Jota osakseni sain uuden ikäpolven tullessa räyhäkkäästi remmiin, tuntuu vieläkin pahalta.
Kaltaisiltani tyypeiltä puuttuu tavallaan keinot suojautua ihmisten raastavalta pahuudelta.
Kun ei ollut tyttöystävää, leimattiin homoksi jne.
Jokainen näistä on henk.koht. viholliseni.
Nämähän ovat tosin yleisiä suurissa työpaikoissa.