niin kun sairastuin tähän ja nyt en edes halua ajatella että lihottaisin ,en ole siis vaarallisen laiha mutta menkkoja ei ole bmi 16.8 mun pitäs lihoo 2kiloo nii tulis..no kuitenkin tää pahenee kokoajan mitä kauemmin tää on..sitä vaikeampaa on palata itsekseni:( nyt jo tosi paha!olen yrittänyt pikkusen aina nostaa syömistä mutta heti jos joku sanoo että näytän paremmalta,tiijän että mun pitäs hyväksyy itteni mutta oon niin tyhmä, syön vajaan 400 kaloria päivässä,kesällä söin vaan n.150 kaloria:/ että on muutosta parempaa päin tapahtunu toki,enkä ole ainakaan tähän mennessä lihonu koska aineenvaihunta on vissiin vilkastunu koska juon myös jotain ja syön kuituja joten paino ei oo vielä noussut kesästä mutta pelkään juuri sitä en haluu että lihon,ja te jotkut 17 bmi älkää tulko tänne kertomaan omia luonnostaan hoikka juttujanne,koska se altistaa minua sairaudelle
parannunko koskaan?
anorektiiikko
5572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos itse haluat parantua, se on mahdollista. Tarvitset paljon tukea ja itsekuria, mutta se onnistuu. Paraneminen ei tapahdu hetkessä, mutta jos itse haluat, voit olla hyvässä kunnossa ja 6 kk kuluttua.
Hei. Itse sairastuin anoreksiaan vuonna 2003, painoindeksini laski myös 16.8, tosin kuukautiseni loppuivat paljon ennen sitä. Minun laihduttamiseni katkaisi suhteellisen vakava fyysinen sairaus, joka johtui liian alhaisesta rasvaprosentista ja joiduin olemaan sairaalassa useamman viikon. Aluksi painon nostaminen oli vaikeaa, enkä oikeastaan sitä halunnutkaan. Aika pitkään painoni pysyi kamalan alhaalla, mutta pikku hiljaa alkoi henkinen tilani kestämään sen, minkä järjellä tiesin. PAINO OLI saatava nousemaan. Itseni psyykkaamiseen siihen, että annoin itselleni luvan painonnousuus, meni aikaa reilu puolivuotta, sen jälkeen alkoi painoni pikkuhiljaa nousta. Aluksi tunsin itseni läskiksi ja epäonnistuneeksi, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen alkanut tuntemaan itseni normaaliksi. Olen normaalipainoinen, harrastan paljon liikuntaa ja olen suhteellisen lihaksikas. Puntarilla en käy, mutta housut mahtuvat jalkaan ja ne pienimmät mitkä joskus ostin, olen laittanut roskiin. Niihin minun ei tarvitsekaan mahtua. Nyt normaalipainoisena jaksan paremmin ja olen tyytyväinen itseeni. Anoreksiasta voi parantua, kun jaksaa uskoa siihen. Tsemppiä sinulle:)
haluun,yritän kokoajan kasvattaa ateriaani,seuraava uudistus on normaalirasvainen jogurtti ja vaalealeipä:)
Nää anorektikot on itsekkäitä omaan napaansa tuijottajia. Heille vain peili ja puntari ja oma ite on maailman napa. Voisivatkohan he edes vähän laajentaa reviiriään ja vaikka huomioida muita, jospa kävisit auttamassa vanhuksia, lapsia kaitsemassa, jotain vapaaehtoistyötä. Väsyttää nämä itteensä täynnä olevat ruikuttajat, joille koko aurinkokunnan keskus on MINÄ ja LUURANKOMINÄ.
Anoreksia on sairaus, mutta siitä on mahdollista parantua ja elää normaalia elämää jälleen.. Itselläni oli anoreksia muutamia vuosia sitten ja paraneminen ei ollut helppoa. Ei ollut helppo hyväksyä lihomista ja anoreksiani kääntyikin bulimian puolelle. kesti ainakin pari vuotta että aloin suhtautua ruokaan ja syömiseen normaalisti. Toisinaan alan edelleen tarkkailla syömistäni kun minulla on masennusta tai stressiä eli se pitää kai paikkansa että kerran kun sairastuu syömishäiriöön sairastaa sitä lopun ikää. Mutta sen kans oppi elämään. Toivottavasti saat apua ongelmaasi, mene vaikka psykologille juttelemaan...yritä myös selvittää syy anoreksiallesi. joskua sen nimittäin "käynnistää" jokin tilanne/ongelma.
kuukautiseni eivät käynnistyneet uudellen itsestään vaan ne jouduttiin käynnistämään hormooneilla. Yritä syödä enemmän ja opetella nauttimaan ruuasta. Sinulla on mahdollisuus parantua ja elää normaalia elämää.