Miten kerroitte vanhemmillenne et ootté raskaana? Miten ne sitten suhtautu?? Mites opiskelut? Missäs asutte nykyään? tuskin enään vanhempien luona?! Mistä saitte rahaa lastentarvikkeisiin, vaunuihin, sänkyyn, ym. juttuihin? eix ne maksa meinaa aika paljon?!! mites teillä muuten menee pikkusen lapsenne kanssa? onko rankkaa?? mites se synnytys muuten, miltäs se tuntu?! varmaa hirveelt vai?? kertokaaa mulle...
yh teiniäidit!(alle 19v.)
misu
171258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tulin raskaaksi 16-vuotiaana ja kertominen siitä vanhemmille oli elämäni kauhein kokemus.
vanhemmat ajoivat mut pois kotoa jo raskauden alkuvaiheessa, eivätkä vieläkään hyväksy elämääni vauvan kanssa.
muutin jätkäni luokse, joka asui omassa kämpässä.
elämä on tosi rankkaa, melkeinpä yhtä helvettiä, kun rahat eivät riitä mihinkään, eivätkä vanhemmat avusta.
synnytys luonnollisesti oli juuri sellaista, mitä pahiten pelkäsin.
suosittelisin, että pyytäisit jonkun kaverin kertomaan vanhemmillesi. ei tässä sitten muuta kuin onnea kakarasi kanssa!
eiköhän oo ihan jokaisen oma homma kertoa omille vanhemmille!?
miksi sitten teit lapsen, jos suhatutuminen oli/on omalta kohaltas tommosta???
taidat olla pikkasen katkera ihminen!!!!!!!
toivottavasti lapsi ei elä sun kanssa
Ei sitä kyllä keneltäkään voi kysyä,miten menetellä.Niin se minäkin olin 17v kun poika synty
18v kun tyttö synty ja vielä 20v kun tuli taas poi
ka,mutt sit oli pitkä pitkä väli kun tein (ilta-
tähden)prinsessa syntyi kun olin 29v.Eli neljähän mulla noita on,nyt olen 33v ja vanhin 16v .Ei se kyll meikäläisenkään vanhemmat oikein hymyillen uutista vastaan ottanut,vielä kun mullakaan ei ollu helppo tää murkku ikä,mut kova pää kun on ei tullu kuuloonkaan abortti.Nyt jos mä alan tässä kehua ett"päivääkään en vaihtaisi pois,niin varmaan joku kirjoittaa"Kyll ne kakarat on hyvä hankkia sitten vasta,kun on koulut käyty ja hyvä ammatti,oma asunto ym....."No ehkä niinkin,mut mä valitsin tän,eikä musta kyll oiskaan ollut näin vanhana aloittaa tota rumbaa,Tarkoitan sillä että jos tässä iässä oisin ekan lapseni saannut,niin siihen se ois jäänny.Meitä on moneks ja jokainen taplaa tyylillään eix je??!!!Kaikkea hyvää teilloe kaikille teiniäiteille ja vähän vanhemmillekkin.
Mä olin 18v kun poika syntyi.. Täytin 4kk sen jälkeen 19v...
Oikeestan se oli aika hassu juttu kun mutsi sanoi mulle yksi perjantai puhelimessa että oon raskaana, ihmettelin hetken ja sanoin että "ahaa" hän sitten vaan sanoi että testiin maanantaina, ja kas kas, tulos positiivinen..=9 Aika hupaisaa, kun itse en edes osannut miettiä asiaa.. Oon siitä kysynyt että miten ihmeessä hän tiesi, hän vain sanoi "kyllä äiti lapsensa tuntee"
Ne suhtautus todella hyvin..Oli heti mukana jutussa. Tosin faija oli eka vähän epäilevänä ja noin, mutta ei mennyt kauaa kun he alkoivat miettiä mitä lapselle ostetaan ja noin..
Elikkä todella hyvin ooti, ja hyvä niin, sillä olisi kamalaa ollut jos he eivät hyväksyisi..
Me muutettiin jo pari viikoa ennen kuin sain tietää odottavani, muutimme lapsen isän kanssa yhteen..
Siitä pojan syntymän jälkeen muutimme kolmioon.
Ne tarvikkeet maksavat aika paljon..
Mutta niitä saa esim. käytettyinä ja noin. Meillä tuo isi oli silloin töissä, joten ostimme ne hänen palkastaan.
Mutta jos oot varaton ja esim. opiskelija, saat sosiaalitoimistosta mm. rahat vaunuihin ja sänkyyn (näin ainakin tuttavillani oli, he opiskelivat molemmat...)
Mutta, niitä saa aika halvalla ja siistejä käytettyinäkin ja sukulaisilta voi kysellä...
Nyt oon yh, ja meillä menee pikkuisen kanssa kivasti. Hän täyttää 6kk, ja on aivan mahtava mini-ihminen.
Ei sitä osaa edes kuvitella ennen kuin osuu kohdalleen. En voi sanoa sen olevan rankkaa, vaikka yksin oonkin. Mutta sitten taas kun poika on ollut syntymästä asti niin helppo hoitaa. Nukkuu yöllä kellon ympäri, herää 1-2krt yössä syömään... Nukkuu 3 päikkärit päivällä.. Ei koskaan huuda tai vastaavaa..=)
Mutta lapsia on erilaisia, ja jotkut ovat kovempia metelöimään ja noin, mutta mä oon päässyt todella helpolla..=)
Ja synnytys..Mulla kesti 20h, 5h ennen syntymää, sain epiduraalin, se poisti kaikki kivut. Ei sattunut lainkaan, eikä supistukset eivät tuntuneet. Mutta ennen sitä..Olin kotona, istuin suihkussa melk. koko ajan. Supistukset tuntuivat todella pahalta, mutta puudus auttoi, ja se tunne että olin sairaalassa ja ex siinä vierellä. oli turvallinen olo...=)
Mutta, toivottavasti tuosta nyt oli jotain apua!!
Miten luulet sun vanhempien suhtautuvan??
Tsemppiä joka tapauksessa! =D
Anteeksi vaan mami, mutta sinun lapsesi on vasta 6kk joten kaikki rankin on vasta edessä... Enkä mitenkään halua arvostella, mutta vielä et tiedä lapsenhoisosta kuin pienen osan :)
En tarkoita ettei olisi hyviäkin hetkiä mutta on yksin lapsen huoltamin kyllä paljon rankempaa kuin kaksistaan!
Älähän peloittele toista, itse voin kertoa että olen aina kokenut ensimmäisen vuoden olevan kaikkein rankin, joten kun lapsi täyttää 1v, alkaa hoito helpottua kovasti.Lapset minulla on nyt 1v.2kk, 4v,9v, 17v, joten kokemusta eri ikäisistä lapsista todella on.Voin sanoa että kaikkein vaikein lapsi joukosta on tuo 17v, ikäinen lapsi.
olin 17 kun totesin olevani raskaana tyttö syntyi kuukausi sen jälkeen kun täytin 18 toinen tyttö syntyi 2kk sen jälkeen kun täytin 19 enkä kadu mitään. asuin jo omassa asunnossa silloin ja olin juuri päässyt peruskoulusta joten opiskelut jäivät siihen. vaatteet ja tarvikkeet saa halvalla jo ei tarvitse olla uutta. eka synnytys 10h 30min ja toka 5h 30min kumpikin oli yhtä tuskaa mutta kyllä se sen arvoista on ollut! lapsen kanssa pärjää jos vain haluaa!
Omille vanhemmille sanoin puhelimessa ja miehen vanhemmille kahvipöydässä.
"Alkujärkytyksen" jälkeen kaikki on innolla mukana asiassa ja oottaavat jo uutta tulokasta.
Opiskelu jää mulla kesken, mutta kaipa ne ehtii joskus myöhemminki. Aion siis suorittaa opinnot loppuun, mutta kaikki aikanaan..
Kaikkia vauvantarvikkeita ei oo ostettu. Ne todellakin maksaa paljon, jos uutena on pakko kaikki saada. Kirppiksiltä saa hyviä vaatteita ja muita tavaroita, myös vaunuja. Ja kannattaa myös kysellä sukulaisilta ja tuttavilta..
Lapsi ei oo vielä syntyny, mutta seki aika vielä tulee.. Kyllähän se varmasti rankkaa tulee olemaan, vaikka meitä kaks onki, mutta.. On se ihan yhtä varmasti palkitsevaa nähä lapsen kasvu ja kehitys..
Kyllä te ootte säälittäviä; eo olla tehty tai hankittu mitään vauvan tuloo varten mutta kyllä se siitä lutviutuu...LUTVIUTUU!!! Voi vittu teiän pentujen kanssa. Teette tähän maailmaan viattomia kakaroita ja te hyvät mamit yms. leikitte äitiä. Voi helvetti, kun ette tajuu että teidän nuoruutenne menee pilalle, kun ETTE SAA SITÄ ENÄÄ TAKAISIN!!
Sanoin ettei oo ostettu vielä kaikkia tavaroita. En ettei niitä ois hommattu!
Ja sitä paitsi, ei kannata ostaa liian aikasi niitä tavaroita, kun ei koskaan voi olla varma siitä, että kaikki menee loppuun asti hyvin!
Enkä muuten puhunu lutviutumisesta mitään..
Ei tehä kakaroita, vaan rakastettuja lapsia, Minttu-kulta.
Jos sinä oot pilannu elämäsi, ni se ei oo meijän muitten vika. Jos sinä oot nyt vasta huomannu, ettet saa nuoruuttas takas, ni sekään ei oo meijän vika, mutta ois kannattanu sulla miettiä ennen ku pilaat elämäs..
Jokainen on omalle lapselleen äiti omalla tavallaan, kukaan täällä ei leiki äitiä, vaikka sinä niin oisitki tehny..
Sori vaan, jos susta nyt tuntuu pahalta, mutta ei todellakaan oo sun asia arvostella muitten vanhemmuutta!
sä taidat jostain syystä olla TODELLA katkera?!!!
Sun tekstistä päätellen, sua sattuu ja paljon..
Sehän ei kuitenkaan oo meidän muiden vika.
Mä ainakin olen maailman onnellisin äiti!!!
Enkä mä ainakaan voi sanoa että mun nuoruus ois muka pilalle mennyt, päin vastoin, nyt on jotain minkä takia nuoruus on MAHTAVAA!!!
Ei se dokaaminen ja biletys tee nuoruudesta ikimuistettavaa! Mä ainakin voin sanoa jo nuorella iälläni saavuttaneeni JOTAIN TODELLA MAHTAVAA.
Ja ylpeänä sanonkin!!!!!!!
Niin, että peili käteen, ja ota se happamuus, pois sieltä jostain!
Heh, et sä muiden päivää tollasella pilaa.
=)
Misu:Mun oli pakko tulla vastaamaan vaikka en kriteereitä täytäkään..mulla siis on avomies ja oon 19.
Mutta sen verran (kun ei toi ikä paljoo heitä):Mun äitipuoli sekos totaalisesti siis positiivisessa mielessä ja isä sulatteli pari viikkoo eikä edes soittanu,mutta nyt kun muksu on 1kk ni on oikeen malli-pappa=)
Miehen vanhemmat ei ollu kiinnostuneita asiasta ennen ku vauva tuli taloon,nyt mummi hoitelee muksua ja lepertelee!eli alku hiukan kankeeta mutta hyvin se loppujen lopux meni!
Opiskelu:Mä olen amiksessa 3.luokalla,nyt pidän vuoden äippäloman ja palaan suorittamaan opinnot loppuun...
Tarvikkeet:Maksaa joo,mutta kaiken ei tarvii olla uutta..esim.kirppareilta saa halvalla ja hyviä..niin ja kannattaa tosiaan kysellä tuttavilta!Me saatiin miehen siskolta tosi paljon ja sossu makso puolet vaunuista!
Synnytys:Mulla ei ollu sillai rankka...ei ennakoivia supistuksia ei niin mitään..se käynnistä ku salaman iskusta ja kesti kaikkineen päivineen 2h 25min.Olihan se toisaalta aika raju,mutta nyt tiedän että on totta kun puhutaan että pahin kipu "unohtuu" kun vauva on ulkona!=)
Muu elämä:Koliikki...se vihon viimenen tapaus...meillä kärsitään tosta ja vaikka en yksin olekaan niin silti välillä tuntuu että mix meille kävi näin?!mutta:arvaas miltä tuntuu kun likka väläyttää kunnon hymyt tai "juttelee" jotain...niin ja välillä mummi käy hoitamassa että saadaan käytyä kahestaan vaikka kaupassa!
en kuitenkaan nyt kirjota enempää,mutta tässä mun mielipiteitä vaikken kai sitten teiniäiti olekaan...itse siis 19 ja muksu 1kk ja ihan vähän päälle =)
Minttu:voisit kyllä hiukan miettiä mitä sanot...ei sun tartte tänne tulla katkeruuttas purkamaan!Jos sä olet epäonnistunu niin muut ei välttämättä sitä ole ja kaikki nuoret äidit eivät pidä lasta näyttelykappaleena vaan ovat oikeasti hyviä ja tunnolisia äitejä!
Tsemppiä kaikille muillekin taaperon omaaville!
Mikä siinä on että "kaikki" teiniäidit alkavat heti kritiikkiä saatuaan ulista muiden ihmisten olevan katkeria?! Katkeria mistä?! Olen 25v akateemisesti koulutettu lapseton nainen, joko ärsyttää?! Vapaa luomaan uraa ja matkustelemaan. Kaikkea hyvää vaan teille mameille, kyllä te joskus ymmärrätte. Siis kun kasvatte aikuisiksi.
Eli olin 17.v kun alettiin mieheni kanssa suunnitella vauvaa eikä sitä kauan tarvinnut odottaa =) Pian huomasin olevani raskaana ja vasta 4:llä kuulla kerroin isille ja äitipuolelle sekä muille sukulaisille. Jännitin tosi paljon äitipuoleni reaktiota mut alkujärkytyksen jälkeen "mummipuoli" leperteli puhelimeen asiasta eteenpäin =)
Oon jo 16.vuotiaana muuttanu mieheni kanssa yhteen,joten asuin jo omillani. Nyt meillä on 1.v ja 3kk ikäinen tyttö joka on oikea "pikkupiru", mutta aah niin rakas vaikka kiusaakin äitiä ja isiä.
Ne kaikki tavarat todellakin maksaa ja kirppis on oiva paikka löytää lähes uusia vaatteita ja muita tarpeellista pikkuiselle. Sängyn ja vaunujen hankintaa avustaa soska jos omat tulot ei riitä.
Ikinä en ole katunut että sain niin nuorena vauvan ja moni kaverini onkin udellut oliko vahinko mutta ei,suunnittelimme ja hankimme vauvan yhdessä. yh:kin olen tässä välillä ollut mutta en kauaa ja kuitenkin koko ajan olemme mieheni kanssa olleet yhdessä.Pian tulee 4vuotta täyteen ja ikääkin minulla on vasta 19 juuri ja juuri =)
Synnytys on kaikilla niin erilainen mutta ei kannata ajatella se tulee ja menee.En ajatellut kuinka kovia kipuja joutuisin kokemaan koska olisin vain turhaan stressannut itseäni. Minulla edes epiduraali-puudutus ei helpottanut mutta koko synnytys ja ne kivut olivat todellakin tyttäreni arvoisia.
Tsemppiä sulle ja onnea tulevan vauvan kanssa, me nuoret jaksetaan paremmin kun vanhat, eikös joo?? =)
Olet sinä kuule ihan yhtä teiniäiti kuin muutkin alle 20-vuotiaat. Teini = teen (thirTEEN-nineTEEN)!
Tää on pätkä mun edellisestä kirjoituksesta:
"en kuitenkaan nyt kirjota enempää,mutta tässä mun mielipiteitä vaikken kai sitten teiniäiti olekaan...itse siis 19 ja muksu 1kk ja ihan vähän päälle =)"
Eli siis en väittänyt ettenkö omasta mielestäni olisi teini/nuoriäiti, vaan kun viestin aloittaja kaipasi alle 19v teiniäitejä,joten siksi kirjoitin etten kai sitten teiniäiti tähän viestiin kun vastaan!=)