Muutama päivä sitten oli radiossa erään tunnetun viihdetaiteilijan haaastattelu.
Kysyttiin mm., mitkä seikat auttavat häntä selviytymään työn tuomista haasteista.
Vastaukseksi hän luetteli joukon asioita: koti perhe, ulkoilu, seksi, taisi olla muutakin.
Kiinnittyi tuohon viimeksi mainittuun: uskalletaan tunnustaa asiallisesti tuo jonkin ehkä häveliääksi katsoma seikka, joka epäilemättä on kuitenkin (monen) elämässä hyvin keskeinen ja johon tässä tapauksessa tuskin edes liittyi mitään moitittavaakaan.
Mikä omalta osaltasi on auttanut jaksamaan elämässä?
Kysyttiin mm., mitkä seikat auttavat häntä selviytymään työn tuomista haasteista.
Vastaukseksi hän luetteli joukon asioita: koti perhe, ulkoilu, seksi, taisi olla muutakin.
Kiinnittyi tuohon viimeksi mainittuun: uskalletaan tunnustaa asiallisesti tuo jonkin ehkä häveliääksi katsoma seikka, joka epäilemättä on kuitenkin (monen) elämässä hyvin keskeinen ja johon tässä tapauksessa tuskin edes liittyi mitään moitittavaakaan.
Mikä omalta osaltasi on auttanut jaksamaan elämässä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt eläkeläisenä nautin kunnollisesta asumisesta ja hyvästä eläkkeestä. Mielestäni kannatti olla ahne ja ahkera.
Vaikea kysymys minulle siksi, että en osaa sanoa yhtään yksittäistä asiaa, niitä kun on pilvin pimein eli minua kantaa koko elämä kaikkine väreineen. Nyt vain Aila Meriluodon Lasimaalauksen sanoilla osaan Topille vastata:
Te värit nöyrät, odotusta täynnä,
näin käsin varovin ja varmoin sentään
ma teidät lasipintaan levitän.
Maailman suuren meren siihen maalaan,
sen suuren meren, josta vihrein hiuksin
maanosat niinkuin unet nousevat.
Ja niitten halki tummat joet ujuu,
ja kaupunkeja kohoaa ja vaipuu,
ja vuoret kulkee ruskein juovaviivoin,
ne ruskein viitoin mereen vaeltaa.
Ma linnun maalaan kaikki laulut suussaan
ja kalan kaikki vedet hartioillaan
ja karhun kaikki raivo kämmenessään
ja käärmeen kaikki myrkky kielellään.
Ja vielä aivan pienen kukan maalaan,
kuin uinuis siinä keväät tulevaiset
ja sateen siunaus ja päivän lämpö
ja siemen sataan kukkaspolveen uuteen.
Ma sitten siveltimeen hienoon tartun,
hopeaväriin viileään sen kastan
ja rantein herkin kaiken yli maalaan
verkon olevaista kietovan.
Maan pinnasta sen ytimiin se tunkee
ja karhun kämmenestä kulkee kukkaan,
kalliohuiput laaksoihin se liittää
ja raunioihin nuoret kaupungit.
Ei mikään irrallaan voi mistään olla,
ei mikään milloinkaan voi olla toisin,
ja ikuinen on kaiken yhteys.
Niin viimein auringolle sanon: paista!
Ja leimahtaen herää värit valmiit,
niin että alla joka muodon selvän
näät tuhat merkitystä suunnatonta
ja hetken huiman edessäsi aukee
maailma niinkuin alku-unessas!
tavallisen arkipäivän keskellä hienosta runosta.
Tulin lehtien haravoimisen välillä "rentoutumaan" ja kas sainkin luettavakseni ihanan AILa Meriluodon iki-ihanan Lasimaalauksen.Kiitos.