Kuinka toimia??

Ensin seurustelette vähintään vuoden. Piste.
Sitten, jos suhteenne näyttää lupaavalta (katsokaa suhdettanne oikeasti rehellisesti!) ostakaa hirmu iso talo johon muutatte, teidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Piste.

Miksi teet asiasta näin vaikeaa?

Tutustukaa kaikessa rauhassa toisiinne ja aivan kuten muutkin vieraat käyvät luonanne jne. niin miksei miesytäväkin voi käydä aivan samalla tavalla kyläreissulla ja täten tutustua hiljakseen lapsiin. Ja välillä hän voi ottaa omat lapsensa mukaan tullessaan jne.

Nyt ensinnäkin otat ihan rauhallisesti, sä tiedät sydämessäsi oikean ratkaisun mitä sinä sitten noudatat. Kokemuksella kuitenkin sanon että vaikka se tulee olemaan vaikeaa, niin tapailkaa ensiksi ihan rauhassa ilman lapsia, tutustukaa. Tiedän että se on vaikeaa jo siksi että kun aikuista kahdella perheellä..eri aikatauluilla, yrittää sopia tapaamista, niin tuntuu suorastaan mahdottomuudelta, mutta jos teillä on aidot tunteet ne kestävät. en usko että tuossa vuottakaan tarvitsee odottaa, mutta edes sen jokusen kuukauden.

Tutustuin yh-isään(jolla 2 lasta,eri liitoista..toinen lapsista siis asuu isällään),netin välityksellä.Viikon verran kirjoiteltiin pitkiä viestejä,soiteltiinkin usein.Sitten olikin jo ekat treffit.Ekoista treffeistä 2pvää,niin tapasin miehen vanhimman lapsen.Ja siitä viikon päästä hänen muualla asuvan nuoremman lapsensa.Miesystäväni tapasi minun lapseni 2vkoa ekojen treffien jälkeen.
Nyt on aikaa kulunut tuosta ensi hetkestä pian 4 kuukautta,ja kaikki on mennyt hyvin.Lapset ovat olleet mukana alusta asti,mutta ollaan saatu n.kerran kuussa olla ihan kaksinkin..ja niistä hetkistä osaa sitt nauttiakin!
Lapset hyväksyivät toisensa,heidän ei ollut vaikea sopeutua...ovat toki jo isompia,ja omat lapseni tottuneet ett meill iso ryhmä ain kotona.
Meill aikomuksena muuttaa koko ryhmä saman katon alle,viel piankin...
Omat lapseni hyväksyivät miesystäväni heti,mutt itse olinkin yksin lähes 3 vuotta,ennen kuin tapasin kumppanini.Kumppanini erosi vasta muutama kuukausi ennen tapaamistamme,joten siellä tuo nuorin (3v)lapsi ei minua isänsä viereen haluaisi.Vaikk tuon lapsen äiti meni heti heidän eron jälkeen kihloihin..ja siell uus mies kuvioissa jo ollut kauan!No,eipä tuo meitä lannista!
Miksi pitäis odottaa..jos tuntee että tuo on se oikeanlainen ihminen?Alkuun on varmaan hyvä tutustua ilman lapsia,kuten joku ehdottikin.Meill oli yhteinen viikon loma seurustelusuhteen alussa,joten kummallakin oli aikaa tutustua toisiimme...se varmisti sen että tuo on oikea ihminen minulle!
Ja kun ikää kummallakin jo yli 40v,niin ei tahtonut enää ootella...

totutat lapsesi ajatukseen että ko. mies on olemassa. Ensin hän käy kylässä "ystävänä". Käytte joskus koko porukalla ( kaikki lapset mukana )retkellä tms. Katsot miten sujuu ja sitä mukaa tiivistätte tapaamistahtia ja tunnelmaa. Pikkuhiljaa kerrot että "tykkäät" miehestä. jne. Siinä ne asiat sitten suju omalla painollaan...

me tapailimme miehen kanssa n. 3-4 kuukautta aina silloin viikonloppuisin, kun kummankin lapset olivat toisilla vanhemmilla (molemmat yh:ta).
mies kävi töiden jälkeen kahvilla yksin (lapset jo pärjäisivät muutamn tunnin yksinkin).
sitten aloimme viikonloppuisin tehdä jotain kaikki yhdessä..uimassa ja käytiin lasteni kanssa silloin tällöin kavilla heillä jne...

ollaan oltu nyt 4,5 vuotta kimpassa ja siitä ajasta asuttu yhdessä (kaikki 7), n. 2 vuotta. alussa oli tosi vaikeeta ja sehän on normaalia. (lapset haukkuivat minut ja mun lapset mieheni jne..) mutta nyt ne ovat kuin kaikki 5 samaa sisarusparvea..heh
mutta kun jaksaa ja pitää kumppanin kanssa yhteisen linjan ja puhuu puhuu ja puhuu, niin odotus palkitaan.