Tässä oma alkava masennuskertomukseni lyhyesti;Mulla on viisi lasta ja kaksi synnytyksenjälkeistä masennusta takana...nyt muutama kuukausi sitten kun synnytin viidennen niin PÄÄTIN jo etukäteen ettei masennus tule enää häiritsemään ihanaa vauva-aikaa.Mutta kuinka ollakkaan...sieltähän se mörkö hiipi hiljalleen elämäämme.(Masennushan koskettaa koko perhettä.)Oli todella kova paikka myöntää olevansa TAAS masentunut!Todella kova paikka!Kun olin kerran päättänyt ettei taas...Nyt on takana eka psykologilla käynti ja tuntuu että matkaa paranemiseen on kamalasti.En onneksi ehtinyt vaipua ihan mahottomaan kuiluun...Mulla aiheuttaa masennusta nähtävästi lapsuuden aikaset traumat ja fyysisestä puolesta väsymys.Toisethan masentuvat jo pelkästään kun hormonitoiminta on niin kovaa.Eli masennus voi olla pelkästään fyysistäkin.
Olis kiva kuulla jos jollain on samankaltasia kokemuksia...Mä olen päättänyt tervehtyä,vaikka siihen menisi vuosia!=o)
Olis kiva kuulla jos jollain on samankaltasia kokemuksia...Mä olen päättänyt tervehtyä,vaikka siihen menisi vuosia!=o)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulosti liiankin tutulta. En jaksa kertoa tarinaani..siinä menisi yhtä kauan kuin masennukseni hoidossa se vaatii ehkä jopa vuosia mutta kyllä siintä nouset! :)