...Miten olette valveutuneita siitä, miten sijaislapsianne on kaltoin kohdeltu kokonainen vuosi laitoksessa?
Kerron eilisestä tapaamisestani laitoksessa:
- Alle kolme vuotias poikani ei heti istunut ruokapöytään ja hänet suorastaan nakattiin penkkiin niin et kolisi,puristettiin käsivarsista ja sanottiin alistavalla ja pelottavalla äänellä:(hammasta kiristellen)Sinä istut siinä nyt!(luulivat minun olevan WC:SSÄ,eli yllätin!
Lapseni alkoi sormin syömään raastetta ja kauhea huuto siitä syntyi,ei saa sormin koskea ruokaan vain lusikalla....lapsi lopetti heti syömisen siihen...katsoi minua anova ilme silmissään...ENkä voinut mitään muuta kun pitää itseni rauhallisena...koska on uhkattu ,että jos puutun ,loppuu tapaamiset siihen...en voi ilmoittaa edes soskulle koska lastenkodin johtajalla ja soskulla on 30v.yhteinen taival ja olen huomannut mieheni kanssa et he vetää yhtäköyttä.
Tapaus ei ole ainut missä lastani on syrjitty.
Lastani kielletään kaikesta ,mut muita isompia lapsia ei!.......Lastani en ole nähnyt kuin kaksi kertaa pidettävän vuoden aikana sylissä....muita lapsia olen isompiakin ja heille vain leperrellään....
Kun 5-vuotias poika lyö poikaani lujaa nyrkillä vatsaan ja huutaa :- minä tapan kaikki!...hoitaja vain nauraa.Kun valitin siitäkin,taas uhkaus tapaamisten lopetus.
Siis kysymys kuuluukin sijareille:- Jos teille sijoitetaan pieni kolmivuotias poika, jatkatteko samaa hoidollista hommaa kuin laitoksessa vai oletteko empaattisia ja alatte korjaavan,lämpöisemmän kasvatuksen lapsi paralle?
Saako lapsi syliä ja saako syödä sormin?Annatteko omien lasten alistaa sijaislasta?
Kerron eilisestä tapaamisestani laitoksessa:
- Alle kolme vuotias poikani ei heti istunut ruokapöytään ja hänet suorastaan nakattiin penkkiin niin et kolisi,puristettiin käsivarsista ja sanottiin alistavalla ja pelottavalla äänellä:(hammasta kiristellen)Sinä istut siinä nyt!(luulivat minun olevan WC:SSÄ,eli yllätin!
Lapseni alkoi sormin syömään raastetta ja kauhea huuto siitä syntyi,ei saa sormin koskea ruokaan vain lusikalla....lapsi lopetti heti syömisen siihen...katsoi minua anova ilme silmissään...ENkä voinut mitään muuta kun pitää itseni rauhallisena...koska on uhkattu ,että jos puutun ,loppuu tapaamiset siihen...en voi ilmoittaa edes soskulle koska lastenkodin johtajalla ja soskulla on 30v.yhteinen taival ja olen huomannut mieheni kanssa et he vetää yhtäköyttä.
Tapaus ei ole ainut missä lastani on syrjitty.
Lastani kielletään kaikesta ,mut muita isompia lapsia ei!.......Lastani en ole nähnyt kuin kaksi kertaa pidettävän vuoden aikana sylissä....muita lapsia olen isompiakin ja heille vain leperrellään....
Kun 5-vuotias poika lyö poikaani lujaa nyrkillä vatsaan ja huutaa :- minä tapan kaikki!...hoitaja vain nauraa.Kun valitin siitäkin,taas uhkaus tapaamisten lopetus.
Siis kysymys kuuluukin sijareille:- Jos teille sijoitetaan pieni kolmivuotias poika, jatkatteko samaa hoidollista hommaa kuin laitoksessa vai oletteko empaattisia ja alatte korjaavan,lämpöisemmän kasvatuksen lapsi paralle?
Saako lapsi syliä ja saako syödä sormin?Annatteko omien lasten alistaa sijaislasta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaa pelottavalta lastenkodilta! Valitettavasti tuollaisia paikkoja on paljon, myös yksityisellä puolella, vai pitäisikö sanoa, etenkin yksityisellä puolella.
Sijaisperheissäkin on monenlaisia perheitä, mutta voin sinua lohduttaa vain sanomalla, että itse uskon vilpittömästi, että lapsella on aina parempi perhehoidossa kuin laitoksessa. Laitoksessa ollaan vain töissä, kotihoidossa lapseen kiintyy enemmän ja hän saa hellempää hoitoa.
Itse kasvattajana ja äitinä kohtelen lasta ikätasonsa mukaisesti. Pieneltä lapselta ei voi vaatia samaa kuin isommilta. JOs lapsi on tottunut syämään sormin, pitää jo 3-vuotiasta opettaa lusikalla syömään, mutta hellästi auttaen ja opastaen. 3-vuotias osaa jo käyttää lusikkaa ja haarukkaa, jos hänelle niitä annetaan. Pieni tarvitsee myös paljon syliä, se pitäisi olla selvää myös laitoksessa.
Uskalla sanoa ääneen epäkohdista, ei sinua siitä saa kiristää. Jos tuntuu kuitenkin siltä, tee asiasta kirjallinen valitus lääniin. Alentavaa käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää. Tsemppiä sinulle!
Tiedoksesi vaan, että myös sijaislapsi saattaa alistaa sijaisperheen biologista lasta. Olen sijaisperheen ainoa biologinen lapsi ja kaikki 5 sijaislasta ovat usein jopa porukalla solvanneet minua.
MINUA on potkittu, haukuttu ja syyllistetty ym. Ja kaikista meistä kaiken kaikkiaan kuudesta lapsesta minä olen ollut ainut, jolla on todettu synnynnäinen neurologinen sairaus (Aspergerin syndrooma). Niin vanhempani kuin kaikki muut ovat ainakin meillä vaatineet ainoalta todella erilaiselta lapselta terveiden lasten huomioon ottamista, vain ja ainoastaan siksi, että olen ollut se biologinen lapsi.
Jos minä olisin kohdellut sijaislapsia niinkuin he minua, olisivat vanhempani varmaankin jo suurinpiirtein tappaneet minua. Alle kuukausi sitten äitini sanoi minulle viimeksi, että hänen on vaikea suvaita sairauttani ja vaatii parantumaan, vaikka se on mahdotonta.
...helpommin saada apua!
Kerro jollekkin muulle aikuiselle kotioloista.
Empä oikein usko et sijaislapsellakaan on tollasten luona hyvä olla.....
Ei ole helppoa kertoa muille aikuisille. Ainoat minusta koskaan välittäneet aikuiset ovat jo kuolleet, eikä lähisuvustani kukaan osaa rakastaa toista. Eivät vanhempani sijaislapsiakaan tietenkään rakasta, mutta heidät hyväksytään ja he saavat olla mitä ovat, koska ovat sijaislapsia.
Sosiaaliviranomaisille olen asiasta kertonut, mutta he eivät asiaani aijo ajaa, koska heille ei makseta sijaisperheen biologisesta lapsesta huolehtimisesta (näin he sen itse sanoivat). Sijaislapsista olivat hieman huolissaan, mutta kuullessaan, että heistä sentään huolehditaan, vaikkei heitä varsinaisesti rakasteta, eivät he viitsineet sijaislastenkaan tilanteelle mitään tehdä. Muuten ehkä kyllä, mutta koska sijaisperheistä on muutenkin huutava pula, ei apu ole mahdollista, onhan sijaisperhe kuin sijaisperhe aina parempi kuin laitos...
parempi kuin laitos!
Juuri tuollaista se sossujen touhu on!
Sijaisvanhemmat saavat kohdella vaikka omaa lastaan huonosti, ei siihen puututa kun ei raha virtaa. Aivan turha haukkua bioja siitä, jos jonkun päihdeperheen kohellukseen ei puututa kunnolla vuosikausiin. Ei sossujen touhuissa mitään järkeä ole, heidän toilailunsa on hyvin sattuman varaista mihin puututaan ja miten puututaan.
Oletko sijaissisko saanut dg:n jälkeen mitään kuntoutusta/apua itsellesi?
Diagnoosin sain melko myöhään, eikä kuntoutusmahdollisuuksia juuri ole enää ollut. Äitini kyllä vaatimalla vaatii paranemaan, mutta eihän kuurokaan opi kuulemaan, eikä sokea näkemään, vaikka kuinka käskisi.
...aika kypsältä henkilöltä...mikä lisää huolta....olet ilmeisestikkin joutunut itsestäsi kantamaan liikaa jo vastuuta.
Tiedän tällaiset vanhemmat jotka vaatii omalta lapseltaakin aivan mahdottomuuksia....olen myös sellaisen vanhemman lapsi nyt kyllä jo yli 30v.
Jouduin myös ottamaan vastuuta itsestäni todella varhain ja se tie on ollut rankka....
Minullakaan ei ollut mahdollisuutta saada apua vaikka kaikki sen näki kylässämme....
Äitini suku vaan oli niin vaikutusvaltainen ettei pienessä kylässä uskallettu puuttua meidän suvun asioihin.
En tiedä minkä ikäinen olet mut voit ottaa yhteyttä asiassasi myös seurakunnan auttavaan puhelimeen tai sitten mannerheiminlastensuojelu liiton puhelimeen....
Poliisissakin on sosiaalityöntekijä jolle voit soittaa ja kertoa ahdinkosi...
Älä jää tuleen makaan!ja muista et sijaislapsetkin ovat uhreja sinun kanssasi.Sinun kannattas yrittää luoda kuitenkin heihin lämpimät välit koska vanhemmat ovat nyt aika huonoa seuraa...
Kerroit et olet puhunut soskuille asiasta...kysymys kuuluukin kelle soskulle?
Sijaislasten soskulle on joskus turha puhua, varsinkin kun se on eripaikkakunnan työntekijä.
Oman kunna soskuille ois parempi kertoo...
Oman edun vuoksi älä lähe syyllistämään suoraan vanhempiasi vaan kerrot arkipäivän pahasta olosta ihan todellisten tapahtumien perusteella...
nimittäin jos lähtee syyttely linjalle ja puhuu tyyliin musta tuntuu ,voit joutua itse esim. psykiatriselle laitokselle.
Olen 23-vuotias. Vanhempani "lakkasivat huolehtimasta minusta" ollessani 14-vuotias, tosin todellisen huomion kohteena olin viimeksi 9-vuotiaana.
Helsingin sosiaaliviranomaisille olen asiasta kertonut, he ovat sijaislasten sosiaaliviranomaiset ja nykyään omankin asuinpaikkani sosiaalitantat.
Monesti on tuntunut siltä, että on aivan saman mihin otan yhteyttä, asia on kuitenkin muhinut jo niin pitkään, ettei mitään ole enää tehtävissä.
Hei Sijaissisko. Olet jo aikuinen ja elät omillasi. Sinun on aika katsoa eteenpäin ja suunnitella mitä omalla elämälläsi teet. Millainen ammatti, millainen työ? Millainen puoliso, perhe? Miten tulevat lapsesi aiot kasvattaa, mitä heille elämästä opettaa?
Jos et voi unohtaa kokemiasi vääryyksiä, hae apua mielenterveystoimistosta ja aikuispsykiatriasta ja käsittele menneisyytesi. Kun opit niitä käsittelemään katkeruudetta, sinusta tulee myös vanhemmillesi keskustelukumppani ja voit antaa heille palautetta työstään niin että he sinua kuuntelevat.
Jos et tähän halua ryhtyä,ala muuten vain elää omaa elämääsi äläkä muistele kärsimiäsi vääryyksiä ja synkistä niillä mieltäsi.
Vammasta huolimatta ole onnellinen!
Vaihtelu virkistää, se on helppoa kun käskeä osaa, "ole onnellinen". Olen täysin eri mieltä Vaihtelu virkistäjän kanssa. Ongelmaa, jonka sijaissisko on rohkeasti tuonut esille, ei saa lakaista maton alle. Sijaissiskon kaltaisia sijaisperheissä kaltoin kohdeltuja biologisia lapsia on maassamme paljon ja he ovat, jos mahdollista, vieläkin näkymättömämmäksi jäänyt lapsiryhmä kuin sijaislapset. Sijaissikoille ja -veljille pitäisi perustaa vertaisryhmiä, mutta ei suinkaan sosiaaliviranomaisten valvonnan alaisina vaan jonkin täysin ulkopuolisen, lastensuojelun viranomaisista riippumattoman tahon toimesta. Teit rohkean teon, sijaissisko, kun mursit tabun. Kansalaisten on hyvä tiedostaa, että nykyisen lastensuojelupolitiikan seurauksena meillä on pian käsissämme traumaattinen sukupolvi sekä sijaislasten että sijaissisarusten piiristä. Jos otetaan huomioon pienentyvät ikäluokat niin 15.000 sijoitetun rinnalla kulkee vähintään vastaava määrä traumatisoituneita sijaissisaruksiksi värvättyjä. Tämä muodostaa merkittävän suuren osan ikäluokasta.
katkeruus. On todella hävytöntä sanoa edm.sijaiskodissa kasvanutta lasta katkeraksi ja näin ohittaa kokoko asia.
Kesällä meidän perheeseen sijoitettiin pieni 3v suoraan kotoa. Syliä on pienelle annettu tosi paljon ja kaikenlaista muutakin huomiota. Perheessämme ei ole biolapsia ja kaikkia sijoitettuja lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti. Pieni saa syödä sormin, mutta on myös opeteltu lusikan ja haarukan käyttöä ja nyt se alkaa sujua.
Kyllä 3-vuotias jo syö haarukalla tai lusikalla.
Näkee sun jutuista, että kärjistät asioita.
...tietysti lapseni osaa jo syödä ruokaa haarukallakin, mut kyse oli siitä miten siellä laitoksessa nostetaan älytön älämölö lapselle jos se joskus haluaa ottaa lautaselta esim.raastetta sormin tai sit tomaatin....sitä huutoa miten suhtaannutaan pikku asiaan.
siis toisten lasten kuullen morkataan niin pientä pikkuseikan takia.
Toivottavasti siis sijaisperheessä ei sijaisäidillä savu nouse päästä kun lapsi haluaa syödä jonku osan sormin....
Taidat olla lastenkodin työntekijä joka työtään tekee vain ja ainoastaan rahan takia eikä kutsumuksen vuoksi kun alat heti morkkaan vähättelyllä.
Kerrompa siitä laitoksesta senkin tapauksen missä lapset on aivastelleet ruokapöydässä(ei minun lapset),yksi "natsi" hoitaja kieltää huutamalla aivatelematta ja yskimättä ruokapöydässä(siis asialle ei varmaan aikuinenkaan voi mitään,miten sitten lapsi)Lapsilla vesi tippuu silmistä kun meinaavat tukehtua ruokaan ja kielletään yskimästä...silloin miehenikin jo katsoi minua pitkään kun kuultiin ekaa kertaa tämä.
Paljon muutakin sairasta siellä vaaditaan pieneltä lapselta.Voi kun joskus sais syövän ja sanottas et elinaikaa ei ole kun muutama kuukausi....tämä lyyti alkas laulaa!