Ihastuin. Hänkin antoi selviä merkkejä siitä. Tapailimme, kaikki vaikutti menevän niin hyvin. Yhtäkkiä hän räväyttää ettei tästä mitään tulekaan, jutussa ei ole "sitä jotain". Olen kirjaimellisesti suu auki. Kaikki ne sanat ja viestit... valehtelua, huijausta? Petetyltä oloni tuntuu.
Hän on ihana ihminen niin ulkoisesti kuin sisäisesti ja ihastuin kyllä ensi silmäyksestä lähtien. Ja lujaa. Mutta lujaa tulin myös unelmistani maan tasalle. Nyt pientä masennusta pukkaa :/. Mitenkä nämä tällaiset taas unohdettiinkaan... Kavereita sovittiin olevamme. Mutta kun haluaisin niin paljon enemmän. Voiko vain olla että hän pelkää? Hän ei ole koskaan seurustellut naisen kanssa. Ja miten sitä häneltä voisi kysyä hienovaraisesti... Yritän etsiä jotain toivoa, mutta taitaa olla turhaa kaikki. Äh, parempi kai vain unohtaa hänet..? Voih, kunpa se olisikin niin helppoa.
Hän on ihana ihminen niin ulkoisesti kuin sisäisesti ja ihastuin kyllä ensi silmäyksestä lähtien. Ja lujaa. Mutta lujaa tulin myös unelmistani maan tasalle. Nyt pientä masennusta pukkaa :/. Mitenkä nämä tällaiset taas unohdettiinkaan... Kavereita sovittiin olevamme. Mutta kun haluaisin niin paljon enemmän. Voiko vain olla että hän pelkää? Hän ei ole koskaan seurustellut naisen kanssa. Ja miten sitä häneltä voisi kysyä hienovaraisesti... Yritän etsiä jotain toivoa, mutta taitaa olla turhaa kaikki. Äh, parempi kai vain unohtaa hänet..? Voih, kunpa se olisikin niin helppoa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jospa hän oli ihastunut ihastumisen tunteeseen ja siihen että joku on ihastunut häneen, mutta lähemmän tutustumisen ja alkuihastukesen jälkeen silmät avautuivat ja hän huomasikin että teillä ei ole sitä jotain... ei aina nappaa,eikä sen tarvitse heti olla tarkoituksella harhaan johtamista. Hänkin saattoi aluksi luulla olevansa todella ihastunut, mutta pian huomasikin tunteidensa olevan jotain ihan muuta. Onhan se aina imartelevaa jos joku tykkää...
hyvää jatkoa sinulle ja yritä säilyttää luottamuksesi ihaNaisiin.
omasta tilanteestani. Molemmat ihastuimme nopeasti sen kummempia ajattelematta. Vietimme ihanaa aikaa yhdessä ja kas kummaa, yhtäkkiä tunteet eivät olleetkaan enää ennallaan. Meistä tuli enemmän kavereita. Kun molemmille käy näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa mutta jos toinen on edelleen palavasti ihastunut, saattaa tulla ikäviä yllätyksiä. Voimia ketjun aloittajalle!
tyhmä ja sinisilmänen,omapa vikas.
empaattista porukkaa.
Toden lausuit. Tää on toiseksi empaattisin paikka live-elämän jälkeen, täällä kuiteskin säilyy hengissä.
..niin sitten voi katsella peiliin, ja sanoa
itseään tyhmäksi.
tekevälle sattuu. jos ei mitään uskalla tehdä, ei mitään satu.
t. sinisilmäinen muttei sarkastinen
nilkat on riekaleina niin uskaltaa jo potkastakin.;)
ihmeessä kukaan haluaa potkaista, kun voisi ihan vaan kevyesti silitellä ;=) Se tuntuisi paljon kivemmalta.
vielä ole päästy. ;)))
misukka on bi ja bi ei osaa sitoutua.Tai sit muuten vaan tunnevammanen avohoitopotilas.On liikaa kahtalle,ei tiedä mitä haluaa.Älä säkään halua sitä joka ei tiedä itsestäänkään yhtikäs mittää.
syvemmälle sotkuihinsa.
Tuttu tunne. Toinen osapuoli ei tiennyt mitä haluaa tai sitten oli vain rakastunut rakastumisen tunteeseen. Aina uutta putkeen ja menoksi. Ensin vannotaan rakkautta ja kohta halutaankin jo erota. Ei ole mitään mukavaa, kun toinen pettää odotukset ja lupaukset, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole kuin antaa ajan kulua ja päästä tunnetasolla tapahtuneen yli. Ehkäpä joskus löytyy joku, johon voi todella luottaa ja joka pystyy aidosti rakastamaan.
sillä se selviää
Tutustuin ihanaan lesbonaiseen. Tapailimme, ja kaikki sujui hyvin. Hän halusi nähdä, viettää aikaa kanssani, soitteli, laittoi viestejä... Teimme erilaisia asioita, seksikin sujui mielestäni todella hyvin. Hän halusi alkaa seurustelemaan ja kertoi joka päivä, kuinka ihastunut on ja kuinka ihana minä hänen mielestään olen, ja suunnitteli tulevaisuutta eteenpäin.
Sitten kaikki loppui yhtäkkiä. Yhtäkkiä hän ei enää halunnutkaan minua elämäänsä. Olin täysin ymmälläni ja ihmettelin, mistä on kysymys. Mietin ja kyselin, olenko tehnyt jotain väärin...
Tästä on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta vieläkään hän ei osaa sanoa mitään selkeää syytä sille, miksi kaikki päättyi yhtäkkiä. Yritän hyväksyä asian, luottaa siihen ettei hän tehnyt asioita tahallaan ja olla ystävä, mutta ei se ole aina niin yksinkertaista... Oliko se kaikki vain valhetta? Voivatko aidot tunteet kadota yhtäkkiä? Miksi hän teki minulle näin, ja miksi juuri minä? Mielestäni minä en ansainnut tätä, mutta elämähän on epäreilua...
*Seuraavalla kerralla entistä varovaisempi*