Siis ainakin toivottavasti päätepysäkki vanhalle ja tervetuloa uudelle minälle.Lähden nimittäin ensi viikolla kolmeksi viikoksi lääkevieroitus psykoterapia hoitoon.Olen koukuttanut itseni niin pahasti rauhoittaviin ja unilääkkeisiin että alkaa näytteleen jo pääosaa elämässä, ja sitä ei vielä 30:senä itselleen haluais.Joten päädyin lääkärin kanssa tähän ja odotan jännityksellä ja innolla.Lääkäri epäilee kaksuuntaista,mutta ei voi antaa lopullista diaknoosia ennenkuin olen puhtaana.Tsemppiä kaikille.
Vihdoinkin tuli
päätepysäkki
10756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen itse bipo ja lääkkeistä ja unilääkkeistä tällä hetkellä 95 % vapaa. Tsemppiä sinulle, viestistäsi tuli minullekin positiivinen, hyvä fiilis. Olet voiton puolella. :)
positiivisia kokemuksia ja onnistumisia... Näkyy enemmän nämä heitteille jätetyt katukuvassa. Sulla näyttää pelaavan hoitosuhde, kaikilla näin ei ole.
olla varmaan syy/tarve/halu/mielenkiinto miksi huolehtia itsestään. Etsivä löytää...
niin mistä etsijä löytää itsensä? Ojasta vai allikosta? Onko tämä mahdollisuus vai katastrofi?
On tietysti hyvä että aloittaja edes yrittää tehdä asioilleen jotain. Tuo lääkekoukku on kyllä paha juttu, se tuhoaa terveyden noin pitemmän päälle. Niin kauan kuin on uskoa niin kauan on toivoa.
Päämäärää kyllä pidän oikeana, mutta keinot päämäärän saavuttamiseksi epäilyttävät. Auttaako psykoterapia todella irrottautumaan lääkekoukusta? Voisikohan siitä irtautua helpommin ilman psykoterapiaa?
Lääkekoukku syntyy asenteesta jonka mukaan ongelma kuin ongelma on aina sairaus ja siihen pitää aina ottaa jotain lääketta. (medikalisaatio)
"Lääkäri epäilee kaksuuntaista, mutta ei voi antaa lopullista diaknoosia ennenkuin olen puhtaana."
Tiedätkös että kaksisuuntaisen hoitoon kuuluu lääkitys? Silloin lääke vain vaihtuu toiseen. Vaikuttaa siltä että lääkäri haluaisi antaa sinulle uuden diagnoosin, mutta ei anna vielä ennen kuin on vähän "keskustellut" sinun kanssa. "Keskustelun" (psykoterapian) tarkoitus on vakuuttaa sinut uuden diagnoosin (kaksisuuntainen tai mikä se sitten tulee olemaankaan) oikeellisuudesta.
Kolmessa viikossa ei ketään pysty kovin paljoa aivopesemään. Aivopesun pohjalla on luottamus psykoterapeuttiin eli "toimiva hoitosuhde". Lääkäri sai Aloittajan psykoterapiaan lupaamalla lääkevierotusta eli ratkaisua arjen ongelmaan.
Saapuessaan terapiapaikkaan Aloittaja ryhtyy heti toimeen eli uhraa aikaa, vaivaa ja ehkä rahaakin lääkärin johdolla päämäärän saavuttamiseen. Uhraukset lujittavat Aloittajan uskoa päämäärään ja siihen että se saavutetaan lääkärin avulla, näin terapiaryhmä ryhmääntyy eli ryhmä kiinteytyy ja lääkärin asema ryhmän johtajana vahvistuu, mikä on lääkärin mukaan hoitotulosten tärkein edellytys, samalla kun vierottumisen tavoittelusta tulee vakiintunut tapa toimia, Aloittajan kriittinen silmä sokeutuu kuin huomaamatta ja hän alkaa selitellä hoidon epäkohtia parhain päin tai ei huomaa niitä ollenkaan. Kukapa haluaisi itse särkeä pilvilinnojaan. Aloittajalla lienee jo komeat pilvilinnat.
Lääkäri saa potilaan koukkuunsa varmimmin silloin kun epäkohdat eivät valkene ennen kriittisen silmän sokeutumista. Epäkohdat tuodaan potilaalle tietoon pieninä palasina jotta hän pystyisi selittämään ne itselleen parhain päin. Joskus kuitenkin käy niin että iso epäkohta tulee potilaalle liian varhain ja sen selittely ei vielä onnistukaan vaan tapahtuu "silmien avautuminen" eli potilas tunnistaa lääkärin hänelle syöttämät ajatusrakennelmat vääriksi ja petollisiksi jolloin ne romahtavat toinen toisensa kaataen kuin dominokeilat ikään. Mitä vakiintuneempi jokin ajattelutapa tai tapa toimia on sitä vaikeammin se kaatuu. Siksi kansalle syötetäänkin psykologiaa peruskouluissa ja mediassa päivittäin.
Pettyessään potilas joko pakenee kaikesta psykologisesta toiminnasta tai alkaa taistelemaan paremman hoidon puolesta. Aloittajan tapauksessa luulisin tapahtuvan jälkimmäinen.
Jos et ole hullu mennessäsi niin olet sitä tullessasi, ei hullujen huoneella ainakaan terveemmäksi tule.
ja onko rauhoittavien joukku sen parempi kuin mikään muukaan koukku koska sinun koukkusi vaan vaihtuu neuroleptisiin ja sinun sisin sinäsi kuolee hitaan sisäisen kuoleman.
Sairaalasta päästyäsi et itseasiassa edes halua pois koska sinulla ei ole elämää missään muualla joten jäät kroonisesti osastolle odottelemaan josko se elämä alkaisi taas joku päivä, muttei ala ennenkun alat syömään aikasempia rauhoittavia ja unilääkkeitä (Neuroleptejen lisäksi).
Kiitos mielipiteestäsi.Mutta en ole "hullu",enkä omaa minkäänlaista laitoshistoriaa.Olen pysynyt työelämässä kokoajan mukana,mutta työni on ollut henkisesti kuluttavaa ja olen ns.polttanut kynttilää molemmista päistä korjailemalla pahaa oloani alkolla ja lääkkeillä.Ja myöskin yrittänyt tasoittaa ylilyöntejä joita teen aina kun alkaa tuntua vähän liian hyvältä(tyyliin kulutan koko palkan viikonlopussa nopeasti mielihyvää tuottaviin asioihin ja jätän laskut hoitamatta).Ja kyseessä on päihdeklinikan avohoitolaitos eikä mielisairaala ja olen erittäin motivoitunut ja uskon saavani elämäni taas hallintaan.Tosin nyt on myönnettävä että tällä kertaa en omin voimin koska vieroitusoireet lääkkeistä alkavat olla sitä luokkaa.
Samahan se on seksin kanssa että kun ja jos ei saa vittua niin pitää runkata joka päivä että kykenee normaaliin elämään (toista se oli lapsuudessa ennen kuin oli erehtynyt sukupuoli kokeiluihin).
Miehen seksuaali vietti se hulluus on jos joku (hulluuskun on lähinnä käyttäytymis malli ei mielen vika), koska sitä tulee vaan erittäin aggressiiviseksi jos ei ole saanu, ja tuosta hyvänolon tunteesta on vaikea vierottautua ilman että muuttaa elämän tyyliään.
sitä on loppu pelissä joko shemale taikka täys päinen homo.
Lääkekoukusta ei irrota ihan noin vain voimakkaiden vierotusoireiden vuoksi. Miksi yrität irrottautua lääkekoukusta päihdeklinikan avohoitolaitoksella etkä sen lääkärin luona joka lääkkeet määräsi? Suosittelisin keskustelemaan lääkityksen vähentämisestä lääkkeen määränneen lääkärin kanssa.
"Olen pysynyt työelämässä kokoajan mukana, mutta työni on ollut henkisesti kuluttavaa ja olen ns. polttanut kynttilää molemmista päistä korjailemalla pahaa oloani alkolla ja lääkkeillä."
Eikös työstä johtuvia huolia ja murheita pitäisi pohtia palaverissa? Esimies on vastuussa palaverin ilmapiiristä. Ilmapiirin pitäisi olla avoin ja rento jotta kaikkien osapuolten pelot, toiveet, uskomukset ja odotukset tulisivat ilmi. Palaverisalaisuus on rennon ilmapiirin tärkein ehto. Erehtymiseen pitäisi olla lupa jokaisella mutta samalla vastuu virheistä pitäisi olla selviö. Hyvän ilmapiirin edellytys on kollegoiden keskinäinen luottamus ja yhteishenki. Huolen ja murheen pitäisi kanavoitua rakentavasti työhuolten ratkaisemiseen eikä alkoholin ja lääkkeiden käyttämiseen.
Mikäli työpaikkailmapiiri ei parane, vaihda työpaikkaa ennenkuin nykyinen menee konkurssiin tai kuluttaa sinut loppuun. Mitä loppuunkulunut tekee isoilla rahoilla?
Mitä ne on? Minun, moniongelmaisen ihmisen mielestä, vieroitusoireet samoin kuin muutkin oireet ovat yleisesti yhdistettävissä elämään ja etenkin elämäntilanteeseen. Eli jos voit hyvin, sulla ei ole kestämättömiä vieroitusoireita. Tosin ei ole tarvettakaan niitä hankkia ts. stimuloida itseään kehon ulkopuolisilla aineilla, kuten tupakalla, alkoholilla tai ylenmääräräisellä kahvin juonnilla tai esim. iltasyömisellä