Joka päivä teen saman järkevän ratkaisun. Unohda jo, anna olla. Itsepsyykkauksen jälkeen on olo kuin maratonin voittajalla. Sitten vilaus vain ja muurit romahtelee, koko linna tärisee ja lopulta sortuu kivikasaksi tomun vain pöllytessä.
Tuleeko tästä ikinä loppua? Mikä on kauheampaa, kuin riutua rakkaudessa, jota ei ole?
Tuleeko tästä ikinä loppua? Mikä on kauheampaa, kuin riutua rakkaudessa, jota ei ole?
Vastaukset 16
Vanhimmat
itse sorrun, näkemättä vilaustakaan. pelkkä mieleen kohoava mielikuva, muisto, tai ihan joku tietyn biisin kuuleminen romahduttaa ne tuskalla rakennetut ja itsekurilla ylläpidetyt suojamuurit. kaikkea olen yrittänyt saadakseni hänet mielestäni ja aika usein siinä jo onnistunkin. osaan taas nauttia elämästä... vaan heti kun on aikaa pysähtyä... ihan vaan olemaan... jostain se hiipii... ja taas olen siinä alkupisteessä. loputon oravanpyörä. millä tämän voisi pysäyttää?
hymyä suupieliini :) Anteeksi! Veikkaisin, että kaikki ei ole juuri niin, mitä
teksti antaa ymmärtää..? Tuossa on jotain huumoria mukana, mutta ei
kuitenkaan epätoivoa. Mulla on joka tapauksessa yksi lääke tohon vaivaan!
Hanki pakit! Kuvaannollisesti katsoen hivuttaudut kylkeen kiinni, ja kysyt
jotain asian tiimoilta.. Vaikka hieman johdatellen. Sinulla näyttää olevan
kuitenkin sanoja tähän tilanteeseen, joten pienellä "psyykkauksella" voit
tehdä sen luontevasti..
Voihan siinä käydä niinkin, että pakkien sijasta tulee molemminpuolista
rakkautta. Oletettavasti sekään ei ole mielestäsi ikävä asia :)
siihen tilanteeseen, että on hommannut jo itselleen ne 'pakit' ja silti sama jatkuu? ja väkisin ei pysty ihastumaan keneenkään toiseenkaan, joten ei apua siitäkään tähän vaivaan...
ei ap. vaan se toinen
En satu olemaan vastausgeneraattori. Tai vaikka niitä vastauksia tulisikin,
niin toimivuudesta et saa takuita :) Vastaus olikin itseasiassa räätälöity
juuri ap:lle tuon avauksen perusteella :D
Kysymyksesi on paha, kun tilanteesta on niin suppea kuva. Jotenkin taas
tulee mieleen, että jotain jäi kuulematta. Ei tilanteesi voi olla niin räikeä,
että sinulle on sanottu suurinpiirtein näin: "Eipä pätkääkään kiinnosta, ei
nyt, eikä koskaan!" ;) Veikkaan jotain paljon pyöreämpää versiota, josta
sitten voit olettaa muutakin... Pitäisi varmaan varmistua asiasta, niin helppoa
kuin se onkin. Nää on kyllä hankalia, myönnettäköön se.
ps. Olen muuten tietyllä tavalla vastaavassa tilanteessa tuon kuvauksesi
kanssa. Tosin pitäisi varmaan hankkia päivitetyt pakit! Kaikkihan nykyään
muuttuu :) Syy miksi en niin tee, on varmaan siinä, että en halua hätiköidä
enää mitään...
ikävä kyllä tilanne on just se 'worst case scenario' eli selkeät pakit tuli ilman mitään porsaanreikiä. eli pää tietää, ettei ole toivoa, mutta sydän pyristelee vastaan siitä huolimatta.
fiksuna (?) ihmisenä tiedän, että olisi tervettä päästää irti ja antaa olla ja sitä yritänkin kaikin voimin. mutta kun se vaan ei meinaa tepsiä.
on se tykkääminen sitten kivaa...?
heh
vaikkakin toisiksi viimeisenä.
Ei se olekaan noin yksinkertaista, kuin mitä tuossa lukee.
Tuo olisi hyvä konsti, jos ne pakit ihan oikeasti saa kunnolla ja suoraan. Itseasiassa oon sitä jo yrittänyt-huonolla menestyksellä=) Yhtä epäsuorasti kuin olen itse käyttäytynyt, niin olen vastauksenkin saanut.
Siis yritys(kset) ovat vain sekoittaneet tätä pääkoppaa entisestään.
osui ja upposi. On se niin kummallinen asia, että vaikka kuinka päättää niin silti aina...
sun päässäs.
tieto, et tunne on hyvin molemminpuolinen, eikä muutu mihinkään... Mutta kun on muita kuviossa mukana, niin huokaillaan vaan. Parempi ois unohtaa, mutta kun ei voi.
tonne ylemmäs vaan surkeana muistuttaa että me vaan sovitaan yhteen, mutta sä et halua....
tunteen tarkoitus?
Kaukaa ihailuako vain?
Ihminen haluaisi kuitenkin ilmaista tunteitaan?
jos voitais olla välittämättä muista, tää olis tajuttoman upea juttu, mutta... Nyt ei ole aika, ei se haluamisesta ole kiinni!
en tajua ollenkaan...
niin, että mikä ei tapa, vahvistaa..? Ei tule muutakaan mieleen. Vierekkäisiä latuja hiihdetään, samalle ladulle halajataan - ja sitten tuleekin se Iso Mutta... Joku tukkii ladun!
me ei voida vaan olla joskus kahdestaan, ja ilman ketään muuta, mitä ihmettä sä oikein meinaat...
niin kauan kuin se kestää?
Miksi murehtia onko se molemminpuolista vai ei.
Ja kyllä sen sitä paitsi tuntee/tietää miettimättäkin.
Ei rakkautta voi piilottaa,
en ainakaan usko.
Ps. Tässäkin ketjussa näköjään naiset vaan taas keskustelevat keskenään...