Olen potenut muutamia vuosia eriasteista masennusta. Olen aiemmin pitänyt lääkitystä hullujen hommana mutta nyt olen saanut ihan positiivista tietoa niistä.
Voisiko joku lääkitystä käyttävä/käyttänyt kertoa vaikutuksista, hyvistä ja huonoista. Onnistuuko eroon pääseminen helposti? Pelaako tunne-elämä muuten normaalisti jne? Ja lopuksi rehellinen vastaus, kannattaako ruveta käyttään?
Asiallisia vastauksia kiitollisena odottaen! =)
Voisiko joku lääkitystä käyttävä/käyttänyt kertoa vaikutuksista, hyvistä ja huonoista. Onnistuuko eroon pääseminen helposti? Pelaako tunne-elämä muuten normaalisti jne? Ja lopuksi rehellinen vastaus, kannattaako ruveta käyttään?
Asiallisia vastauksia kiitollisena odottaen! =)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olen käyttänyt kahdenlaisia mielialalääkkeitä. Ensin söin Seronilia, mutta se ei tehonnut joten sain Cipramilit. Lääkkeistä on ollut pelkkiä positiivisia kokemuksia. En ole enää väsynyt, jaksan hoitaa koulun, käydä terapiassa, ym. Kyllä lääkkeet kannattaa ottaa ennen kuin kärsiä masennuksen oireista. Kunhan käyt myös terapiassa selvittelemässä masennuksen syitä.
Olin itse todella skeptinen masennuslääkeiden suhteen, mutta onneksi lääkärini jaksoi painostamatta kertoa siitä mitä lääkitys todella on. Jos sinulla olisi vikaa vaikkapa munuaisissa, jättäisitkö hoidon väliin? Psyyke voi sairastua siinä missä ruumiskin, ja harvoin se ilman apua paranee. Minuun lääkket ovat vaikuttaneet niin että kykenen taas normaaliin elämään, päivät eivät kulu itkiessä ja ahdistuneena. Olen juuri aloittamassa pitkäkestoista psykoterapiaa josta todellisen avun uskon löytyvän, mutta jakasaisin tuskin prosessoida asioita jos oireet olisivat läsnä. Tunne-elämä ja persoonallisuus säilyivät itselläni täysin normaaleina Cipramilin aloittamisen jälkeen. (Vai pitäisikö sanoa palautuivat normaaleiksi?) Suosittelen lämpimästi lääkkeitä JA terapiaa, vaikka KELA-korvauksia voi olla työlästä hakea.
Suosittelen masennuslääkkeitä, jos olet todella masentunut. Se ei muuta persoonallisuuttasi miksikään, mutta poistaa ahdistusta. Tosin ensin voit joutua kokeilemaan monia masennuslääkkeitä ennenkuin se oikea löytyy. Itse käytin aluksi Remeronia, mutta se väsytti liikaa, joten lääke vaihdettiin Cipramiliin. Se taas lihotti minua (uskoisin niin), eikä oikein muutenkaan auttanut, joten nykyään minulla menee Seronil ja nyt tuntuu siltä että kaikki rupeaa menemään parempaan suuntaan. On taas energiaa toimia ja pitää hauskaa...
Itse olen miettinyt ihan samaa kun tämä alkuperäinen kysyjä. Mutta onko lääkkeistä sitten vaikeaa päästä eroon, tuleeko jotain vierotusoireita?
ainakin cipramilista voi tulla "vieroitusoireita" jos lopettaa yhtäkkiä. olen huomannut tämän kun lääke on jostain syystä jäänyt ottamatta useampana kuin kahtena päivänä peräkkäin. mutta jos lopettaa lääkärin ohjeiden mukaisesti vähitellen, ei oireita pitäisi tulla.
Minä käytin Cipramilia viitisen vuotta, en kylläkään masennukseen vaan paniikkihäiriöön. Lopetuksesta ei tullut mitään vieroitusoireita, kun sen teki pikkuhiljaa vähentämällä annosta muutaman viikon välein.
Itseasiassa lääkkeen käytön aikana vaivannut ylenmääräinen hikoilu hävisi ja se oli pelkästään positiivista :)
Aloitan takuulla lääkityksen uudelleen, jos tarve vaatii, sen verran hyvät kokemukset on kyseisestä lääkkeestä. Paniikkikohtaukset invalidisoivat minut jossain vaiheessa niin paljon, etten meinannut bussiin uskaltaa mennä. Silloin oli jo tosi kyseessä ja itsemurha mielessä.
depressiolääkkeistä on helppo päästä eroon. Niihin ei jää "koukkuun" Lääkkeen lopettaminen on syytä tehdä asteittain, esimerkkinä seuraava. Jos syöt lääkettä 30 mg päivässä, niin vähennä 5 mg 3-5 päivän välein, jolloin lääke poistuu verestä vähitellen ja elimistö ei reagoi esim huimauksella tai vast.
Vähennä lääkettä vasta kun olet keskustellut lääkärin tai sinua hoitavan muun ammattinsa osaavan henkilön kanssa. Uusia depr. lääkkeitä ei tule jättää kerralla pois ja nykyään tämän jo tietävät lääkäritkin. Tässä asia lyhyesti
Menetät itsesi.
Oletko itse käyttänyt ko. lääkkeitä kun pystyt antamaan tuollaisen lausunnon?Jos et, älä pelottele muita kuvitelmien perusteella.
..pahimmassa tapauksessa henkesi ilman lääkitystä, jos kyseessä on vakava masennus. Eli se on sama kuin muutkin tappavat sairaudet - ei silloin pahemmin kysellä, vaan popsitaan tasan ne pillerit, mitä on määrätty.
Harva jättää antibiootit syömättä, jos niitä määrätään.
Nimimerkillä itsekin itsemurhaa yrittänyt ja monen yrittäneen ystävä. Ennen kuin ymmärsi hakea apua.
..tapauksessa henkesi ilman lääkitystä, jos kyseessä on vakava masennus. Eli se on sama kuin muutkin tappavat sairaudet - ei silloin pahemmin kysellä, vaan popsitaan tasan ne pillerit, mitä on määrätty.
Harva jättää antibiootit syömättä, jos niitä määrätään.
Nimimerkillä itsekin itsemurhaa yrittänyt ja monen yrittäneen ystävä. Ennen kuin ymmärsi hakea apua.
kaikille ja poistu tältä palstalta. Et voi yleistää omia kokemuksiasi kehenkään muuhun. Koska opit sen?
Minä söin vuoden ajan ainakin Cipramilia (muistin nimen noista muista vastauksista), Seronilia (kotona on vielä monta tyhjää pakkausta) ja Seroxatia (ainakin yksi pakkaus). Ajattelin lääkkeiden syömistä negatiivisena kunnes ahdistus yksinkertaisesti musersi niin täysin että kaikki apu oli kiinnostavaa apua. Itse en huomannut käytännössä muuta eroa kuin että ahdistus helpoitti lääkityksen alettua. Ongelmia muodostui kun jouduin jostain syystä (en muista enää) vaihtamaan puolessa välissä lääkettä. Se taisi olla vaihto Cipramilista Seroxattiin... Tällöin ahdistus nousi voimakkaasti ja ensimmäinen itsemurha"yritykseni" tapahtui. Tosin olosuhteillakin oli vaikutetta, ettei kaikki ollut kiinni lääkkeistä. Kun lääkitys vaihdettiin Seroniliin, niin ongelma poistui. Lopetin lääkityksen kuin seinään vuoden jälkeen ilman mainittavia huomattavia oireita. Täytyy taas harkita, jos ja kun ahdistus kasvaa kevään ja kesän tullessa...
söin seroxattia 2 päivää ja menin ihan sekasin, oli turtunu olo ja jotain samanlaisia viboja ku laittomissa kamoissa. nyt oon ollu varmaan jo toista viikkoa ottamatta pilleria ja on vieläkin ihan pönttö olo välillä. sellanen mitä oli joskus ku toipu ankarista pilvenpolttosessioista. jos noi lääkkeet tolleen turruttaa mielen nii ei ne kyllä mitään paranna. siinä menettää yhteydet alitajuntaan ja irtautuu todellisesta minästä.
paljon on jengi valitellu noitten virotusoireista. lisäksi noi lääkkeet alkaa monilla menettää tehoaan kun niitä on aikansa popsinu ja sitte onki kusiset paikat ku on pää ihan pilleripöhnässä eikä oo edes enää kiva olo.
jos sulla on vähääkään asennetta ratkasta ongelmias itse nii älä ota lääkkeitä.todennäkösesti ongelmat varmaan ainoastaan lisääntyy lääkkeillä ku todelliset tunteet joita pidetään ongelmina torjutaa, ja jäädään johonki keinopersoonakammioon johon virtaa serotoniinia. sitte ku lääkkeet lopetetaan ni saadaan viekkarit, ja ongelmat alkaa taas nostaa päätään. sitte on niitäki ketkä on pysyvästi pilannu aivonsa lääkkeillä...
siinä on aina isot riskit ku lähtee säätelemään aivojaan jollain ihme kemikaaleilla.
Pöhkö. Seroxatia ja cipramilia pitää syödä pari viikkoa että ne positiiviset vaikutukset edes pikkuhiljaa alkaa.
Et sitten ilmeisesti lääkkeitä määrännyttä lääkäriä/psykiatria kuunnellut ollenkaan, ja vielä vähemmän taisit lukea pakkausselostetta?
En ihmettelisi jos joku kaltaisesi idiootti olisi noita kadulta ostanut, tosin.
Jo pakkausselosteessa sanotaan selkeästi, että alussa esiintyvät sivuvaikutukset menevät todennäköisesti ohi jokusessa päivässä ( = yli 2), ja vain jos ne jatkuvat yli viikon pitäisi lääkitys lopettaa.
Eikä varmaankaan ole mahdollista että se teikäläisen pönttö olo sitäpaitsi johtuu niistä "pilvenpolttelusessioista".
Kerrataanpa:
SSRI-tyyppiset lääkkeet (Seroxat, Cipramil, Zoloft jne) EIVÄT, siis EIVÄT ole sedatiivisia. Ne eivät turruta. Lopettaessa sivuvaikutuksia ("vieroitusoireista" on ihan turha puhua, niitä kun ei ole) ei tule suurimmalla osalla käyttäjistä jos lääkityksen lopettaa kuten hoitava lääkäri neuvoo, eli asteittain.
Ne eivät myöskään "menetä tehoaan" ajan myötä. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista kyseisen tyyppisillä lääkkeillä. Ainoa joka on pilleripöhnässä ilman kivaa oloa on todennäköisesti sinä. Ei SSRI:stä ole tarkoitus tulla "kiva olo" kuten vetämistäsi huumeista vaan niiden on tarkoitus lisätä serotoniinin määrää jotta olo olisi NORMAALI.
Älkää hyvät ihmiset pilatko aivojanne huumeilla, kuten tönkkö melko selvästi on tehnyt.
Jos lääkkeistä on kysyttävää kysykää lääkäriltä. Älkää minun tai muiden mielipiteille liikaa painoarvoa antako.
Älkää väittäkö että lääkkeistä ei tuu sivuvaikutuksia! Itse syön 30mg cipramilliä päivässä ja on huimausta, pahoinvointia, päänsärkyä, puhun hitaammin ja ehkä muutenkin vähän normaalia hitaampi.. Mut kyllä mä suosittelen! On paljo parempi olo :) Nuo oireet on vaan hetkellisiä :)
Luin viestit läpi ja päätin lyhyesti kirjottaa oman kokemuksen. Mä kipuilin pitkään sen kanssa otanko lääkkeitä, tuntu siltä etten missään nimessä halua. Mut muutaman kuukauden päästä uskalsin kokeilla ja oli niistä apua. Tasapainotti jotenkin elämää. Söin Cipramilia puol vuotta. Mun kokemuksen mukaan Cipramil on ihan turvallinen mielialalääke, ja ilmeisesti yleisin mitä annetaan. Sitä suosittelen lämpimästi. On kyllä vahvempiakin lääkkeitä, jotka voi sit sekottaa enemmän ku auttaa. Mut Cipramilia en pelkää enkä usko ett kenenkään tarvii pelätä. Ei muuta persoonallisuutta, vaan auttaa ahdistukseen ja auttaa pysymään kasassa. Ite oon ollu kohta viis vuotta masentunu, pikkuhiljaa ehkä paranemassa, välillä on ollu hyvinkin rankkaa. Sillon kun ei jaksa ilman, kannattaa oikeesti ottaa lääkkeitä. Ystävä rohkaisi mua ottamaan lääkkeitä sillon, sano että masennuslääkkeet on vaan ääritapauksia varten mutta huomautti että mä olin sellainen. Olkaa rehellisiä itellenne ja uskaltakaa kokeilla lääkkeitä jos tarviitte. Ei niihin kuole. ;) Ja mulle saa laittaa mailia jos haluu kysellä lisää, täällä tuskin hirveen aktiivisesti seuraan keskustelua. Satuin vaan eksymään. Jos toi mailiosote tulee esille johonkin, kaipa se tulee kun kenttään laitoin. (en mä näistä mitään tajuu, jos ei tuu näkyviin niin se on [email protected] ;) Siunausta ja voimia kaikille jotka tän lukee! Jeesus on paras masennuslääke!
Olen syönyt masennuslääkkeitä viime syksystä lähtien ja itselleni oli myös erittäin suuri kynnys aloittaa niiden syöminen. Lopullisen päätöksen tein luettuani erittäin paljon asiallista tietoa masennuslääkkeistä, löytyy esim.internetistä, suosittelen!,ja keskusteltuani asiasta lääkärin kanssa.
Vastauksena kysymukseesi pelaako tunne-elämä normaalisti, et kai olisi harkitsemassa lääkitystä jos tunne-elämäsi toimisi normaalisti. Masennuslääkkeet eivät missään nimessä ole mitään amfetamiinia. Niiden tarkoitus ei ole keinotekoisesti piristää/turruttaa tai muuttaa persoonallisuuttasi. Käsittääkseni ainoastaan normalisoida omia fyysisiä ja psyykkisiä prosessejasi, jotta voisit itse käsitellä masennustasi ja negatiivisten tunteiden ja ajatusten kierre saataisiin katkeamaan.
Tunteet tulevat itseltäsi eikä lääkkeistä.
Itseni kohdalla ainakin masennus oli se joka muutti persoonallisuuteni ja tunne-elämäni ja mahdollisuus saada ne takaisin oli se mikä sai kokeilemaan lääkkeitä.
Kokemukseni lääkkeistä on pääasiassa positiivinen. Tietenkin joitakin sivuvaikutuksia on, pahoinvointia, väsymystä, ummetusta tms.,varsinkin alkuvaiheessa. Mutta ainakin oma masennukseni on sen verran vakavaa, että sivuvaikutusten kestäminen on hyvinkin sen arvoista.
Yritän kirjoittaa asiasta nyt yksinkertaisesti ja tajuttavasti. Masennus ei ole hulluutta, vaan mielialan häiriö.
Hoitamaton masennus usein johtaa todella pahaan oloon ja voi lopulta johtaa itsemurhaan. paha olo, väsyneisyys, kireys ,aggressiivisuus, ruokahalumuutokset, keskittymiskyvyttömyys ja eristyneisyys lisääntyvät hiipimällä, niin ettet itse välttämättä huomaakaan.
Maailmasta katoavat värit, depression myötä.
Uudet depressiolääkkeet ovat hyviä lääkkeitä. Suurin osa vailla inhottavia sivuvaikutuksia. DEpr. lääkkeet vaikuttavat hitaasti 2-6 vkon aikana. Niitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Monet lääkärit kirjoittavat Cipramilia mutta sillä on ikäviä sivuvaikutuksia, juuri seksuaalisuuteen vaikuttavia. Ei huvita ja orgasmin saavuttaminen on hankalaa. Cipramil on lisäksi hyvin kallis lääke ja jo vanhanaikainen.
Uudempi ja hyviä hoitotuloksia on saavutettu EFEXOR- nimisellä lääkkeellä. Voit kysyä tätä lääkäriltäsi. Uudet lääkkeet eivät väsytä tai tee tokkuraiseksi, eikä niihin jää kiinni. Usko asiantuntijoita, älä kavereita. Käy sitten puhumassa asioistasi jollekin. Pelkkä lääke ei tee tyytyväiseksi.
Lääke ei paranna ja poista syytä se vain helpottaa oloa. Pärjäile. Kysy lisää, niin vastaan kyllä. Olen itse käyttänyt depr. lääkkeitä muutamia vuosia.
vielä sen verran että cipramil ei todellakaan aiheuta kaikille noita kuvailemiasi sivuvaikutuksia vaan ne ovat yksilöllisiä. esimerkiksi minulla ei ole mitään sivuvaikutuksia tullut vaikka annostustakin on lisätty.
Kaikille ei tule sivuvaikutuksia mutta suurelle osalle niitä tulee. Kuten sanoin on sitalopraami jo vanha lääke. Uudempia ja vähemmän haittoja sisältäviä lääkkeitä on olemassa. Cipramilista on myös kopiolääke muistaakseni citalopramin nimellä, johon kannattaa siirtyä. On paljon halvempi ja vaikuttava aine on täysin sama. Kannataa KYSYÄ LÄÄKÄRILTÄ TAI APTEEKISTA. mYritän vastata oman ammatin tuomalla tiedolla ja kokemuksella. Väittely tällä "kanavalla" on mielestäni turhaa. Suurin osa ihmisistä kertoo murheistaan ja kärsii juuri esim depressiohäiriöistä.
Kyllä ainakin näin mun näkökulmasta voin suositella. Ite syön 100mg Zoloftia päivässä, ja olo on oikeasti ollut loistava verrattuna aikasempaan kurjuuteen. Alussa sivuvaikutuksia oli noin viitisen päivää (pari ekaa päivää oli kieltämättä aika tuskasia, kun ei meinannut paikoillaan pysyä ja oli muutenkin vähän sekava olo) mutta ne sitten katosi vähitellen. Paitsi että pupillit oli järkyn kokoset pari viikkoa ainakin, mikä oli aika hassua.
Sitä pystyy toimimaan ihan normaalisti, ja olo on mitä se joskus ennen masennusta oli.
Sitäpaitti, jostain selittämättömästä syystä, huomattiin avovaimon kanssa että seksielämä piristyi ihan helvetisti. Meikäläistä alkoi enemmän vällyjen välissä (ja ulkopuolella ja sohvalla ja pesukoneen päällä ja siis tuota no niin no) peuhaaminen kiinnostamaan, ja pystyn melkein täydellisesti kontrolloimaan milloin tulen ja milloin en. Sitä voi vetäistä 1½ - 2h session ihan iloisesti ja molemmat on helvetin tyytyväisiä.
Kuntoilun makuunkin pääsin taas parin kuukauden tauon jälkeen. Taas jaksaa hiihtää ja käydä salilla ja ties mitä.
Noniin, siinä sitten taas kaikki mun
yksityiselämästä :)
Muista kuitenki että vaikutukset on aika paljon henkilöstä kiinni. Jollekin sopii joku lääke ja toiselle taas ei.
Mut eikun onnea vaan!
siis jos on tarpeeksi ahdistava/masentava olo eikä muuta enää keksi/jaksa, kannattaa kokeilla. Itse aloitin seroxatilla ja ensimmäinen viikko tosi kauhea. Mahakipuja, kuvotusta, huimausta ja sitten toisella viikolla alkoi helpottaa vielä ajoittaista yököttävää oloa. Kolmas viikko parempi ja mieliala alkoi kohota, kuukausi ja olo tasainen. Sivuoireena kuitenkin vielä väsymys tai luulen sen ainakin johtuvan lääkkeestä, mutta sen kestää kun mieltä ei ahdista.