koska ekat sanat

9,5-kuisen sanavarastossa "hei, äiti, äittä, iti, mummu, vauva, hila (mummon koira ja tällä hetkellä kaikki muutkin näkemänsä koirat), hauva, kiitos, nam, hyvä" suomeksi ja sit enkuksi tulee "okay" ja isänsä äidinkielellä "yabo" (=isä).

Eli meillä puhutaan kotona 3 kieltä ja suomen kieli on selkeesti hallitsevin. Osaa sanoja käyttää tietoisesti, osia tulee vahingossa ja matkimalla. Aika paljon myös ymmärtää kehotuksia ja kieltoja ja osaa toimia niiden mukaan.

Kielellisesti kenties ikäisiään edellä, mutta vastaavasti liikkeelle lähtö on ollut pitkällä pojalla hidasta ja vasta nyt alkaa nousta itse istuun, seisoon ja konttaamaan oppi pari päivää sitten.

11 kk se ikä kun lapsi oppii sanoja ja jopa lyhyitä lauseita, riippuen tietysti siitä miten paljon lapselle puhutaan, luetaan ja sanoja opetetaan, siis toistetaan.
Joskut oppivat aikaismmin jotkut huomattavasti myöhemmin mutta kokemukseni mukaan tuo vähän alle vuosi on hyvin yleinen ikä oppia sanoja.
Koskaan ei pidä kuitenkaan tuijottaa johonkin tiettyyn käyrään ja suositeltuun ikään minkään uuden oppimisessa, lapset ovat yksilöitä ja sen mukaan kehitys kulkee.
Jos lapsi on normaalisti kehittynyt niin vuoden kahta puolta ne sanatkin rupeaa löytymään.

10kk eikä ole sanoja suoltanut. Kerran herätessään sanoi äiti, mutta sen koommin ei ole yhtään selvää sanaa sanonut.

sanansa "äiti" kun oli 11kk ja hoki sitä noin kuukauden mutta sitten 12kk oppi kävelemään ja sekin sana jäi "jalkojen alle" niin kun on tapana sanoa. Poika alkoi uudelleen tapailemaan sanoja vasta 2vuotiaana. Kun poikamme täytti 3 niin puhui todella hyvin ikäisekseen (neuvolan tädin ja lääkärin kommentti). Että jokainen omalla tahdillaan.