miltä tää teen mielest vaikuttaa..?

Saako kysyä että kauankohan ootte toisenne tuntenu? Siis olitteko ennen seurustelun alottamista kamuja tai muuten tekemisissä toistenne kanssa? ...Sitä nimittäin vaan ajatelin, että ei kyllä kuukaudessa ja parissa viikossa kehenkään voi oikeesti rakastua, siis Oikeesti. Ja toi "kihlaus" tossa iässä on kyllä aika naurettava juttu, ei pahalla. Mutta kun kerran kommentia halusit, niin multa sitä ainakin tulee. Herätti nimittäin aika paljon toi sun tekstis mussa...

Mulla ja mun poikaystävällä on ikäeroo n.4 vuotta. Meillä tulee tässä aivan lähiaikoina vuosi täyteen ja onnellisesti vietetään aikaa yhdessä aina kun on mahdollisuus.
No, me kun oltiin ihan rehellisiä, niin vasta kun oltiin tutustuttu toisiimme aivan kunnolla niin vasta sitten sanottiin toisillemme että rakastetaan, ja siihen meni ainakin jotain 3kk.
Siis eihän ihmistä voi oppia tuntemaan tosta vaan yhtäkkiä. Tietenki voi olla niin onnellinen ja ihastunu, että sitä ajattelee että on jopa rakatunutkin ja ties mitä muuta... Mutta tosiasiahan on, että rakastuminen ja ihastuminen on kaks aivan eri asiaa!
Ihastuminen on se vaihe kun ollaan vasta alettu olemaan yhdessä, tai sitten ei edes olla.
Rakastuminen on se vaihe kun on tuntenu toisen jo pitemmän aikaan ja voi sanoo tuntevansa toisen, ja se ns."alkuhuuma" on jo ohitettu. Jos "huuma" ei lopu siihen vielä muutamaan kuukauteen, sitä voidaan jo sanoo rakkaudeks.

Mutta mitään todellisia käsityksiähän rakkaudesta ei kukaan voi määrittää.
Jokainen määrittää ne ihan ite omalta kohdaltaan... Mutta jos joku "teoria" pitää olla, niin se on sitten tuo.

Ja jos saa vielä kysyä, niin miten te "kihloihin" menitte? Kysykö tää jätkä sulta et "mennäänx kihloihin" tms. vastaavaa?
Ei millään pahalla edelleen, mutta ei toi sun tekstistä päätellen vaikuta kovinkaan "hyvältä" jutulta.

Mä ainakin kuvittelen asian omlta kohdaltani niin, että ensinnäkin mun porukoitten pitää tulla toimeen mun "sulhaseni " kanssa, ja onneks ne tuleekin todella hyvin, vaikkei se mikän "sulhanen" vielä ainakaan ole eikä tuu moneen vuoteen olemaankaan. Siis tietenki jos rakastuisin johonki sellaseen jota mun vanhemmat ei jostain kumman syystä hyväksyis, niin enhän mä tietenkään sen takia kihlaustani peruuttais tms., mutta siis periaatteessa toivon että nekin tulis toimeen keskenään.
Ja vaikka me ollaanki oltu jo aika kauan enemmän yhdessä kun te, niin me ei kihlausta olla vielä sen enempää ajateltu, kun että ehkäpä sitten ens vuoden puolella kun kultani on käynyt armeijan voitaisiin alkaa asiaa tosissamme harkitsemaan.

Mä en ainakaan tartte mitään sormusta "todistukseks" siitä että "eräs tietty" henkilö rakastaa mua. Tietenki kihlauskin on ihana asia, ...sitten kun on sen aika.

Että ei mulla mitään kihloihin menemisen vastaan oo, päinvastoin. Mahtava juttu, jos kaks ihmistä todellakin rakastaa toisiaan.

Mutta tässä teidän tapauksessa toi näyttäis olevan hiukan liian aikasta.
Ja voihan olla niinkin, että ootte ennemminkin kiinnostunu toisistanne kun että oisitte rakastuneet...
Ootkos tota miettiny.

Niin tässä nyt oli mun kanta asiaan.
Korostan vielä että VAAN MUN,
sä ite tai joku muu joka tän lukee voitte olla
eri mieltä asiasta kun mä.

Kaikkee onnee teille ja koittakaa nyt pysyä yhdessä!

Kihlaus tarkoittaa sitä, että on alkanut suunitella häitä. Missäs vaiheessa teidän hääsuunnitelmanne ovat? Mutta voi, ettehän te edes saa mennä naimisiin kuin vasta neljän vuoden päästä, kun olette niin nuoria!
Olkaa puolestani yhdessä ja harrastakaa seksiä, jos osaatte käyttää ehkäisyä, mutta unohtakaa kihlaus. Ehkä tajuatte myöhemmin, että sen aika on vasta vuosien päästä. Mikä helvetin kiire teillä on?

Unohtakaapas nyt kaikki kihlaus-hömpötykset, on sen verran ilmeistä että ootte liian aikasessa.