oli vahinko. Onko muilla ollut ongelmia kyseisen asian kanssa? En ikinä vaihtaisi päivääkään pois, ni jotenkin se on niin..loukkaavaa(?) kun ihmiset puhuvat VAHINKOlapsestani. Itse haluaisin vain todeta, että suunniteltu juttu. Tosiasia kuitenkin on, että mieheni olisi halunnut abortin. Tosi vaikea pukea nyt sanoiksi..
Onko muita vahinko äitejä?
Onko muita vahinko äitejä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
meidän lapsi oli vahinko.kyllä mekin mietittiin kumpikin aborttia.nyt ollaan kyllä siitä onnellisia että päätettiin lapsi pitää :) vahinko oli mutta toivottu siitä asti kun päätettiin pitää
Toi oli aika hyvin sanottu! :)
e-pillereitähän mä söin mutta kun sain odotuksesta tietää siitä koitui vahinko vain lapsen isälle! yritti se mua aborttiin suostutella ja kyl mä siihen ajanki varasin jonka jo seuraavana päivänä peruin! ikinä en vaihtais lastani mihinkään en edes mieheen! kyllä ukko lähti toisen akan matkaan kun ei valmis isäks ollutkaan mutta eipä oo kertaakaan kaduttanut! eli vahinko miehelle mulle elämäni suurin onni!
...ykskään norm.älyisen lapsi ei ole vahinko tai yllätys. Suojaamattoman seksin mahdolliset seuraukset ovat kyllä tiedossa nykyään. Vahinkolapsia ei ole, ja lasten leimaaminen sellaisiksi on hävytöntä.
mutta eikös se useimmin ole näin että raskaus voi olla vahinko = ei suunniteltu, mutta vauva ei koskaan ole vahinko!
siinä vaiheessa kun olet päättänyt olla tekemättä aborttia, on vauva muuttunut täysin suunnitelluksi suunnittelemattomasta raskaudesta huolimatta.
älä murehdi tuollaista, mitä se kenellekään kuuluu, onko vauvasi saanut alkunsa suunnitellusti vai suunnittelematta. elämä on liian lyhyt turhan murehtimiseen.
Ongelmani ei lienekkään muut, vaan minä itse. Olisin saattanut tehdä abortin, mutta raskaus oli niin pitkällä ettei se ollut mahdollista. Ehkäpä ongelma olen minä, en voi hyväksyä sitä että edes harkitsin aborttia.
Mutta siitä asti kun vauva on ollut ihan oikeasti tulossa, se on ollut haluttu. Isällä kyllä meni aikaa asian sulattelussa.
Mutta silti haluaisin sanoa tutuille ja tuntemattomille, että meidän lapsi oli harkittu. Mihinköhän se perustuu? Totta kylläkin on se, että eihän se muille kuulu.
Kiitoksia viestistäsi. Jatkan kamppailua itseni kanssa :)
jälki"viisaus" ei pelasta tässä asiassa...
ymmärrän hyvin mitä tarkotat ja tunnet. itselläni on nyt 6kk ihana tytön tyllerö ja mieheni olisi halunnut abortin. olen silti tyytyväinen ratkaisuuni.. ;)
Miten isä suhtautui päätökseenne? Oletteko edelleen lapsenne isän kanss yhdessä? Mitä hän nyt ajattelee? Miten hän kokee sen, että tavallaan halusi tappaa lapsensa?
Keittiöpsykologiaa harjoittelen =)
Vaikuttaa siltä et mulle on suurempi ongelma se et mies ois halunnu tappaa lapsensa. Häntä asia ei vaivaa, olemme yhdessä, ja hän rakastaa lastaan.
Eli mitä mä murehdin?
Olen huomannut, että miehillä on sellainen oksat pois -asenne lähes kaikkiin tunneasioihin. Joskus se varmaan tekisi naisillekin hyvää.
piste
Toi on aika jännä sinänsä. Itse olen vahinkolapsi ja aina tiennyt sen mutta ei se ole mua koskaan haitannut, ei pätkääkään. En edes ole osannut ajatella että joku voisi pitää termia vahinkolapsi loukkaavana, kun itsellä on sellainen kuva että vahinkolapsi on kuin minä haluttu ja rakastettu hellitty ja hoivattu - minä olen sellainen ollut, kaikkien pikku kullan muru. Nyt vanhempana toki ymmärrän että kaikki ei tietenkään ole yhtä onnekkaita.
Siis mun mielestä se että jos lapsi on VAHINKOlapsi ei tarkoita sitä että lapsi ei olisi rakas. Lapsi nyt on vaan saanut alkunsa ilman että häntä on tieten tahtoen koetettu saada aikaan vaan hän on tullut vähän noin niinkun luonnostaan.
Se nyt on ihan sama on lapsi VAHINKOlapsi tai TIETOISESTITEKEMÄLLÄTEHTYlapsi, vasta se miten lapseen suhtaudutaan ja miten häntä kohdellaan ratkaisee sen että onko VAHINKOlapsi negatiivinen termi.
Näkevätkö ihmiset sanan vanhinko aina negatiivisena? Taidan itse olla poikkeus. Vahingoista voi seurata paljon hyviä asioita monella elämän saralla, niin mä olen aina ajatellut.
Tää homma sai alkunsa siitä ku tuttava totesi et oli se ihana ku päätin pitää lapseni, toiset tuttavat olivat kuulemma meinanneet et mun ois pitäny tehä abortti kun olin niin nuori. Eli se tässä kirpas, ja mulle tuli sellanen negatiivinen sävy tohon vahinkoon.
Minä rakastan lastani, ja hän on tosi rakastettu lähipiirissämme, eikä häneltä tuu ikinä puuttuu mitään vaikka olis kuinka tiukkaa.
Muitten ihmisten ennakkoluuloisuus vaan on nyt päässy muhun vaikuttamaan. Mutta ehkäpä joku päivä pystyn toteamaan että niin oli vahinkolapsi. Entäs sitten :)
Raskauteni oli vahinko, mutta en sitä ole koskaan sen kummemmin miettinyt.
että suurin osa ns teiniäideistä on sitä vahingossa. sillä ei kai kukaan täysjärkinen 15-17 vuotias tee ihan tarkoituksella lasta? jos näin, niin silloin on se lapsen (lapsihan sen ikäinen on) päässä jotakin pahasti vialla.
ja jos sen lapsen vahingossa tekee,niin mitä sitten. se on jokaisen oma ratkaisu ja omassa kädessä miten sen jälkeen pärjää.
on.. teini äitejä jotka ovat alaikäisinä tietoisesti tahtoneet lasta ja tietoisesti tulleet raskaaksi ja niin edelleen.. Tunnen erään tapauksen ja sen tytön päässä ei mitään ollut vikana..
Miksi nykyään äitiyttä ja isyyttäkin hyvin nuorella iällä 17-18-v. katsotaan hieman pahalla ja torjutaan... Titääkseni ei ollut kovinkaan erikoista sata vuotta taa päin... ajat muuttuu, mutta ei sitä vanhana pientä lasta jaksa hoivata.. Jokainen on oman elämänsä herra...tai joohtaja... :)
ei äiti ja nainen kouluttautunut mihinkään, vaan mies elätti ja naisen ammatti oli kotiäiti. nyt ei mies tämmöistä elätä, vaan yhteiskunta,
jos 17 vuotias haluaa lapsen ja semmoisen hankkii, ei sen ikäisellä ole mitään meininkiä pärjätä sen lapsen kanssa. ok hän saa äitiuspäivärahaa jonka jälkeen työttömyysrahaa, ellei pääse töihin tai opiskelemaan. sehän on kaikkien oikeus. mutta aika hataralle pohjalle perheensä perustaa ja tietoisesti luottaa yhteiskunnan tukiin. siksi sitä pahalla katsotaan.
Miten niin ei ole meininkiä pärjätä lapsen kanssa? Hyvin me ainakin olemme pärjänneet. Ja miksi ei saisi tietoisesti luottaa yhteiskunnan tukiin, kun kerran niihin on oikeutettu?
Ei täällä rahalla pröystäillä, mutta pärjäämme kuitenkin. Välillä on enemmän, välillä vähemmän, MUTTA LAPSELTA EI PUUTU MITÄÄN. Se on mun mielestä tärkeintä.
Ja varmasti jokainen töitä haluava töitä saa.
jos oikein tietoisesti hankkiutuu raskaaksi laskien, että sitten mä saan asumisTUKEA noin paljon ja lapsikorotusta noin paljon ja hoitotukea noin ja noin paljon ja vaikka mitä,niin metsään menee.
kun nämä "aikuisemmat" immeiset eivät pelaakaan tuilla vaan laskevat, onko lapseen varaa. sitä hankintaa ensin ammatti, työ, mahdollisesti oma asunto jne.... en nyt tarkoita että jokaisen äidin tulisi olla koulutettu, työllistetty, omakotitalonomistaja ennen lasta, mutta ainaskin se ammatti olis hyvä olla. harvalla 16-vuotiaalla on.
niin, te ette rahalla pröystäile, mutta pärjäätte. miten kauan ajattelit "pärjäillä" näillä tuilla. ai niin, töitähän sai jokainen, joka haluaa. mitähän miettii työnantaja, esim vaikka kauppias, jolle on tulossa 2 työnhakijaa vaikkapa kassaksi. toisella on 2 vuotias poika, ikää 18, ei koulutusta, ei työkokemusta. toinen hakija on 24 vuotias 2-vuotiaan pojan äiti, takana yo-tutkinto ja kauppaopisto. voisin kauppiaana kallistua jälkimmäiseen...
Itsehän en henk.koht kannusta teiniäitiyteen. Varsinkaan alle 18vuotiasta. Mutta joskus niitä vahinkoja sattuu, eikä silloin auta jälkiviisaus. Eli olen samoilla suunnilla kanssasi.
Tuilla (asumistuki, opintoraha, lapsilisä) pärjätään niin kauan kuin niitä saa. Lisäksi teen keikkatyötä. Mies myös. Sitten kun niitä ei saada, sitten mennään töihin. Ja kun se kauppias kallistuu tähän vanhempaan, sitten haetaan muualta töitä. Kyllä niitä töitä saa kun tarpeeksi etsii, eikä ole nirso. Tosin. Paikkakuntakohtaisia eroja voi olla.
Tuli täs mieleeni, että kyllä ne "aikuisemmatkin" laskee niitä kotihoidontukia ja äitiyspäivärahoja, paljonko ne on ja mihinkä ne riittää. Meneekö niilläkin metsään? Kerrassaan hävyttömiä kun tukeutuvat muitten ihmisten verorahoihin. No nyt meni yli. Mut ei siinä ny pahasti metsään mennä. Toki jos on reippasti alle 18 ja hankkii lapsen vain niiden tukien takia ni sit.. sit ei...
Vahinko mikä vahinko mutta ainakin olet kantanut vastuusi. :)
totisesti! :)
kaikkihan tietävät (???) että ns. vahinko voi sattua kenelle tahansa ja milloin tahansa ehkäisystä huolimatta. Itse olen aina sanonut että kyseessä on tietoinen vahinko =) sillä olen aina tiennyt että aborttia en tee jos "vahinko" sattuu. Ja ehkäisyä on aina käytetty.