Asuntojen hintakehitystä tarkkailtaessa mittarina käytetään yleensä vanhojen asuntojen hintoja. Uudistuootanto on tällöin kokonaan hintaindeksien ulkopuolella.
Historiaan verrattuna näihin indekseihin sisältyy tällä hetkellä paha tilastoharha tai vääristymä, koska milloinkaan aiemmin vanhan asuntokannan ja uudistuotannon ero valmistuvuoden, varustelutason jne. osalta ei ole ollut yhtä suuri kuin tällä hetkellä.
Merkittävä osa vanhoista asunnoista on rakennettu 30-40 vuotta sitten, koska 1990-luvulla rakennettin vähemmän kuin milloinkaan sitä ennen sodan jälkeen. Tarkkailkaa myytäviä asuntoja niin huomaatte, että 90-luvun asunnot ovat lähes keräilyharvinaisuuksia.
2000-luvulla on taas rakennettu entiseen malliin, mutta nyt aivan erityyppisiä asuntoja kuin aiemmin. Pientalot ja omakotitalot ovat suosiossa. Kerrostaloissa ei haluta asua, vaikka valtaosa vanhemmasta asuntokannasta on nimenomaan niitä.
Tästä kaikesta sitten johtuu, että indeksit antavat tämän hetken tilanteesta aivan liian ruusuisen kuvan sen osalta, kuinka paljon hinnat ovat todella nousseet. Jos tarjolla olisi enemmän sellaisia asuntoja, joissa ihmiset haluavat asua, niin ihmiset ostaisivat niitä sen sijaan että ostavat kerrostaloasuntoja, joita myydään (varsinkin lähiöissä) melkein millä hinnalla tahansa kun niistä halutaan päästä eroon.
Lähiöiden kerrostalopuolella on siis selvästi "ostajan markkinat", vaikka ostetaankin tavaraa, joka ei tulevaisuudessa kelpaa kuin puskutraktorien ruuaksi.
Jotta saataiin oikea kuvan hintojen kehittymisestä, tulisi käyttää vain indeksiä, joka sisältää sentyyppistä asuntotuotantoa, jota on rakennettu viimeisen 10 vuoden aikana. Sen jälkeen nähtäisiin, kuinka järkyttävän paljon hinnat ovat nousseet 10 vuoden aikana. Nähtäisiin myös se, että ylitimme 80-luvun hullujen vuosien tason jo 2-3 vuotta sitten.
Historiaan verrattuna näihin indekseihin sisältyy tällä hetkellä paha tilastoharha tai vääristymä, koska milloinkaan aiemmin vanhan asuntokannan ja uudistuotannon ero valmistuvuoden, varustelutason jne. osalta ei ole ollut yhtä suuri kuin tällä hetkellä.
Merkittävä osa vanhoista asunnoista on rakennettu 30-40 vuotta sitten, koska 1990-luvulla rakennettin vähemmän kuin milloinkaan sitä ennen sodan jälkeen. Tarkkailkaa myytäviä asuntoja niin huomaatte, että 90-luvun asunnot ovat lähes keräilyharvinaisuuksia.
2000-luvulla on taas rakennettu entiseen malliin, mutta nyt aivan erityyppisiä asuntoja kuin aiemmin. Pientalot ja omakotitalot ovat suosiossa. Kerrostaloissa ei haluta asua, vaikka valtaosa vanhemmasta asuntokannasta on nimenomaan niitä.
Tästä kaikesta sitten johtuu, että indeksit antavat tämän hetken tilanteesta aivan liian ruusuisen kuvan sen osalta, kuinka paljon hinnat ovat todella nousseet. Jos tarjolla olisi enemmän sellaisia asuntoja, joissa ihmiset haluavat asua, niin ihmiset ostaisivat niitä sen sijaan että ostavat kerrostaloasuntoja, joita myydään (varsinkin lähiöissä) melkein millä hinnalla tahansa kun niistä halutaan päästä eroon.
Lähiöiden kerrostalopuolella on siis selvästi "ostajan markkinat", vaikka ostetaankin tavaraa, joka ei tulevaisuudessa kelpaa kuin puskutraktorien ruuaksi.
Jotta saataiin oikea kuvan hintojen kehittymisestä, tulisi käyttää vain indeksiä, joka sisältää sentyyppistä asuntotuotantoa, jota on rakennettu viimeisen 10 vuoden aikana. Sen jälkeen nähtäisiin, kuinka järkyttävän paljon hinnat ovat nousseet 10 vuoden aikana. Nähtäisiin myös se, että ylitimme 80-luvun hullujen vuosien tason jo 2-3 vuotta sitten.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kt rt
tilasto ei tue, kerrostalo huoneisot kallistuvat siinä missä rivaritkin, vai oliko kyse tämän vuoden ilmiöstä?
kt rt
1980 519 540
1985 1061 1062
1990 1866 1787
1995 1203 1144
2000 2091 1873
2004 2618 2388
2005 2786 2548
kt ja rt keskineliöhinnat helsingissä
ja nythän oli kyse lähinnä lähiöiden kerrostaloista. Helsingin keskustan kerrostalot elävät aivan omaa elämäänsä.