Onkohan täällä yhtään entistä hirmua enää? Tai ehkä joku muukin on lueskellut mun tilanteesta... No, pistän nyt kuitenkin ihan uuden aloituksen, että "löytää" paremmin, jos kiinnostaa!
(aikaisemmat löytyy otsikon alta; Uskottava se on, plussaa tuli...)
Siispä kaikkien kiemuroiden ja vastoonkäymisten jälkeen päästiin vihdoin punktioon asti! Olin siellä aamulla. Toimenpide oli tosi helppo, ei tuntunut yhtään. Sanoin kyllä että pistää sitten sen verran kipulääkettä että varmasti vaikuttaa. Sitä yhtä sieltä lähdettiin hakemaan, mutta saatiin kaksi pientä matkalaista sen yhden kunnollisemman hyväksi. Ja kaikissa oli solu sisällä, vai mikä se nyt sitten olikaan.
Isoin oli 18mm ja pienemmät miustaakseni 11mm. Kohdun limakalvo sen sijaan priima kunnossa, paksuus muistaakseni 10.
Olo on todella omituinen, ei osaa selittää... Kuitenkin matka on vasta alussa. Huomenna aamulla saadaan tietää ovatko hedelmöittyneet. Ja sitten perjantaina aamulla ovatko lähteneet jakautumaan. Siirto olis sitten perjantaina.
En todellakaan tiedä mitä edes ajatella, kun ei koskaan aikaisemmin ole tähän asti päästy!
Enpä muuta nyt toivo kuin että saisimme edes tämän yhden ja samalla viimeisen hoitomme vietyä loppuun asti.
Pitäkää "ystävät" peukkuja mun puolesta!
Tsemppiä ja voimia myös kaikille teille jotka tätä samaa matkaa kanssani kuljette!
(aikaisemmat löytyy otsikon alta; Uskottava se on, plussaa tuli...)
Siispä kaikkien kiemuroiden ja vastoonkäymisten jälkeen päästiin vihdoin punktioon asti! Olin siellä aamulla. Toimenpide oli tosi helppo, ei tuntunut yhtään. Sanoin kyllä että pistää sitten sen verran kipulääkettä että varmasti vaikuttaa. Sitä yhtä sieltä lähdettiin hakemaan, mutta saatiin kaksi pientä matkalaista sen yhden kunnollisemman hyväksi. Ja kaikissa oli solu sisällä, vai mikä se nyt sitten olikaan.
Isoin oli 18mm ja pienemmät miustaakseni 11mm. Kohdun limakalvo sen sijaan priima kunnossa, paksuus muistaakseni 10.
Olo on todella omituinen, ei osaa selittää... Kuitenkin matka on vasta alussa. Huomenna aamulla saadaan tietää ovatko hedelmöittyneet. Ja sitten perjantaina aamulla ovatko lähteneet jakautumaan. Siirto olis sitten perjantaina.
En todellakaan tiedä mitä edes ajatella, kun ei koskaan aikaisemmin ole tähän asti päästy!
Enpä muuta nyt toivo kuin että saisimme edes tämän yhden ja samalla viimeisen hoitomme vietyä loppuun asti.
Pitäkää "ystävät" peukkuja mun puolesta!
Tsemppiä ja voimia myös kaikille teille jotka tätä samaa matkaa kanssani kuljette!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voit olla varma, että pidän peukut ja kaikki muutkin mahdolliset täällä pystyssä ja toivotan onnea niin paljon kun tästä mimmistä vaan lähtee!!!!
Ite odotan ens tiistain ultraa, jolloin pitäs sit näkyä syke... Jännittää ihan hirmusti! :)
Niin ja sitten vielä pitäsi miettiä sitä että mitä sitten siirretään, jos kaikki hedelmöittyy ja lähtee jakautumaan. Toki tämä on tavallaan liian aikaista ajatella, mutta pyörii päässä kuitenkin...
Eli pistetäänkö se iso ja yks pieni, jolloin se toinen pieni menee roskiin... vai pelkästään se iso ja ne pienet pakkaseen... se on varmaa, että jos se iso siirtoon asti selviää niin se varmana laitetaan! Kun sen varmuuden niistä saa kuitenkin vasta muutama tunti ennen siirtoa... Tai sitten huomisen soiton jälkeen ei tartte miettiä noita ollenkaan... "KÄÄK" sanon minä... ;)
Laitoin tämän seuraavan teksti jo tuonne inssipiinailu palstallekin, mutta tässä taustaani Sinullekin;
Operaatio "istutus" eli IVF. tehtiin keskiviikkona 20.9., plussasin ma 2.10, pp12 plussan, tiedän että olin aikaisin liikenteessä ja niinpä varmistin ke 4.10, pp14 plussan. Ensimmäinen ultra olisi perjantaina 27.10 ja jännittää todella paljon. Oireina on vasemmalla puolella välillä aika voimakaskin nippailu, nyt muutaman päivän tajuttoman väsynyt olo, tuntuu että mitä enemmän nukun, sitä enemmän nukuttaa. Mutta kaikista oudoin tunne on älytön nälkä, tuntuu että saisin jatkuvasti olla syömässä/naahimassa jotain suuhuni. Paino noussut reilun viikon aikana n. 2,5 kg, joten täytyy yrittää hillitä pikkuhiljaa=c), ja antaa vain mahan murista. Lasta olemme yrittäneet 2 vuotta.
... sinulle odotukseen!
Kadotin kiinnostuksen lapsettomuushoitorumbaa sen yhden epäonnistuneen IVF:n jälkeen. En ole edes käynyt siirrättämässä pakasteessa olevia alkioitamme.
Koko touhu tuntuu järjettömältä kun onnistumismahdollisuus on niin kovin pieni hoitoa kohden. Fyysistä ja psyykkistä rääkkiä turhan takia. Ylä- ja alamäkeä ja itse vaan matkustajana hormonien vuoristoradassa. Ja kaiken kruunaa lopuksi negatiivinen raskaustesti, jollaisen olisin voinut testata ihan milloin vain ilman kiduttavia hoitojakin.
No, aion kyllä käydä siirrättämässä ne olemassaolevat vauvanalut jossain vaiheessa, mutta tuskin jaksan enää ruveta vetämään koko rumbaa läpi toista kertaa.
Toivottavasti mies ymmärtää.
Hei Skeptinen.
Muistan sinut viime keväältä kun hirmuiltiin. Jäit mieleen ehkä tuon nimimerkkisi ansiosta ja sitten siitä että olet suunnilleen samaa ikäluokkaa minun kanssani. Kyllähän nämä ovat raskaita asioita ja välillä jopa sietämättömiä. Kyllä minullakin oli koko kesän sellainen olo että ei yhtään enää, ei kertakaikkiaan jaksa sitä piikkirumbaa ja niitä oireita, kun kuitenkin pitäisi siinä sivussa elää normaalia elämää. Sinä päivänä kun vuoto elokuussa alkoi ja soitin klinikalle niin oli todella iso pala kurkussa ja paha olo ettei millään enää kestäisi yhtään hoitoa. Mutta kun menimme käymään vastaanotolla niin yhtäkkiä se voima ja halu yrittää kuitenkin vielä tuli jostakin. Tosin tilanne mullahan oli se, että ei keväällä kummassakaan hoidossa päästy edes punktioon asti. Muistan senkin että pistit minulle johonkin viestiin todella ihanan vastauksen! ;)
Mieti rauhassa ja haet sitten ne kaverit kyytiin, kun siltä tuntuu! Eläkä mieti yhtään sen pidemmälle. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää!
Oma tilanne tuntuu edelleen uskomattomalta, huominen hermostuttaa aivan järjettömästi! Toivon vain että aamulla saisin hyviä uutisia ja sitten jännittää taas perjantaia-aamua.
Heips! Olen käynyt joka päivä etsimässä sinua täältä palstalta..Olen odottanut uutta tietoa tilanteestasi. Oon niin kovin jännittynyt ja toivon teidän nyt onnistuvan! Nyt alkaa sit todella jännittävät ajat, miten "pikkuisille" käy..Pidän peukkua.
Tuu laittaa sit taas uudet kuulumiset.
Tiesin että olet mukana! ;)
Voisiko ihmistä enää enmpää jännittää!
Palataan huomenna asiaan!
Elikkäs täällä ollaan taas...
Aamun uutiset sisälsivät siis hyviä ja huonoja asioita... Huonoa oli se että yksi kolmesta oli epäkypsä ja toinen ei hedelmöittynyt.
Mutta siis se kolmas on hedelmöittynyt!!!! En tuskissani osannut kysyä että oliko se se isoin vai miten ne meni, mutta eipä sillä nyt väliä.
Pääasia on että meillä on jotain minkä vuoksi jännitetään huomiseen! Aamulla pitää sitten taas soittaa että onko se lähtenyt jakautumaan.
AIVAN KAUHEETA JÄNNÄÄMISTÄ!!!
Mulla on pala kurkussa ja tuntuu että ei saa ilmaa! Mitenkähän tästä illasta ja yöstä selvitään. Ei uskalla hehkuttaa mutta ei myöskään nyt vaivuta epätoivoon. Tekis mieli itkeä ja nauraa yhtäaikaa!!!
Noin neljäntoista tunnin päästä sitten tiedetään... siispä sitä odotellen...
En tiedä muuta kuin että siirto on tänään klo 13!!!!!!!!!!!!
Palaan illalla kertomaan tarkemmin!!!
VOIHAN ELÄMÄN KEVÄT.....
PERJANTAI 13.... HUH HUH!!!!!!!!!!! :D
Kiva et pääsette siirtoon! Kyllä kannatti jatkaa pistämistä. Tuu taas illalla kertoo kuulumiset.
No niin, nyt on kotiuduttu! Olin vielä töissä tuon alkionhaku reissun jälkeen.
Elikkäs yksi siirrettiin, ihan "hyvännäköinen" nelosvaiheeseen jakautunut solu. Limakalvon paksuus oli 12mm. Siirto onnistui loistavasti!
Kaikki on siis niin hyvin kuin vaan voi olla!
Nyt alkaa sitten ne PIINAPÄIVÄT!!!
Silti itsestä tuntuu että olemme voiton puolella! Nyt otetaan vaan rauhallisesti ja oooootellaaaan. Testin voi tehdä kahden viikon päästä perjantaina!
Nyt sitten haudot sitä kyytiläistä siellä masussa ja otat itse ihan rennosti. Hemmottelet itseäsi ja rauhoitut, nauti herkuista ja telkkarista. Ihan mistä vaan itse tykkäät. Niin mäkin tein, kun aattelin, ettei siitä ainakaan haittaa ole. Pois mielestä kaikki negatiivinen, oli lopputulos mikä tahansa, niin tähän saakka pääseminenkin on jo pieni ihme. Tsemppiä ja plussatuulia!!!!:)
Kyllä täällä ollaan rauhallisella mielellä ja otetaan niin rennosti kun voidaan!!! :)
Luulenpa että taitaa olla nyt niin että tuota isäntää jännittää enemmän!!!
Tätä ihmettä tosiaankin kannattaa vaalia!
Kyllä sullakin siellä masussa kaikki kunnossa on, ole huoleti!!!
Voikaahan hyvin!
Viikonloppu edessä ja tiistaina sitten olisi se ultra... Jos piinailu siirron jälkeen oli loputtoman pitkä, arvatkaa vaan miltä tää plussan jälkeinen piina on tuntunut?
Olo on niin uskomattoman epätodellinen vieläkin, silti pitää jännittää, että onko asukki oikeassa paikassa tai onko sitä ollenkaan. Melkonen isku tulee oleen tän kaiken jälkeen, jos jotain on pieleen mennyt.
Mutta ei auta kun jännittää ja odottaa ja piinailla vielä hetken aikaa...