Kohta varmaan masennunkin, kun syytä outoihin fyysisiin ja psyykkisiin(?) oireisiini ei löytynyt.
Tinnitus minulla on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta nyt se on pahentunut. Ääniä on monia, ja ne soivat jo melko kovaa. Lisäksi tuntuu, että korvissa menee ajoittain jotakin paineaaltoja. Myös päässä on tuntunut outoja aaltomaisia tuntemuksia, joiden aikana pelkään menettäväni tajuni, tai ajatus ei ainakaan juokse silloin normaalisti.
Lisäksi silmien kanssa on ollut ongelmia. Optikko sanoi näköni olevan melko hyvä, vaikka käytännössä en näe tienviitoista kadunnimiä, tekstin lukeminen TV:stä on vaikeaa välillä, tietokoneella oleminen aiheuttaa päänsäryn jne... Näkökentässä olevat "huitulatkin" ovat lisääntyneet, ja välillä tuntuu, että maailma näyttää muutenkin omituiselta, mutta en osaa selittää miten. Jotenkin en näe, vaikka näen. Sekavaa, tiedän!
Nyt toinen jalkani on tuntunut omituiselta, mutta siihen ei koske. Ensin säikähdin, että taas veritulppa, mutta kun kipua ei ole, niin ei kai siitä voi olla kyse..? Eli jalka tuntuu välillä melkein kuin puutuneelta, mutta ei kuitenkaan. Ehkä se on enemmän sellaista, että jalkaa kevyesti ja tasaisesti puristaa reidestä alaspäin, ja sitä on vaikea hallita. Se on raskas ja kömpelö. Tunne tulee aaltoina, eli se kestää vain vähän aikaa kerrallaan.
Jo vuosia olen kärsinyt oudoista hermosäryistä(?), jotka iskevät jalkoihin ja/tai käsiin useimmiten rasituksen ja kylmettymisen yhteydessä, mutta joskus myös ilman näkyvää syytä. Kipu on todella raastavaa, eikä siihen auta särkylääkkeet. Jos olen kipujen aikana aivan liikkumatta, ne katoavat. Pienikin liikahdus saa tuskan palaamaan, ja usein itken, kun koskee niin kovaa. Reumakokeet on otettu verestä, mutta mitään ei näy.
Outoa on mielestäni myös se, että usein liikunta aiheuttaa minulle sellaisen reaktion, että sormeni ja jalkani turpoavat niin, että niitä kutittaa ja pistelee ihan kunnolla. Sormenpäätkin menevät aivan pinkeiksi, ja tuntuvat olevan aivan kuin räjähtämäisillään. Lääkärin mukaan se johtuu vain siitä, miten nesteet lähtevät liikkeelle. Niin kai sitten, mutta kellään tutullani ei ole ollut vastaavaa... Olen ihan normaalipainoinen, ja liikun säännöllisesti. Syön myös ihan perusterveellisesti.
Pari kuukautta minua on vaivannut elohiiri, joka ensin oli vain toisessa silmässä. Se hyppi kuukauden verran tauotta, mutta sitten rauhoittui niin, että se rupeaa pomppimaan vain, jos säikähdän ja äkkiä sisristän silmiäni. Nyt toiseenkin silmään on tullut elohiiri, ja se pomppii vaihtelevia aikoja päivittäin. Huolestuttaa.
Minulla oli myös sellainen tunne, että kädet menivät aivan voimattomiksi. Kasvojen puutumista. Otsa ja nenänympärystä sekä huulet tuntuivat oudoilta. Näiden oireiden aikana koin myös voimakasta ahdistusta ja epätodellisuudentunnetta päivittäin ja useiden viikkojen ajan. En tiedä sitten, johtuiko ahdistus monista oireistani, joiden takia huolestuin kovasti, vai mistä lienekin...
Olen yllättynyt tuosta ahdistuksesta, sillä yleensä olen aina osannut ottaa asiat melko rauhallisesti ja järkeillä itseni positiivisemmalle mielelle. Nyt taistelen masennusta vastaan. Pelottaa, kun terveys pettää, mutta oireet ovat niin epämääräisiä, ettei niiden perusteella voi suoraan päätellä mitään, eikä niihin noin vain löydy hoitokeinoa. Pelkään, että minut vain leimataan hulluksi, jos yhä lähden pyytämään tutkimuksia ja apua =o(. Minulla ei ole varaa leimautua pöpiksi, sillä hain juuri opiskelupaikkaa, ja toiveena olisi omien lasten lisäksi saada sijaislapsiakin. En ole hullu, huolestunut vain, kun en tiedä, mikä minua vaivaa. Jokin vaivaa, vaikka laajojen verikokeiden mukaan olen täysin terve!
Vaivaamaan on jäänyt myös muutaman vuoden takainen tapaus, jolloin sain kumpaankin jalkaani polvista alaspäin valtavat verenpurkaumat, vaikka en ollut satuttanut niitä mihinkään. Verikokeet olivat jälleen ok.
Väsymys on ollut viimeaikoina nujertava. Heräilen yöllä vauvan takia useita kertoja, mutta hän ei kuitenkaan pidä minua hereillä, joten unta pitäisi periaatteessa saada tarpeeksi. Stressiä on ollut, mutta koska lapsuuteni oli mitä oli, asiat ovat nyt mielestäni oikein hyvin. Ikääkin on vasta alle 30 vuotta.
Ajattelu on takerrellut jo jonkin aikaa. Ennen tunsin itseni keskivertoa älykkäämmäksi, ja olinkin koulussa kympin oppilas. Nyt mikään ei jää päähän, ja hukkaan puhuessani sanoja ja ihmisten nimiä. Olo on tyhmä!
Onko kellään mitään ajatuksia mistään oireistani? Olisin pienestäkin avusta ja tuesta kiitollinen!!! Omalääkärimme on outo tuijottaja, jolle en uskalla todellakaan kertoa koko vaivojeni listaa. Hyvä kun hänellä on aikaa kuunnella yksi "normaali" vaiva.
Tinnitus minulla on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta nyt se on pahentunut. Ääniä on monia, ja ne soivat jo melko kovaa. Lisäksi tuntuu, että korvissa menee ajoittain jotakin paineaaltoja. Myös päässä on tuntunut outoja aaltomaisia tuntemuksia, joiden aikana pelkään menettäväni tajuni, tai ajatus ei ainakaan juokse silloin normaalisti.
Lisäksi silmien kanssa on ollut ongelmia. Optikko sanoi näköni olevan melko hyvä, vaikka käytännössä en näe tienviitoista kadunnimiä, tekstin lukeminen TV:stä on vaikeaa välillä, tietokoneella oleminen aiheuttaa päänsäryn jne... Näkökentässä olevat "huitulatkin" ovat lisääntyneet, ja välillä tuntuu, että maailma näyttää muutenkin omituiselta, mutta en osaa selittää miten. Jotenkin en näe, vaikka näen. Sekavaa, tiedän!
Nyt toinen jalkani on tuntunut omituiselta, mutta siihen ei koske. Ensin säikähdin, että taas veritulppa, mutta kun kipua ei ole, niin ei kai siitä voi olla kyse..? Eli jalka tuntuu välillä melkein kuin puutuneelta, mutta ei kuitenkaan. Ehkä se on enemmän sellaista, että jalkaa kevyesti ja tasaisesti puristaa reidestä alaspäin, ja sitä on vaikea hallita. Se on raskas ja kömpelö. Tunne tulee aaltoina, eli se kestää vain vähän aikaa kerrallaan.
Jo vuosia olen kärsinyt oudoista hermosäryistä(?), jotka iskevät jalkoihin ja/tai käsiin useimmiten rasituksen ja kylmettymisen yhteydessä, mutta joskus myös ilman näkyvää syytä. Kipu on todella raastavaa, eikä siihen auta särkylääkkeet. Jos olen kipujen aikana aivan liikkumatta, ne katoavat. Pienikin liikahdus saa tuskan palaamaan, ja usein itken, kun koskee niin kovaa. Reumakokeet on otettu verestä, mutta mitään ei näy.
Outoa on mielestäni myös se, että usein liikunta aiheuttaa minulle sellaisen reaktion, että sormeni ja jalkani turpoavat niin, että niitä kutittaa ja pistelee ihan kunnolla. Sormenpäätkin menevät aivan pinkeiksi, ja tuntuvat olevan aivan kuin räjähtämäisillään. Lääkärin mukaan se johtuu vain siitä, miten nesteet lähtevät liikkeelle. Niin kai sitten, mutta kellään tutullani ei ole ollut vastaavaa... Olen ihan normaalipainoinen, ja liikun säännöllisesti. Syön myös ihan perusterveellisesti.
Pari kuukautta minua on vaivannut elohiiri, joka ensin oli vain toisessa silmässä. Se hyppi kuukauden verran tauotta, mutta sitten rauhoittui niin, että se rupeaa pomppimaan vain, jos säikähdän ja äkkiä sisristän silmiäni. Nyt toiseenkin silmään on tullut elohiiri, ja se pomppii vaihtelevia aikoja päivittäin. Huolestuttaa.
Minulla oli myös sellainen tunne, että kädet menivät aivan voimattomiksi. Kasvojen puutumista. Otsa ja nenänympärystä sekä huulet tuntuivat oudoilta. Näiden oireiden aikana koin myös voimakasta ahdistusta ja epätodellisuudentunnetta päivittäin ja useiden viikkojen ajan. En tiedä sitten, johtuiko ahdistus monista oireistani, joiden takia huolestuin kovasti, vai mistä lienekin...
Olen yllättynyt tuosta ahdistuksesta, sillä yleensä olen aina osannut ottaa asiat melko rauhallisesti ja järkeillä itseni positiivisemmalle mielelle. Nyt taistelen masennusta vastaan. Pelottaa, kun terveys pettää, mutta oireet ovat niin epämääräisiä, ettei niiden perusteella voi suoraan päätellä mitään, eikä niihin noin vain löydy hoitokeinoa. Pelkään, että minut vain leimataan hulluksi, jos yhä lähden pyytämään tutkimuksia ja apua =o(. Minulla ei ole varaa leimautua pöpiksi, sillä hain juuri opiskelupaikkaa, ja toiveena olisi omien lasten lisäksi saada sijaislapsiakin. En ole hullu, huolestunut vain, kun en tiedä, mikä minua vaivaa. Jokin vaivaa, vaikka laajojen verikokeiden mukaan olen täysin terve!
Vaivaamaan on jäänyt myös muutaman vuoden takainen tapaus, jolloin sain kumpaankin jalkaani polvista alaspäin valtavat verenpurkaumat, vaikka en ollut satuttanut niitä mihinkään. Verikokeet olivat jälleen ok.
Väsymys on ollut viimeaikoina nujertava. Heräilen yöllä vauvan takia useita kertoja, mutta hän ei kuitenkaan pidä minua hereillä, joten unta pitäisi periaatteessa saada tarpeeksi. Stressiä on ollut, mutta koska lapsuuteni oli mitä oli, asiat ovat nyt mielestäni oikein hyvin. Ikääkin on vasta alle 30 vuotta.
Ajattelu on takerrellut jo jonkin aikaa. Ennen tunsin itseni keskivertoa älykkäämmäksi, ja olinkin koulussa kympin oppilas. Nyt mikään ei jää päähän, ja hukkaan puhuessani sanoja ja ihmisten nimiä. Olo on tyhmä!
Onko kellään mitään ajatuksia mistään oireistani? Olisin pienestäkin avusta ja tuesta kiitollinen!!! Omalääkärimme on outo tuijottaja, jolle en uskalla todellakaan kertoa koko vaivojeni listaa. Hyvä kun hänellä on aikaa kuunnella yksi "normaali" vaiva.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mulla sle ja sjögrenin syndrooma, molemmat sidekudossairauksia. En ole lääkäri, mutta oireet mulla oli samanlaisia taudin puhkeamisessa. Aluksi kaikki verikokeet oli ok, paitsi tumavasta-aineet koholla.. Mene vaan rohkeesti lääkäriin ja vaadi tutkimuksia, sillä kyllä pienen vauvan äidin täytyy saada omat hommat kuntoon, että jaksaa vauvasta nauttia. Kirjoittele kuulumisia!
Pitääpä googlata, ja katsastaa, mistä sairauksista on kyse. Lääkäriajan sain parin viikon päähän, tosin en uskaltanut sanoa, että vaikka minkä oireiden takia. Tinnituksen varjolla ajan varasin... Täytyisi kerätä rohkeutta, jotta voisin kertoa kaiken mhdollisen lääkärille. Vai onko edes järkevää ottaa aivan kaikkea puheeksi? Laitanko asiat lapulle, vai onko se ihan tyhmää... Tulisi pitkä lista =o/.
kaikki oireet!Mitä sinä pelkäät?Lääkäri on juuri SINUA varten,kun olet hänelle ajan varannut.On hyvä ajatus laittaa kaikki oireet lapulle ja antaa se lääkärin luettavaksi,hän sitten kyselee tarvittaessa lisää oireista.Älä sen listan pituudesta välitä.Ajattele nyt on sinun terveydestäsi kysymys.
tsemppiä
Hei!
Tuo sinun teksti voisi olla yhtä hyvin minun kirjoittama,niin samanlaisa oireeni ovat särkyjen ja voimattomuuden kanssa.Minuakin on tutkittu vaikka kuinka eikä mitään tunnu löytyvän,lääkäri alkoi sitten ehdottelemaan että jospa olisinkin fibromyalgia potilas.Oletko siitä kuullut?
Ikävintä vaan on et jotku lekurit sanovat ettei sellaista edes ookkaan ,et jostain täytyy johtua noi oireet.Ja toiset taas kivenkovaan väittää että tää on ihan todellinen sairaus tää fibro!Nyt sitten jotain tabletteja tähän oon saanu mutta eipä tunnu auttavan särkyihin.Minä kans oon alta 30 ja lapsikin on,tuntuu vaan ettei pysty nauttiin elämästä näiden oireiden ja epätietoisuuden kanssa..ihan meinaa masentaa välillä.Mutta eteenpäin se vaan on mentävä,sano mummoki lumessa :)
ilmoita jos haluaisit vaihtaa ajatuksia,helpottaishan se jutustella jonku kans joka samassa tilanteessa?
-jaksamisia!
Voin kyllä vaihtaa kuulumisia, jos vain laitat sähköpostiosoitteesi tänne. Kiitos!
En tunne tautia, mutta oon joskus lueskellut tuota MS-keskustelua. Tää oli vaan tämmöinen heitetty arvelu, ei niin vakavasti otettava.
Oon samaa mieltä, että lääkäreillä ei ole aikaa riittävästi eikä niille uskalla monta vaivaa kertoa, kun tuntuu, että ne ei suostu ajattelemaan monta asiaa yhdellä vastaanotolla.
tuli mieleen, kun vierestä seurasin yhden alta 30 vuotiaan oireistoa, ennen sairauden toteamista...
Toivottavasti kyseessä ei ole mitään niin radikaalia sairautta, mutta kannattaahan tuo vaihtoehto poissulkea.
Melkein olisi helpotus saada vaikka diaknoosi MS-taudista, niin kamalaa tämä epätietoisuus on. Enkä mitenkää väheksy taudin kamaluutta! Mutta pelottaa, kun ei tiedä, mihin suuntaan vointini kehittyy, vai voinko huoletta jatkaa elämääni tällaisenaan. Olisi todella ikävää, jos menisin kovin huonoon kuntoon, ja perheeni joutuisi vuokseni kärsimään. Ja jos mitään järkevää syytä oireilleni ei löydykään, minua pidetään hulluna ja hankalana potilaana, jota ei ikinä enää oteta tosissaan...
On olemassa sairaus johon liittyy juuri turvonneet sormet,mutta en muista sairauden nimeä.Joku sanoi epäilevänsä ms tautia.Tuskin sinulla ms tauti on,sillä sinulta puuttuu kyseisen taudin lähes klassinen oire,huimaus.Sitä paitsi on monia sairauksia jotka "matkivat" ms tautia mm.borrelioosi.Entä onko sinulta otettu borrelia-koe(verikoe,likvor-näyte)? Minun mielestäni sinun kannattaisi käydä verisuoni-tai reumatauteihin erikoistuneen(borrelia) lääkärin juttusilla.
Jos tarkoitat, että minulla voisi olla punkin aiheuttama borrelioosi, niin periaatteessa se on mahdollista. Minulla on ollut punkki korvan takana ja navassa. Navassa ollut punkki aiheutti ongelmia, kun se ei lähtenyt kunnolla pois. Lopulta lääkäri kiskoi irti punkin pään, joka jäi ihoon kiinni. Punkin pureman kohdalle kasvoi myöhemmin valtava luomi, jonka ympärille kasvoi myös pienempiä luomia. Luomi leikattiin keisarinleikkauksen yhteydessä pois, mutta lääkäri ei uskonut luomen kasvun aiheutuneen punkin puremasta. Se oli kuulemma puhdas sattuma, että luomi kasvoi juuri siihen. Mutta en ole ihan varma, olisiko borrelia-koe otettu jo minulta, kun aiemmin kipujani tutkittiin.
Tarvitseeko tuonne reumatauteihin erikoistuneelle lääkärille lähetteen, vai meinasitko, että kävisin yksityisellä? Minulla on näitä oireita niin moneen lähtöön, että jos rupean yksityisillä juoksemaan, menen vararikkoon! Olisi varmasti syytä käydä silmälääkärillä, korvalääkärillä, neurologilla ja ties vielä kenellä =o(. Ja hammaslääkärilläkin, kun ikenet ovat jatkuvasti kipeänä, ja vuotavat harjatessa verta.
Kaikki eivät edes huomaa iholleen kiinnittynyttä punkkia.Sinuna pyytäisin lähetteen omalääkäriltä,koska jotainhan täytyy olla vialla,koska sinulla on monia oireita.Kerro omaläkärille kaikki oireesi.
Itse kävin aikoinaan yksityisellä lääkärillä,joka kirjoitti lähetteen keskussairaalaan.Tämä yksityislääkärin kirjoittama lähete poiki lukemattomia tutkimuksia keskussairaalassa,löytyi jotain muuta kuin luulotauti.Kaikki lähti siitä,että tunsin jotain olevan vialla.
Sinä kuulut kunnallisen hammashoidon piiriin,käy hammaslääkärillä kipeiden,vertavuotavien ikeniesi vuoksi.
tsemppiä
Minulla on menossa suonensisäinen antibiootti kuukauden ajan borrelioosin hoitoon. Borrelia Verikoe oli positiivinen. En ole koskaan huomannut punkin purreen. Oireina minulla on polttelu pistely hampaiden viiltely yms. On olemassa borrelioosi yhdistyksen tuki puhelin mihin saa soittaa. Borrelioosi on hankala diagnosoida, minullakaan ei ole varmuutta taudista.
...että borrelioosia ei oikeasti voi enää parantaa, jos se on muhinut elimistössä jo vuosia. En tiedä, pitääkö paikkaansa. Hoito pitäisi pystyä antamann heti, kun iho-oireet punkin pureman jälkeen ilmaantuvat. Saatan kyllä sekoittaa borrelioosin johonkin muuhun punkin levittämään tautiin. Mitä kaikkia niitä nyt olikaan... Lymentauti ainakin.
on se amalgaamitilanne?
Onko hampaitasi paikattu AMALGAAMILLA?
Onko sitä tarkastettu?
ja ikää vasta 23, oon aina ensimmäisenä epäilemässää aivokasvainta, mutta ajan mittaan osa oireista häviää, enkä enää ajattele niitä.
silloin kun pahimpina aikoina ajattelen että voi ei mulla on ms tai vielä pahempi aivokasvain, olen aivan hysteerinen ja oireita on enemmän,puutun silloin pieniinkin muutoksiin ja jokaiseen pieneen elohiireen mitä mulla on.
kaikkein pahin oli kuukausi taaksepäin kun kävin yksityislääkärillä. kertoin kaikki oireeni, hän ei antanut lähetettä jatkotutkimuksiin ja olin järkyttynyt, hän ei epäili vaan paniikkihäiriötä.kaiken maailman verikokeissakin kävin, ei mitään. kaikki arvot olivat erinomaiset, kilpirauhasarvot vaan koholla.
olen nyt huomannut,että en vaikka muista mitä seuraavaksi piti tehdä ja olen sen takia ihan paniikissa, saatan sanoa huuto merkkiä vaikkapa prosenttimerkikisi ja olen silloin taas varma että jotain päässä vikana on.. saataan joutua myös sopivaa sanaa hakemaan kauemmin kuin ennen, tai sitten vain luulen niin. en tiedä, ja siinäpä se on.
huolestuttaa, mutta onko sinulle tehty pään magneettikuvausta? Tuli mieleen yksi sairaus...
Minulle ei ole tehty pään magneettikuvausta, enkä siihen varmaan pääse/joudukaan. Jos tarkoitat, että minulla olisi joku kasvain, niin eikö se vaivaisi pahiten makuulla ollessa?
tulee mieleen ahdistushäiriöt tai paniikki, jossa on hyvin monenkaltaisia oireita ja voit oireilla pelätessästi jotain pahempaa. Kysypä lääkäriltä diapamia .Sitä saa kyllä vain lyhytaikaiseen käyttöön. Minulla on hyvin samankaltaisia oireita ollut ja klotriptyl on vienyt nämä ahdistusoireet pois.