Olen noin nelikymppinen nainen. Suuri osa tuttavista ja ystävistä on rakentanut/rakentaa "unelmiensa taloa". Näin sivusta katsellen ei voi kuin ihmetellä, miksi näiden unelmatalojen sisällä ei ole kodikasta? Talon ulkomuotokin on usein kaikkea muuta kuin "tavanomainen"? Siinäpä juju piileekin: mitään tavanomaista ei sovi uuteen kotiin ottaa. Kun kerran kalliilla rakennetaan, niin tehdään edes "uniikkiratkaisuja".
No - aika karrikoitua varmasti tämä ensimmäinen kappale, mutta kyllä siellä totuuskin piilee. Keittiöt ovat ultramoderneja, kiiltäviä, tehokkaita - mutta eivät tippaakaan kodikkaita. Kylpyhuoneisiin ja saunoihin haetaan kylpylän tunnelmaa ja miljöötä, mutta paljonko niissä oikeasti vietetään aikaa viikossa? Ajatelkaapa vaikka saunaa: moniko saunoo yli tunnin viikossa? Ja mitkä rahat sinne upotetaan...
Tehdäänkö näitä koteja todellakin itselle vai halutaanko niillä näyttää ulospäin kuinka hyvin menee? Kuinka moni sanoo ääneen ystävilleen, kuinka pitkään taloa saa maksaa? Ennen puhuttiin miljoonataloista (markoissa)harvinaisuutena, mutta nykyään taitaa näihin taloihin upota useampi markkamiljoona.
Ja kukas katkera ja kateellinen tällaista menee laukomaan? Ihan tavallinen perheenäiti, joka asuu vanhassa, pikkuhiljaa remontoidussa omakotitalossa. Kodikkaaksi ja tunnelmalliseksi taloamme sanotaan, vaikka meiltä ei löydy näitä nykytalojen elementtejä.
Ihan vaan yksityiskohtana tuli mieleeni kammottavin huonekalu, jonka voisin kotiini raahata: telkkarissa mainostetut ylipitkät, jatkettavat sohvarumilukset... Sellainen sohva kuvastaa asiani ytimen: kallis, mauton, epäkäytännöllinen, ylimitoitettu - kuten moni talokin, joihin näitä hirvityksiä kannetaan.
No - aika karrikoitua varmasti tämä ensimmäinen kappale, mutta kyllä siellä totuuskin piilee. Keittiöt ovat ultramoderneja, kiiltäviä, tehokkaita - mutta eivät tippaakaan kodikkaita. Kylpyhuoneisiin ja saunoihin haetaan kylpylän tunnelmaa ja miljöötä, mutta paljonko niissä oikeasti vietetään aikaa viikossa? Ajatelkaapa vaikka saunaa: moniko saunoo yli tunnin viikossa? Ja mitkä rahat sinne upotetaan...
Tehdäänkö näitä koteja todellakin itselle vai halutaanko niillä näyttää ulospäin kuinka hyvin menee? Kuinka moni sanoo ääneen ystävilleen, kuinka pitkään taloa saa maksaa? Ennen puhuttiin miljoonataloista (markoissa)harvinaisuutena, mutta nykyään taitaa näihin taloihin upota useampi markkamiljoona.
Ja kukas katkera ja kateellinen tällaista menee laukomaan? Ihan tavallinen perheenäiti, joka asuu vanhassa, pikkuhiljaa remontoidussa omakotitalossa. Kodikkaaksi ja tunnelmalliseksi taloamme sanotaan, vaikka meiltä ei löydy näitä nykytalojen elementtejä.
Ihan vaan yksityiskohtana tuli mieleeni kammottavin huonekalu, jonka voisin kotiini raahata: telkkarissa mainostetut ylipitkät, jatkettavat sohvarumilukset... Sellainen sohva kuvastaa asiani ytimen: kallis, mauton, epäkäytännöllinen, ylimitoitettu - kuten moni talokin, joihin näitä hirvityksiä kannetaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja sitten nämä upeiden yksilöllisten ratkaisuiden toteuttajat ihmettelevät myyntitilanteessa, että miksi ei käy kaupaksi. Miksi kukaan ei halua, vaikka minusta on just niin makee.
Jos haluat yksilöllisyyttä, ole valmis myös maksamaan siitä. Sinun yksilöllisyydestäsi ei asunnon seuraava ostaja ole valmis maksamaan euroakaan. Pikemnminkin halvemmalla pitää saada, kun toi ja toikin idioottimainen ratkaisu on pakko pistää uusiksi ennen sisäänmuuttoa.
Itse rakensimme vuonna 1883, kodikasta tuli, olimme kahden
prun kateellinen ja haluaisit omaan. Eikö täällä ole
sisustuspalstaa?
kissa kun anusaukkoaan nuoli. eiköhän se ole normaalia kokoajan tulee uudenlaisia asuntoja,
tietysti jos on tottunut asumaan kodassa/teltassa niin normaali talo näytää kovin ihmelliseltä
Nimittäin asun kyllä ihan ikiomassa talossa! Malli on kyllä "tylsää 70-lukua" - kauhistus sentään kuinka vanhanaikaista, vai mitä?
Tämä on keskustelupalsta, jossa voi esittää mielipiteitään. Taidat olla juuri sitä tyyppiä, joka käy "ruikkimassa" kommenttejaan sinne tänne etkä vaivaudu katsomaan mitä palautetta saat. Keskustelua ei siis synny. ** voi mikä menetys**
Vähän niinkuin kauneus on katsojan silmässä, niin kodikkuus on katsojan päässä. Kieltämättä nykyaikainen moderni ja minimalistinen sisustaminen saattaa tehdä asunnosta kolkon tai kylmän oloisen, mikä todellakin on kaukana perinteisestä kodikkaasta talosta, mutta tärkeintä kuitenkin on viihtyminen.
Itse ymmärrän hyvin ystäviäsi, jotka toteuttavat/ovat toteuttaneet unelmatalonsa. Jos unelmataloa lähtee tekemään, niin ei siitä silloin tavanomaista tehdä vaan persoonallinen, juuri itsensä näköinen. Itse olen itselle sopivan budjetin rajoissa suunnitellut ja sisustanut unelmakodin, ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Ei minunkaan kotini ole perinteisesssä mielessä kodikas, mutta omasta mielestäni se on ihana ja viihdyn siellä erittäin hyvin.
Minä ainakin olen suunnitellut asuntoni perheelleni kodiksi, eikä tarkoitus ole näyttää ulospäin, että menisi jotenkin erityisen hyvin. En noin muutenkaan usko siihen, että asunnosta, autosta tai mistään muustakaan voisi päätellä yhtään mitään siitä, miten ihmisellä menee. Lainarahalla kun nykypäivänä saa vaikka mitä ja suuri osa kansaa on ihan PA kultaisesta ulkokuoresta huolimatta. Ja mitä siihen lainarahaan tulee, voisin kyllä kertoa ystävilleni, miten paljon minulla on lainaa ja kauanko olen ajatellut sitä maksaa. Kukaan ei vaan ole toistaiseksi kysynyt.
BTW, saatan muuten omistaa myös kuvaamasi tyyppisen sohvan ;).
Ennen kuin päätimme alkaa rakentamaan taloa, niin tuli näitä 70- luvun talojakin juostua lävitse. Emme oikein ymmärrä kuinka joku näitä ostaa.
- Huonekorkeudet ovat olemattomia, kaiken huippuna tasakattoiset lätyt
- Sisusta hirveää mykynvihreine keittiönkaappeineen
- Ikkunat onnettoman pieniä
- Takoissa suora putki pihalle (jos edes on takkaa)
- Todella kalliit rempat tulossa
- Muovi tullut uutena materiaalina, jota ei osattu käyttää ja jonka seurauksena paljon rakennevikoja
- Rakentamisen laatu todella surkeaa
- Talot matalalla sokkelilla
- Autotalli vie kolmanneksen talosta
...
Miksi maksaa iso liuta rahaa, kun käytännössä kaiken joutuu purkamaan ja tekemään uusiksi?
Suurin osa nykytaloista on mielestäni samanlaisia pakettitaloja, joista on yksilöllisyys kaukana. Katsoo sitten Jukka- talon, tai Älvärin taloja, niin aivan samanlaisia. Varmaankin pellolle riviin (tyyliin -70) nämä talot ovat aivan hyviä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tontit ovat kuitenkin pieniä, jolloin talot olisi hyvä tehdä tontin (ja asukkaiden) ehdoilla.
Itse emme rakentaneet isoa saunaa, tai ultramodernia keittiötä. Jos joku näin haluaa tehdä, niin saavat mielestäni hyvin tehdä. (Ei niitä siis mikään pakko ole tehdä).
En mitenkään itse mitannut joidenkin tilojen hintaa ja siihen uhraamaani rahaa. Vessassa viihdy kotosalla ehkä n. 5 min/päivä, mutta en harkinnut riukua, tai puuceeta tontin nurkalle.
Ehkäpä kannattaisi siirtyä euroaikaan hiljakseen. Hinnat hiljakseen nousevat, joten on vääristävää verrata hintoja esim. 10 vuoden takaisiin. (Tällä en toki mitenkään puolustele esim. asuntojen kohonneita hintoja). Ei kuitenkaan sinunkaan palkkasi ole sama kuin mitä 10v. sitten.
Miljoonalla mummolla saa nykyään pääkaupunkiseudulta tontin, kunnallistekniikkaliittymät ja teltan tontille. Jos tuohon tyytyy, niin tuo riuku on sitten pakollinen.
Hieman harhaanjohtavaa ajatella sitä, että myy 90m2 asuntonsa ja rakentaisi samalla hintaa 250m2 omakotitalon.
Ehkäpä talot ovat (ja kai aina olleetkin) jonkinlaisia statuksia. Niihin värkätään kalliita kivijalkoja ym. täysin turhia rakenteita.
Toivottelen onnea sinne tunnelmalliseen taloonne ja se sellaisena pysyköön. Me itse teimme toisenlaisen valinnan, mutta perustelut, että teimme talon näyttääksemme muille on hieman ontuva. Velkaa kyllä on, mutta emme kyllä olleet onnellisempia vanhassa asunnossa velattomina.
... kirjoituksessani en väitä, että talomme on alkuperäisessä asussaan 70-luvulta! Ei sentään.
Tiilitalomme on aikansa huippulaatua, teetimme huvikseen kuntokartoituksen lapsen astmaepäilyn takia. Hyviä "alkuperäisiä" ratkaisuja ovat isot huoneet ( vaatehuoneita 3 kpl), isot ikkunat (niin isot, että hirvittää avata), tammiparkettia, tiiltä, puuta, täyspuiset keittiönkaapinovet ym. Toki taloa on remontoitu ja uudistettu, mutta perustunnelma pysyy.
Toista on tunnelma niissä uusissa taloissa, joissa aika usein ystävien luona vierailen. Valkoista seinää, kivitasoa, kromia, laattalattiaa, valkoisia sohvia (lapsiperheen painajainen varmaan..) Valaistuksena kirkkaita ja kylmiä halogeeneja... Makuuhuoneet (lasten ja aikuisten) pieniä, ikkunat myös.
Makuasia tämäkin. Joku sanoo näitä unelmakodikseen, itse olen vaivautunut ja varovainen, kun lasten kanssa käyn vierailulla. Hengähdän helpotuksesta, kun pääsen omaan kotiin...
Keskustelua tästä pitikin syntyä, joten antakaa tulla vaan ;)
niin pirun kateellinen. Kuole keuhkopöhöön!
Ohi. Yritä uudestaan.
vuokrahelvettiin!
...onko vuokrasi liian korkea, kun noin suutuit?
Toista on elämä näin omakotiasujana. Lainat on maksettu ja koti on mieleinen, vaikka onkin "pois muodista". Yritä sinäkin parantaa elämänlaatuasi. Asuminen vaikuttaa siihen aika paljon!
on yhtä kuin keuhkopöhö.
Et pystyisi sellaisessa asumaan. Siellä on osattava tehdä käsillä TÖITÄ niin sisällä kuin ulkona.
Tällainen täystiilitalo on paljon vähätöisempi, kun on kunnolla rakennettu.
**hoh-hoijaa... en taida laittaa tulta takkaan tänään, jospa sytyttelisin pelkkiä kynttilöitä**
usein homeisia puutteellisten ilmarakojen vuoksi
ulkovuorauksessa. Valesokkeleineen oikeita kosteuspommeja. Juuri tuo valesokkeli noissa 70-luvun kämpissä on tosi riskaabeli.
Onneksi ei ole sitä ongelmaa.
Hauskaa viikonloppua!
ihan omaan uuteen taloon!
Ja näkemiin! Haikeana sanon nyt sinulle "hei-hei" - yritä tunkea ajatuksiasi jollekulle toiselle. Voi olla otollisempaa maaperää muualla.
P.S. Yritä selvitä vuokrarästeistäsi!
** ei voi kun päätään pudistella, kun näkee minkälaisia hemmoja maa päällään kantaa..**
Kontulan kasarmeille!
Taitaa nyt hieman mennä sekaisin rouvalla talo ja sisustaminen.
Mihinkä tahansa taloon saa minkä väriset seinät.
Mihinkä tahansa taloon saa tammiparkettia.
Mihinkä tahansa taloon saa tiiltä.
Mihinkä tahansa taloon saa puuta.
Mihinkä tahansa taloon saa haluamansa keittiöovet.
Mihinkä tahansa taloon saa kivitasot.
Mihinkä tahansa taloon saa kromia.
Mihinkä tahansa taloon saa laattalattiaa.
Mihinkä tahansa taloon saa sellaisia sohvia kuin haluaa.
Mihinkä tahansa taloon saa haluamiaan lamppuja.
Makuuhuoneiden kokoa onkin jo vaikeampi muuttaa. Usein pieniin tiloihin löytyy syy taloudellisesta puolesta.
Ikkunoiden kokoa on myöskin vaikea muuttaa´(suurentaa).
Mutta hyvä kuitenkin, että talonne ei ole alkuperäisessä asussaan 70- lukua. Näin siitä tulee varmasti viihtyisämpi!
Vaikka itsellä vekaroita onkin, niin ymmärrän kyllä, että kaikkea ei aina suunnitella lasten ehdoilla.
Aivan uteliaisuutta mitkä ovat sinun mielestäsi
- isot huoneet (yli 4m korkea?)
- isot ikkunat (olohuoneen lasi 3,5 x 3?)
Mitat otin hihasta, mutta nykyään yllämainittuja mittoja löytyy aika usein taloista. 70- luvulla huonekorkeus oli melkein puolet tuosta. No joo.
Paljonko muuten huvia lähti tuolla kuntokartoituksella? Itse kyllä saan huvini jostain aivan muusta. Edelliseen 70-luvun asuntoomme teetimme kuntokartoituksen, mutta emme kyllä huviksemme, vaan epäilysten poistamiseksi.