Olen huomannut, että punastun nykyään todella paljon. Tätä on esiintynyt silloin, kun joku opettaja tulee puhumaan kanssani ja minä kun harvoin puhun opettajilleni. Tätä tapahtuu myös silloin jos opettajat kysyvät minulta jotain enkä ole viitannut ja harvoin kyllä viittaankaan. Vaikka vastaisinkin oikein niin jotenkin nuo tilanteet tuntuvat oudoilta ja ehkä noloiltakin joskus. En vaan ole oikein tottunut puhumaan opettajien kanssa työstäni tai muustakaan ja minua häiritsee, kun minulta yhtäkkiä kysytään vastausta johonkin tehtävään. Miten tälläistä punastumista voisi vähentää? En ymmärrä miksi tuota punastumista on nyt alkanut esiintymään. Ei sitä ennenkään esiintynyt muuta kuin silloin, kun opettaja tuli luokseni puhumaan tai neuvomaan.
Punastuminen
Tomaattityttö__
51175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on sama homma ja ei se kyl kiva oo.
en tiiä miks siin tilantees nyt pitäs punastuu mut sielt se vaa aina hiipii.
itel on vähä auttanu se et ku se kysyy jotai ni aattelen et jaa nyt se taas kysyy jotain.
et ole ainoa joten jatketaan siis punastelua.
Minulla on ollut kyseinen ongelma 14 vuotta, eli puolet koko elinajastani. Koulussa tunnilla jos joku mainitsi nimeni niin heti meni naama punaiseksi. Kavereiden kanssa istuskellessa vapaa-ajalla tätä punastelua tapahtuu myös jos jutellaan jostain nolosta. Kaupassa käynti on ongelmallista kun jos näen joitain puolituttuja, saatan alkaa punoittaa.
Mitä enemmän nolottaa, sitä enemmän punottaa, ja mitä enemmän punottaa, sitä enemmän nolottaa.
Nyt tilanne on saattanut hieman helpottua kun itsearvostus on jonkin verran noussut. Olen kuulemma kaunis, mukava ja fiksu, mutta mielikuvissani kuuluin kai sinne alimpaan pohjasakkaan.
pelkäät punastumista ja tarkkailet itseäsi.
Siis: sano itsellesi, että punastu nyt niin helvetin paljon, oikeen paloautonväriseksi, niin punastelu alkaa vähetä. Luin tästä psykologian kirjasta. Kannattaa kokeilla, älä tee neuroosia asiasta. Voita asia mieluummin! Tsemppiä!
aijaa, no täytyypä kokeilla tollasta käänteis tekniikkaa. kiitos vinkist.
Mulla oli sama juttu yläasteelta lukioon. Nyt yliopistossa olen huomannut, että en enään punastele. Sain punasteluni kuriin ajattelemalla, että olen yksin luokassa, tai ajattelemalla ja huomaamalla, että muut eivät katsele minua, eivät edes huomaa punastumista. Toinen tapa on keskittyä johonkin muuhun, esimerkiksi koulukirjan lukemiseen tai käsiteltävään opetusasiaan.
Ei kannata välittää muista, muitten mielipiteistä, usen punastelu johtuu siitä, että luulet muitten nauravan sinulle ja punastelullesi, mutta jos joku muu punastuu, tunnetko sinä niin? -Et varmasti. Et ole yksin, tarkkaileppa koulussa kuinka moni muukin punastelee, hämmästyttävän moni. Ja katsoppa itseäsi peiliin, kun tunnet olevasi oiken punainen, sitä tuskin huomaa.
Ja jos ei auta, niin ajattele, että punastelu on osa sinua, se on kuin NAPAKYMPISSÄ se valo, joka ilmaisee kenen puheenvuoro on.