Tulit hiljaa, arkaillen
tartuit käteeni
ja vedit minut pois julkisuudesta.
Kuiskasit hiljaa; " Uskallanko ?"
Katsoit silmiini,
arkana, kuin häpeillen
ja kysyit; " Uskallatko? "
Otin Sinua kädestä
kuljimme hetken rinnakkain
puhuimme aukkoja toistemme sydämiin
mutta emme haavoittaen
vaan hoitaen,
emme kylmyydellä
vaan lämmöllä
toisiamme hoitaen,
sillä olemme haavoilla,
olimme kärsineet
osin kovettuneet
mutta toistemme sanat sulattivat meidät.
Me lämmitimme toisiamme
ja kaikki paha katosi
kylmät sanat unohtuivat
ja tunsimme kuinka maailma ympärillämme muuttui.
Se muuttui lempeämmäksi
se hyväili meitä
ja niin olimme valmiit….
valmiit jättämään jäähyväiset
hyvästelemään toisemme
kädessämme avain.
Avain joka sopii molempien sydämeen
ja kysyit hiljaa;
"Ethän hukkaa avaintasi,
ethän sulje sisintäsi minulta?"
Ja me katsoimme toistemme jälkeen
kuin päivä katsoo iltaa.
Teksti Kirjar.
Omistan sen nyt ystävilleni täällä, sillä huomaan että ei minun tehtäväni ole taistella täällä sen puolesta mikä minulla itselläni jo on omassa elämässäni.
Minulla on vapaus ja itsekunnioitus, ne ovatkin parasta mitä elämä on minulle antanut ja opettanut.
Runoilkaa, se on vapauttavaa, ja muut murheet kaikkoavat.
tartuit käteeni
ja vedit minut pois julkisuudesta.
Kuiskasit hiljaa; " Uskallanko ?"
Katsoit silmiini,
arkana, kuin häpeillen
ja kysyit; " Uskallatko? "
Otin Sinua kädestä
kuljimme hetken rinnakkain
puhuimme aukkoja toistemme sydämiin
mutta emme haavoittaen
vaan hoitaen,
emme kylmyydellä
vaan lämmöllä
toisiamme hoitaen,
sillä olemme haavoilla,
olimme kärsineet
osin kovettuneet
mutta toistemme sanat sulattivat meidät.
Me lämmitimme toisiamme
ja kaikki paha katosi
kylmät sanat unohtuivat
ja tunsimme kuinka maailma ympärillämme muuttui.
Se muuttui lempeämmäksi
se hyväili meitä
ja niin olimme valmiit….
valmiit jättämään jäähyväiset
hyvästelemään toisemme
kädessämme avain.
Avain joka sopii molempien sydämeen
ja kysyit hiljaa;
"Ethän hukkaa avaintasi,
ethän sulje sisintäsi minulta?"
Ja me katsoimme toistemme jälkeen
kuin päivä katsoo iltaa.
Teksti Kirjar.
Omistan sen nyt ystävilleni täällä, sillä huomaan että ei minun tehtäväni ole taistella täällä sen puolesta mikä minulla itselläni jo on omassa elämässäni.
Minulla on vapaus ja itsekunnioitus, ne ovatkin parasta mitä elämä on minulle antanut ja opettanut.
Runoilkaa, se on vapauttavaa, ja muut murheet kaikkoavat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Runosi on kaunis.En vain tajua kaunista rakkausrunoasi jäähyväisrunoksi.Olen pihalla tämän palstan kiemuroista.
Ei kaikkea kaikille.
http://turvallisuus.suomi24.fi/keskustelu/
Niinpä näkkyy olevan.
Tavallaan...Jäähyväiset tämäkin.
SINÄ OLET KUIN VÄKEVÄ VIINI
Jos sanoilla leikkiä voisin,
ja kaiken osaisin, minkä mä soisin.
Sulle laatisin laulun,
sulle maalaisin taulun
värein väkevin niinkuin on viini,
yöllä, kun tulet unelmiini.
Sinä olet kuin väkevä viini,
miksi vastaa et tunteisiini?
Sekoitat unen ja harhan ja toden,
kuumetta huumaavaa vuoksesi poden.
Valat ikuiset sävelin soitan,
taulun maalaten sydämes voitan.
Soitan sinfonian,
maalaan vaik maiseman,
otan tuulelta äänen ja äänellä sen
taulun kehystän väreillä rakkauden.
Urotekoja, suuria töitä,
koko päivän ja pitkiä öitä
sinun takias tekisin
mitä ikinä milloinkin
sinä keksiä saattaa voisitkaan,
kun vain viiniä sinusta lisää saan.
Sinä olet kuin väkevä viini...