Nyt on taas yks niistä päivistä kun vituttaa niin paljon että tekis mieli vetää pää täyteen!
Siis helvetti!... Oon nyt ysillä ja oon käyny aina sillon tällöin koulussa kuraattorin juttusilla. Kun menin ekaa kertaa, olin kasilla. Sillon se tuntu aika vittumaiselta hommalta mennä sinne kun mun piti mennä sen takia kun oli tullu aika paljon poissaoloja. No, kävin siellä muutamia kertoja ja sit se alko olla jo ihan mukavaa käydä siellä puhumassa asioista ja on ollu sitä tähän päivään saakka.
Meijän koulun kuraattori on aina ollu mun ja mun kamujenki mielstä tosi nasta tyyppi, siis semmonen jonka kas voi tosiaankin puhua jne.
En mä nyt niinkään siitä tiedä, että onko niistä käynneistä ollu mitään hyötyä, mutta on kuitenki saanu puhua aina kaikkee. ...Mutta nyt en kyllä tiiä yhtään mitä mä siitä ajattelisin!
Me ollaan jatkettu näitä "keskusteluja" nyt ysilläkin ihan mun omasta tahdosta.
Ennen joulua tuli taas vähän enemmän poissaoloja, että nyt on taas vähän aikaa niistä jauhettu...
Tänään se ehdotti mulle että menisin mukaan johonki parin kk. päästä alkavaan ryhmään tms. johon tulee joka yläasteelta vapaaehtoseti muutama oppilas, jolla ei mee mitenkään niin hyvin koulussa kun vois, mutta joka kuitenki on ihan tavallaan ok. koulunkävijä.
Se oli ajatellu mua yhtenä meijän koulusta ja sano että muutama muu on jo ilmottautunu.
Se kysy multa että haluaisinko mä tulla ja sovittiin et käyn parin päivän päästä ilmottamassa sille. Mä kyllä sanoin jo että ei mua oikeen innosta sellanen toiminta, mutta lupasin ihan sen mieliks mukamas harkita asiaa, vaikka mun mielessä se on jo ihan selvä!
Siis se sano että se on saanu sellasen kuvan mun tän hetiksestä elämäntilanteesta että lähes kaikki mun maailmasta vaan pyörii mun poikaystävän ympärillä eikä mulla oo muuta elämää. Ja toi tietenki johtuu siitä että oon muutaman kerran loppu tai alkuviikosta ollu koulusta pois kun oon ollu poikaystäväni luona.
Nimittäin mun elämä ei todellakaan pyöri pelkästään mun jätkäni ympärillä!
Tietenki se on mulle tärkee jne., mutta on mun elämässä nyt muutakin. Kamut, koti jne.
Se selitti jotain että sen kerhon avulla vois ettiä itteensä jne.
Helvetti mä oon kyllä itteni jo ihan tarpeeks "ettiny" ja hallitsen tasan tarkkaan elämäni! Mitä kauheeta siinä nyt on kun ysiluokkalainen muija haluaa olla jätkänsä kans ja kaikillahan niitä poissaoloja jonkin verran tulee. Mun pitää saatana lintsata koulusta että voisin joskus olla poikaystäväni kans kauemmin kun vaan perjantain ja luantaina, koska asutaan eri paikkakunnilla, ja sen takia joku kuraattori luulee että mä oisin jotenki "hukassa" iteltäni!
Jopas jotakin! Teki tänään mieli huutaa sille!
Enpä tiedä oonko enää niin innokkaana varaamassa aikoja kuraattorille! ...Kohta onneks pääsee veke koko koulusta, AHISTAA!
Siis helvetti!... Oon nyt ysillä ja oon käyny aina sillon tällöin koulussa kuraattorin juttusilla. Kun menin ekaa kertaa, olin kasilla. Sillon se tuntu aika vittumaiselta hommalta mennä sinne kun mun piti mennä sen takia kun oli tullu aika paljon poissaoloja. No, kävin siellä muutamia kertoja ja sit se alko olla jo ihan mukavaa käydä siellä puhumassa asioista ja on ollu sitä tähän päivään saakka.
Meijän koulun kuraattori on aina ollu mun ja mun kamujenki mielstä tosi nasta tyyppi, siis semmonen jonka kas voi tosiaankin puhua jne.
En mä nyt niinkään siitä tiedä, että onko niistä käynneistä ollu mitään hyötyä, mutta on kuitenki saanu puhua aina kaikkee. ...Mutta nyt en kyllä tiiä yhtään mitä mä siitä ajattelisin!
Me ollaan jatkettu näitä "keskusteluja" nyt ysilläkin ihan mun omasta tahdosta.
Ennen joulua tuli taas vähän enemmän poissaoloja, että nyt on taas vähän aikaa niistä jauhettu...
Tänään se ehdotti mulle että menisin mukaan johonki parin kk. päästä alkavaan ryhmään tms. johon tulee joka yläasteelta vapaaehtoseti muutama oppilas, jolla ei mee mitenkään niin hyvin koulussa kun vois, mutta joka kuitenki on ihan tavallaan ok. koulunkävijä.
Se oli ajatellu mua yhtenä meijän koulusta ja sano että muutama muu on jo ilmottautunu.
Se kysy multa että haluaisinko mä tulla ja sovittiin et käyn parin päivän päästä ilmottamassa sille. Mä kyllä sanoin jo että ei mua oikeen innosta sellanen toiminta, mutta lupasin ihan sen mieliks mukamas harkita asiaa, vaikka mun mielessä se on jo ihan selvä!
Siis se sano että se on saanu sellasen kuvan mun tän hetiksestä elämäntilanteesta että lähes kaikki mun maailmasta vaan pyörii mun poikaystävän ympärillä eikä mulla oo muuta elämää. Ja toi tietenki johtuu siitä että oon muutaman kerran loppu tai alkuviikosta ollu koulusta pois kun oon ollu poikaystäväni luona.
Nimittäin mun elämä ei todellakaan pyöri pelkästään mun jätkäni ympärillä!
Tietenki se on mulle tärkee jne., mutta on mun elämässä nyt muutakin. Kamut, koti jne.
Se selitti jotain että sen kerhon avulla vois ettiä itteensä jne.
Helvetti mä oon kyllä itteni jo ihan tarpeeks "ettiny" ja hallitsen tasan tarkkaan elämäni! Mitä kauheeta siinä nyt on kun ysiluokkalainen muija haluaa olla jätkänsä kans ja kaikillahan niitä poissaoloja jonkin verran tulee. Mun pitää saatana lintsata koulusta että voisin joskus olla poikaystäväni kans kauemmin kun vaan perjantain ja luantaina, koska asutaan eri paikkakunnilla, ja sen takia joku kuraattori luulee että mä oisin jotenki "hukassa" iteltäni!
Jopas jotakin! Teki tänään mieli huutaa sille!
Enpä tiedä oonko enää niin innokkaana varaamassa aikoja kuraattorille! ...Kohta onneks pääsee veke koko koulusta, AHISTAA!
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä tee samaa virhettä ku mä. luulin löytäneeni 'sen oikean' ja siks menikin ysiluokka aikalailla lintsaillessa, sen jälkeen kun siirryin lukioon ja vastaan tuli se rytminmuutos tai se kynnys, et onki 10 x enemmän töitä tehtävänä niin jatkoin vain vanhaa linjaani. jatkoin lukion läpi, kunnes ylppärit tuli ja ne meni tietenki päi helvettiä. emmä tiiä mitä must tulee mut must on tullu laiska ysil ja se on piinannu mua tähän päivään asti. et vaikka ysiluokka ja muu yläaste tuntuiskin turhalt, niin siel oppii sentään pitkäjänteisyyttä ja opiskelutekniikkaa et jotenki selviäis jatko-opiskeluist. kyl sun jätkän on se tajuttava. muuten osaa olla kyl aika itsekäs äpärä.
siis kyllä se jätkä tajuu tän jutun et mä käyn koulua täällä jne. mut kun mä oon se joka siel haluu olla sen kans. kun on aina niin ikävä.
ehkä sun kannattaa lopettaa ne kuraattorilla käynnit, jos niin vituttaa..
No tuota, tuohan nyt oli ihan pelkkää kapinointia auktoriteetteja vastaan.. Normaalia siis. Kuule, eihän se kuraattorisi muuta tehnyt kuin ehdotti sitä mikä se nyt sitten olikaan. Ja se millaisen kuvan hän on sinusta saanut, riippuu ihan täysin sinusta itsestäsi. Ja mitä tuohon koulun käyntiin tulee, se kannattaa käydä kunnolla. Tiedän tiedän kuulostaa joltakin saarnalta jota kuulet jooooka tuutista ja nyt minäkin olen siis vihattu henkilö jne, mutta kokemus opettaa... Itselläni on ikää 20 vuotta ja tässä vaiheessa elämää vasta huomaan, että jospa sittenkin olisin käynyt kouluni kunnolla.. Useat vaihtoehdot, jota haluaisin tehdä karsiutuvat pois jo hakuvaiheessa. Numeroni kun eivät ole tarpeeksi hyvät. Valitettavaahan se on, että papereista, jotka kuuluvat menneisyyteesi, katsotaan tavallaan tulevaisuutesi, mutta niin se vain menee, enkä minä voi sille enää mitään. Ja se jos joku vituttaa.
Sinullakaan ei paljoa ole tuota yläastetta jäljellä, jospa nyt tsemppaat?
Niinhän se on. "Puhuit" täyttä asiaa:). Etkä sä nyt kyllä todellakaan oo mitenkään 'vihattu' henkilö!
Tuntuu vaan että kuraattori sais jättää mun vapaa-aikaan puuttumisen vähemmälle ja jos on puhuttavaaa niin sitten puhutaan koulusta jne. siihen liittyvistä asioista. Se kysyy nykyään joka kerta samoja asioita, en mä vaan jotenki enää kestä sitä... Tsempataan nyt kuitenki nää viimeset kuukaudet! ;)
Niin muuten, vielä sellasta että mulla kyllä on ihan hyvät mahollisuudet päästä opiskelemaan sinne minne haluanki. Oon tutkinu tän jutun opon kans.
...Eikä mua enää ota niin paljon päähän ku sillon kun ton tekstin kirjotin. Sillon vaan sattu olemaan sellanen päivä. Niitähän tulee ja menee:).
Kiitti sunki kommenteista!