Olisin siis alasta kiinnostunut, ja olisi kysymyksiä:
-Mitä sosiaali-/terveysalan perustutkinnon suorittaneella (ja ensihoitoon suuntautuneella siis) on lupa tehdä ambulanssissa (perusyksikössä, hoitoyksikössä kun ei tietääkseni enää pian ole mahdollista työskennellä lähihoitajan koulutuksella)? Siis esim. kanyylin laitto, intubointi, lääkkeet, ym...?
-Entä AMK:n käyneellä ensihoitajalla?
-Kertokaa omia kokemuksianne työstä :) Varsinkin naiset, kuinka on suhtauduttu esim. onko työpaikalla sukupuolen takia "syrjintää" tai muuta, paljonko naisia? Täällä kun ei ole tällä hetkellä yhtäkään naista ambulanssissa töissä, mutta toki tilanne voi muuttua niiden vuosien aikana, kun itse (toivottavasti) opiskelen tuota alaa ja ennnen kuin valmistun :) (nyt vasta peruskoulun vikalla luokalla, tarkoituksena olisi sosiaali-/terveysalan perustutkinto ja sen jälkeen sitten AMK:sta ensihoitajaksi)
-Mitä sosiaali-/terveysalan perustutkinnon suorittaneella (ja ensihoitoon suuntautuneella siis) on lupa tehdä ambulanssissa (perusyksikössä, hoitoyksikössä kun ei tietääkseni enää pian ole mahdollista työskennellä lähihoitajan koulutuksella)? Siis esim. kanyylin laitto, intubointi, lääkkeet, ym...?
-Entä AMK:n käyneellä ensihoitajalla?
-Kertokaa omia kokemuksianne työstä :) Varsinkin naiset, kuinka on suhtauduttu esim. onko työpaikalla sukupuolen takia "syrjintää" tai muuta, paljonko naisia? Täällä kun ei ole tällä hetkellä yhtäkään naista ambulanssissa töissä, mutta toki tilanne voi muuttua niiden vuosien aikana, kun itse (toivottavasti) opiskelen tuota alaa ja ennnen kuin valmistun :) (nyt vasta peruskoulun vikalla luokalla, tarkoituksena olisi sosiaali-/terveysalan perustutkinto ja sen jälkeen sitten AMK:sta ensihoitajaksi)
Vastaukset 12
Vanhimmat
No niin, siitähän se lähtee, heti koulunpenkiltä tekemään sankari temppuja ja mitä vaativimpia toimenpiteitä, kannattaa muistaa että ensihoito on paljon muutakin kuin kardioversioita ja intubointia.
Sh koulutus kannattanee hankkia kuitenkin, mikäli aikoo alalla hääriä.
Tuollaiset ajatuksethan ne kyllä oli itelläkin 10 vuotta sitten, mutta nykyisin "luulen" tippuneeni jo maanpinnalle, varsinkin kun olen huomannut, että opiskelu/työkokemus kun kasvaa, niin halu "temppujen" tekemiseen pienenee kummasti.
Valmistuneelle perustappia vähintään 4-5 vuotta, ennenkuin puhettakaan hoitoyksiköstä.
Toki tiedän, että tuo ambulanssissa työskentely on paljon muutakin kuin pillit päällä kiireellä menoa, pahoja onnettomuuksia ja elvytysjuttuja. Paljonkin on niitä kiireettömiä "tarkistuksia", potilaan kuljettamista sairaalasta toiseen... Ja siitäkin pidän jotenkin, eli vaikka kaipaan vähän "toimintaa", niin luulisin pitäväni myös rauhallisesta esim. keskustelusta potilaan kanssa ja muuta vastaavaa. Ja tahdon vaihtelevaa työtä, kuten tuo, koskaan ei voi ennustaa mitä sattuu ja milloin tulee hälytys, mutta sitten on niitä rauuhallisiakin hetkiä ja paljon, paljon muita tehtäviä, kuin nuo hälytykset.
Eli anteeksi nyt jos jotenkin epäselvästi kerroin asiani. Tarkoitin vain sitä, että mitä "oikeuksia" lähihoitsulla olis ambulanssissa tehdä, ja mitä ensihoitajalta AMK:sta. Ja nuo intuboinnit sun muut mainitsin vain esimerkkeinä.
Näin.
Nykyisin oikeudet/velvollisuudet alkaa olla paljon tarkemmin määritelty sairaanhoitopiirin antamassa ohjeessa, joita voi lueskella jokaisen shp:n kotisivuilta.
Jaoittelu menee pääsääntöisesti perustaso/hoitotaso määrityksillä, eli kummat luvat käyt tenttimässä, kuuleman mukaan uusia hoitotason lupia ei saa jos ei ole vähintään sh.
Pelkkä koulusta valmistuminen ei riitä (laillisesti) toimimaan ensihoidossa.
Ei ollut tarkoitus masentaa, työ on todellakin vaihtelevaa, tervetuloa alalle...
Itse sh, työkokemusta n 10 vuotta hoitotason lanssista/alalta. Kaikki kirkasotsaisuus täysin karissut, usko siis minua. Ensinnäkin: ÄLÄ HANKKIUDU TÄLLE ALALLE!
Työssä vastuut ja velvollisuudet reilusti yli perus-sh:n tason, mutta palkkaus yhtä kehno. Olemme olleet tyhmiä hankkiessamme itsellemme lisää työtehtäviä kehittäessämme alaa tälle nykyiselle tasolle. Olemme halunneet leikkiä pikku-lääkäreitä ja samalla unohtaneet vaatia tekemisistämme kunnon vastiketta. Oma vika. Työn kuormittavuuden vuoksi ainoat uraprospektit ovat yleinen vitutus ja sairaseläke.
Tee itsellesi palvelus ja lue itsesi vaikka lääkäriksi tai hanki muu korkeakoulututkinto, niillä pärjää ja jonkinlainen urakehityskin voi onnistua. Myös HÄKE-päivystäjänkin peruspalkka on parempi kuin lanssikuskin.
Usko minua!
Kyllä mä kuitenkin aion varmaan tuolle alalle, vaikka tiedän kyllä, että palkka ei tosiaankaan ole parhaasta päästä varsinkaan verrattuna työhön.
Täysin samaa mieltä ambu&lancen kanssa!
Oikeitakin töitä on tarjolla, joista jopa maksetaan palkkaa...
...niin minäkin tein :D
Pikku-tytöt ja -pojat eivät pärjää lanssissa, se on nähty. Ehkä jossain maalikylässä, jossa ei ole kerrostaloja ja juuri keikkojakaan. Vituttaa, jos joutuu kantamaan paareja jonkin heiveröisen hoitsun kanssa, siitä ei tule yhtään mitään. Entäpä uhkaavat tilanteet (väkivalta), ei pikkuisista ole mitään turvaa työparille. Nämä kaikki ovat otteita eletystä ja koetusta elämästä. Jos ette halua tehdä palvelusta itsellenne ja hakeudu muulle alalle, tehkää edes palvelus meille jo työssä oleville. En jaksa enää vetää perässäni jotain < 160 cm pitkää ja < 50 kiloa painavaa "työparia". Saatana.
Teillä päin asiat tehdään oikein oppikirjan mukaan. Varmaan kuskaat ne paarit heti alussa kerrostalon yhdenteentoista kerrokseen. Voithan ne sitten reippaana miehenä kantaa pois, jos turhaan tuli otettua mukaan. Jos vaan mahdollista niin yleensä (vasten määräyksiä)potilas viedään sillä tuolilla lanssiin asti ja sitten siirretään paareille.
On totta, et väkivalta tilanteisiin voi joutua yllättäin, mutta jos pienikin epäilys asiasta on niin kannattaa odottaa poliisia ennen kohteeseen menoa. Ei se työparin (olkooon sitten pieni tai suuri) tehtävä oo iskuja ottaa vastaan!
Hmm, no mä olen kyllä ainakin 176cm pitkä ja reilusti (en nyt sano paljonko) yli 50kg painava. Harrastan judoakin joten kunto ei ihan maailman paskin ole, ja kyllä osaan itseäni puolustaa jos tarvii (tosin toivottavasti ei tarvi, ja mieluummin puhumalla kuin väkivallalla).
Että sillai.
Missähän tynnyrissä sinäkin töitäsi teet ja aikaasi vietät? Onnea, jos olet selvinnyt kaikesta aina sutjakkaasti ilman mitään ongelmia. On se vaan kaikkien yllättävien tilanteiden kirjo niin valtava tuolla oikeassa maailmassa, että on ihme jos et ole niihin joutunut. Kokemukseni mukaan alalle täytyy olla selvät kriteerit eikä sinne mitään tuulimyllyn lämmittäjiä enää kaivata. Turha ruokkia alalle kykenemättämien ruusuisia haavekuvia vaan iskettävä reaalifaktat heti pöytään. Siinä teet palveluksen kaikille.
Kysymys ei ole lähtökohtaisesti sukupuolesta vaan kyvykkyydestä alalle. Alan kuormittavuus (fyysinen) on vain usein liikaa (erityisesti) naisille, fakta mikä fakta. Toisaalta olen nähnyt isojenkin miesten puhkeavan kyyneliin tilanteissa joissa toimintakyky tulisi pitää yllä. Ammattilaiset eivät vedä tiukoissa paikoissa liikaa tunteita esiin.
Fyysisestä jaksamisesta. Sekä miesten että naisten on kyettävä saavuttaa tietty taso, sen tason saavuttamisen jälkeen on aivan sama onko työparina mies vai nainen. Taso voidaan helposti määrittää fyysisin testein. Menee aivan jeesusteluksi ja tosiasioiden kieltämiseksi jos tästäkin tehdään joku tasa-arvo kysymys.
Eli, jos nyt olet kuitenkin vakaasti päättänyt alalle hakeutua varoitteluista huolimatta niin onnea ja menestystä vain!