Wikipediassa on mielenkiintoinen artikkeli, missä lukee mm.näin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko-oppi
"...Tätä käsitystä kutsutaan corpus permixtum -opiksi: kirkossa on jäseniä, joista toiset osoittautuvat lopulta pyhiksi ja toiset eivät. Käsitykseen kuului myös selkeä käsitys siitä, että ihminen ei voi arvioida toisen ihmisen tilaa, ellei se ole aivan ilmeinen (julkinen synti tai harhaoppi). Toinen kristitty ei voi nähdä toisen ihmisen sydämeen ja sanoa, onko tämä oikea kristitty vai ei. Mm. Luther yhtyi tähän vanhakirkolliseen ajatukseen. Ihmiset eivät siis voi itse jakaa näkyvää kirkkoa todellisesti pyhiin ja jumalattomiin, vaan sen voi tehdä yksin Jumala.
Uskonpuhdistuksen jälkeen protestanttisessa pietismissä syntyi edellisestä poikkeava kirkkokäsitys. Pietismi korosti henkilökohtaista sydämen uskoa ja näkyvää hartauselämää. Pietismi synnytti ajatuksen, että kirkossa on sisällä pieni uskovien kirkko (ecclesiola in ecclesia). Tämä kirkon sisällä oleva pyhien joukko erottautui julkisella uskollaan ja näkyvällä hartauselämällä. Syntyi maallikoiden johtama seura- ja hartaustoiminta. Ainakin ajoittain pietismissä ajateltiin, että ecclesiolan voi myös näkyvällä tavalla erottaa muusta näkyvästä kristittyjen joukosta. Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava vanhoillislestadiolainen herätysliike edustaa edelleen pietismin ecclesiola-käsitystä puhtaimmillaan. Vanhoillislestadiolaisten mukaan näkyvä kirkko, eli evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat kuin "hengellinen esivalta", jonka sisällä Jumalan valtakunta on. Jumalan valtakunnaksi ymmärretään liikkeen omat ns. Rauhanyhdistykseen kuuluvat jäsenet, jotka ovat ovat tehneet "parannuksen" eli tunnustaneet syntinsä ja saaneet synninpäästön. Muut eivät kuulu Jumalan valtakuntaan. Heidän kirkko-oppiinsa kuuluu myös käsitys siitä, että oikean seurakunnan eli Jumalan valtakunnan muurit ovat korkeat, eli oikean seurakunnan ja muun kirkossa olevan jumalattomien joukon välillä voidaan helposti nähdä raja."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko-oppi
"...Tätä käsitystä kutsutaan corpus permixtum -opiksi: kirkossa on jäseniä, joista toiset osoittautuvat lopulta pyhiksi ja toiset eivät. Käsitykseen kuului myös selkeä käsitys siitä, että ihminen ei voi arvioida toisen ihmisen tilaa, ellei se ole aivan ilmeinen (julkinen synti tai harhaoppi). Toinen kristitty ei voi nähdä toisen ihmisen sydämeen ja sanoa, onko tämä oikea kristitty vai ei. Mm. Luther yhtyi tähän vanhakirkolliseen ajatukseen. Ihmiset eivät siis voi itse jakaa näkyvää kirkkoa todellisesti pyhiin ja jumalattomiin, vaan sen voi tehdä yksin Jumala.
Uskonpuhdistuksen jälkeen protestanttisessa pietismissä syntyi edellisestä poikkeava kirkkokäsitys. Pietismi korosti henkilökohtaista sydämen uskoa ja näkyvää hartauselämää. Pietismi synnytti ajatuksen, että kirkossa on sisällä pieni uskovien kirkko (ecclesiola in ecclesia). Tämä kirkon sisällä oleva pyhien joukko erottautui julkisella uskollaan ja näkyvällä hartauselämällä. Syntyi maallikoiden johtama seura- ja hartaustoiminta. Ainakin ajoittain pietismissä ajateltiin, että ecclesiolan voi myös näkyvällä tavalla erottaa muusta näkyvästä kristittyjen joukosta. Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava vanhoillislestadiolainen herätysliike edustaa edelleen pietismin ecclesiola-käsitystä puhtaimmillaan. Vanhoillislestadiolaisten mukaan näkyvä kirkko, eli evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat kuin "hengellinen esivalta", jonka sisällä Jumalan valtakunta on. Jumalan valtakunnaksi ymmärretään liikkeen omat ns. Rauhanyhdistykseen kuuluvat jäsenet, jotka ovat ovat tehneet "parannuksen" eli tunnustaneet syntinsä ja saaneet synninpäästön. Muut eivät kuulu Jumalan valtakuntaan. Heidän kirkko-oppiinsa kuuluu myös käsitys siitä, että oikean seurakunnan eli Jumalan valtakunnan muurit ovat korkeat, eli oikean seurakunnan ja muun kirkossa olevan jumalattomien joukon välillä voidaan helposti nähdä raja."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä tekstissä kerrotaan, että
" "Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecclesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus."
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
eksklusivismi= muut uskonnot pelastustienä torjuva näkemys
Tässäpä onkin pohdintaa oliko Lestadiuksen katsontatapa oikeampi kuin mitä nykyään on liittyen eksklusivistiseen katsantotapaan?
Jos ei ennenkään olla tehty suurta jaottelua ihmisten kesken, että kuka pelastuu ja kuka ei, niin miksi nyt tehdään?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko-oppi
Luther ajatteli näin:
"Toinen kristitty ei voi nähdä toisen ihmisen sydämeen ja sanoa, onko tämä oikea kristitty vai ei. Mm. Luther yhtyi tähän vanhakirkolliseen ajatukseen. Ihmiset eivät siis voi itse jakaa näkyvää kirkkoa todellisesti pyhiin ja jumalattomiin, vaan sen voi tehdä yksin Jumala."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020314591