Olen surullisena havainnut täällä ilmiön, jota en jaksa ymmärtää. Täällä on kirjoittajia, jotka sanovat olevansa vl ja kuitenkin heidän kirjoituksensa on jatkuvaa kritikkiä vl kohtaan.
Kun he meitä vl kritisoivat, heitä ovat kannustamassa ja kehumassa ne ei vl:t, jotka ovat meidän ahkerimpia arvostelijoitamme.
Olisiko tiellä vl: ksi itseänne sanovilla ja täällä meitä kuitenkin arvostelevilla aihetta miettiä: onko tullut huomaamatta siirryttyä sotimaan vihollisen leiriin?
Joku kirjoittaja puolusteli arvosteluaan sillä, ettei kaikki vl kristillisyydessä ole niin siloista. Ei olekaan, sillä Jumalan valtakunta on peitetty vioilla ja virheillä, yksittäisinä Jumalan lapsina me olemme erehtyväisiä ja syntisiä. Mutta Raamatun matkamies ylistää Jumalan valtakunnan ihanuutta, ei missään Raamatussa moitita Jumalan valtakuntaa, vaan näköala on tämä: "Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas..." ja "Lintu on huoneen löytänyt ja pääskynen pesän" ja "minä ikävöitsen päästä joukon mukana joka juhlaa korvessa pitää"
Tämä näköala tuntuu tyystin hämärtyneen. Ei mikään asia tai epäkohta tule kuntoon ulkopuolella repostelemalla. Jos te koette, ettei siionissa voi keskustella, saattaapi ahtaus noustakin sieltä omasta povesta. Ei ole ollut mitään asiaa, mitä en ole voinut vapaasti kotisiionissani puhua.
Kun he meitä vl kritisoivat, heitä ovat kannustamassa ja kehumassa ne ei vl:t, jotka ovat meidän ahkerimpia arvostelijoitamme.
Olisiko tiellä vl: ksi itseänne sanovilla ja täällä meitä kuitenkin arvostelevilla aihetta miettiä: onko tullut huomaamatta siirryttyä sotimaan vihollisen leiriin?
Joku kirjoittaja puolusteli arvosteluaan sillä, ettei kaikki vl kristillisyydessä ole niin siloista. Ei olekaan, sillä Jumalan valtakunta on peitetty vioilla ja virheillä, yksittäisinä Jumalan lapsina me olemme erehtyväisiä ja syntisiä. Mutta Raamatun matkamies ylistää Jumalan valtakunnan ihanuutta, ei missään Raamatussa moitita Jumalan valtakuntaa, vaan näköala on tämä: "Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas..." ja "Lintu on huoneen löytänyt ja pääskynen pesän" ja "minä ikävöitsen päästä joukon mukana joka juhlaa korvessa pitää"
Tämä näköala tuntuu tyystin hämärtyneen. Ei mikään asia tai epäkohta tule kuntoon ulkopuolella repostelemalla. Jos te koette, ettei siionissa voi keskustella, saattaapi ahtaus noustakin sieltä omasta povesta. Ei ole ollut mitään asiaa, mitä en ole voinut vapaasti kotisiionissani puhua.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ja mikä tosiasioiden toteamista? Nuo ovat kaksi eri asiaa, mutta saattavat sekoittua ajatusmaailmassa keskenään. Se jos sanotaan että Jumalan valtakunta on vioilla ja virheillä peitetty ei tarkoita sitä, että olemassa olevista epäkohdista ei voisi puhua. Eihän silloin koskaan mikään voi muuttua, jos tosiasioita ei katsota silmiin.
Miksi tälläpalstalla keskusteleminen on sinun mielestäsi "ulkopuolella puhumista"? Jos olet aivan rehellinen tiedät, että rauhanyhdistyksen keskusteluissa usein käy niin, että vain tietyt näköalat loppuyhteenvedossa huomioidaan (vrt. esim. virkistyspäivät Reisjärvellä). Tällä saadaan aikaan se vaikutelma että keskustelut ovat olleet yksimielisiä. Tämähän on jo käytännössä mahdottomuus, jos oltaisiin aivan rehellisiä. Meidän on mahdoton ajatella monista käytännön asioista, joilla ei ole uskonelämän kanssa mitään tekemistä, aivan samalla tavoin.
Uskonkuuliaisuus on hyvä asia, mutta mille tulee olla kuuliainen on eri asia. Monet ihmisten rakentamat elämäntapasäännökset, joista näyttää tulleen jopa autuudenehto, eivät ole uskonkuuliaisuuden mittari. Uskon että moni kokee turvallisuudentunteen menetystä tämän tosiasian edessä. Silloin joutuu myös ottamaan enemmän vastuuta omasta uskonelämästään ja ratkaisuista mitä elämässään tekee.
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/200104_c.htm
Minähän juuri kirjoitin, ettei ole asiaa mistä ei voisi Jumnalan valtakunnassa puhua. Mitenkä se asioita muka korjaa jos niitä täällä repostelee?
On totta, että on olemassa ns ehdonvallan asioita, joista pyritään saamaan keskusteluilla yksimielisyys. On myös aivan selvää, että kaikki eivät voi olla joka ikisestä asiasta samaa mieltä. Kuitenkin oikeaa nöyryyttä on, että asiassa, jossa ehkä itse saattaisi toimia toisin, ei kuitenkaan halua olla pahentamassa toisia. En tarkoita sitä, että pitäisi olla toisessa äärimmäisyydessä eli lainomaisessa pilkun viilaamisessa. Mutta vanhat sanoivat usein näin: jos ei oikein tiedä voiko jotakin asiaa tehdä on parempi jättää tekemättä, silloin ei ainakaan tee väärin.
Ei Jumalan lapsella usko ole sitä, että me jollakin teollamme tai tekemättä jättämisellämme rakennamme tietä taivaaseen vaan usko on yksin armosta Jeesuksen ansion tähden uskomista itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi.
Kuitenkin näkisin, että keskustelut tulisi käydä keskustelut siionissa, silloin se rakentaa eikä revi.
En nyt tiedä mitä tarkoitat elämäntapasäännöksillä, koska minulle (en ole lapsuudenkristitty) ei ole koskaan mitään sääntökirjaa ojennettu, mutta kyllä uskovaisen elämä ojentuu Jumalan sanan mukaan niin, että on halu karttaa syntiä, en todellakaan käsitä että tämä toisi turvattomuutta - mieluummin se tuo turvallisuutta kun on hyvä omatunto ja vapaa mieli.
Jos me lähdemme tekemään hyvin erilaisia ratkaisuja kuin Jumalan valtakunnassa on nähty hyväksi, olemme särkemässä silloin yhteistä rakkautta ja on saattanut tulla myös synnin luvallisuus sydämeen.
Kiireessä tätä kirjoitan, kun pitäisi olla jo menossa mutta vieläkin sanon, että kotisiioni olisi oikea paikka keskustella epäkohdista, ei netti. Mitä se palvelee?
Silloin jos pitää toimia kaiken varalta muiden takia toisin kuin toimisi jos ajattelee itsenäisesti, on kysymys juuri tästä ihmisten tasapäistämisyrityksestä. Ainat löydät jonkin jonka pirtaan se ei varmasti sovi. On olemassa erittäin kovaäänisiä ammattipahentujia, joiden mukaan ikävä kyllä monet lähtevät myötäilemään. Kyllä silloin pitää seistä suorana eikä antaa vääryydelle valtaa.
Raamatun lause, että "jos te maalimasta olisitte, kyllä maailma omansa tuntuis."
Tässä on suuri ero kahden valtakunnan välillä.
Ja se raja tulis pysyä selvänä, eikä sitä sais sekoittaa.
Ja ei meidän tarvi tälle maailmalle kelvata.
Sillä että pitäisi ottaa vastuu omasta uskonelämästään, kyllä minä olen aina ollut vastuussa omasta uskonelämästäni, ei kukaan siitä vastaa minun puolestani - minun synneilläni on kyllä edesvastaaja, Herra Jeesus, joka on ne sovittanut ja antanut ja aina armossaan anteeksi antaa kun jaksan evankeliumia kerjätä.
Miten sinä ajattelet että asiat siionissa muuttuvat tänne kirjoittamalla ja uskovaisia ja heidän elämäntapaansa arvostelemalla? Kyllä se on enemmän eriseuran rakentamista kuin siionin rakkauden rakentamista.
En tiedä onko palstalla montakaan, jotka näyttelevät vl:iä. Miten sen tietäisin: en ole Jumala.
Mutta, jos sellaisia on, niin mielestäni olisi paremminkin huomattava, että he kokevat jotakin suurta läheisyyttä vl:iin,
koska haluavat olla vl:iä: jos ihminen esiintyy vl:nä, ei hän esiinny vl:nä siksi, että hänestä on vastenmielistä olla vl.
Jos hän vl:nä esiintyisi, koska kokee vl:set vastenmielisinä, silloinhan han olisi masokisti. Siten, hän esiintyy vl:nä, koska kokee vl:siin jotakin yhteenkuluvuutta.
Ehkä se on kuitenkin usko, se mikä luo halua kokea yhteenkuuluvuutta?
Sinä ajattelet sen olevan sielunvihollisen työtä... Minä ajattelen, että se voisi olla uskoon liittyvää halua kokea yhteenkuuluvaisuutta
vl:en kanssa... Ilmiöitä ja asioita, jotka ovat psykologisia ja maallisia, ei tule hengellistää :)
Toiseksi.
Uskovaiset, jotka kirjoittavat kriittisesti seurakunnasta, ovat uskovaisia, vaikka kirjoittavatkin kriittisesti seurakunnasta.
Tosi asia on, että seurakunnassa ei voi keskustella avoimesti asioista: ei juuri mistään sellaisista asioista, mistä tällä palstalla keskustellaan.
Nimimerkki Rebekka kirjoittaa hyvin:
"Uskonkuuliaisuus on hyvä asia, mutta mille tulee olla kuuliainen on eri asia. Monet ihmisten rakentamat elämäntapasäännökset, joista näyttää tulleen jopa autuudenehto, eivät ole uskonkuuliaisuuden mittari. Uskon että moni kokee turvallisuudentunteen menetystä tämän tosiasian edessä. Silloin joutuu myös ottamaan enemmän vastuuta omasta uskonelämästään ja ratkaisuista mitä elämässään tekee."
Juuri em. asioista tulisi avoimesti keskustella, koska kaikki niistä keskustelevat omissa pienissä piireissään.
Se, mikä on surullista on se asia, että uskovaiset eivät voi, eivätkä uskalla keskustella seurakunnassa näistä asioista, vaan kuta kuinkin ainoa paikka
avoimeen keskusteluun on nettipalsta ja nimimerkillä käytävät keskustelut.
Eikö tämä ilmiö jo itsessään kerro jotakin siitä, että jotakin on pahasti seurakunnassa vialla?
P.S
Palstalla näyttää kirjoittelevan jotkut ehkä senkin vuoksi, kun huomaavat miten naiveja uskovaiset ovat:
naiviutemme (tietämättömyytemme yhteiskunnallisista asioista, tietämättömyytemme Raamatun todellisesta syntyhistoriasta,
tietämättömyytemme kirkkomme historiasta jne.) vetää puoleensa :) Enkä usko senkään olevan pilkkaa, eikä se ole sielunvihollisen työtä.
Luulen naiviutemmekin olevan jossain määrin erittäin viehättävä asia, joka vetää ihmisiä päivä toisensa jälkeen tälle palstalle :)
Toisaalta, naivutemme myös varmasti järkyttää monia ihmisiä - ja syytä ehkä onkin järkyttyä...
On hyväkin, että joku herättelee uskovaisia tähän todellisuuteen :)
Käytkö sinä vl siis sotaa tavallisia ihmisiä vastaan? Puhut vihollisista. Itse en näe täällä mitään sodankäyntiä. Kriittinen asennoituminen aina ja kaikkeen kuuluu nykyaikaan, tieteeseen ja moderniin yhteiskuntaan. Sen kriittisyyden ulkopuolelle ei pääse edes yksi piskuinen herätysliikekään. Tämä ei ole sotaa, tämä on nykyaikaa.
Meillä on jatkuva sota maailmaa, omaa lihaa ja sielunvihollista vastaan - tarkoittaa hengellisessä mielessä, ei niin että lähtisimme lihan käsivarrella sotimaan.
Sotaa ei tarvitse, jos muistaa rakastaa lähimmäistään, ja lähimmäisiämme ovat ihan kaikki maailman ihmiset.
Ry:llä kannattaa jättää ennemmin mielipide tai kysymys sanomatta, jos ei halua paheksuntaa. Tällöin usko muuttuu pelonsekaiseksi ja rakkaus sekä erilaisuuden hyväksyntä jää toteutumatta. Sitten kun mielipiteensä tuo tänne nettiin, ei se täälläkään aina mene niinkuin pitäisi; käsitetään toisiaan väärin ja loukkaannutaan, eikä saada persoonallista kosketusta sisariin ja veljiin - jäädään kuitenkin yksin ahdistavien kysymyksien kanssa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020255793&view_mode=flat_threaded
ne kritisoijat,loukkaajat,rienaajat jne. ovat muuta Lestadiolaissuuntausta. Ei ole heillä omantunnon rauhaa sydämellään. Jos olis tuskin ne täällä vuosikausia viihtyis tonkimassa ja piikittelemässä.
ainakin nimimerkkisi osalta!
Eli kritiikki on kielletty! Jos haluaisit sanoa sellaista, mikä ei SRK:lle ja RY:n johdolle kelpaa, ei sanomisillasi ole mitään merkitystä ja voit saman tien sulkea suusi.
Näin kierrellen ja kaarrellen suutu tukitaan!
sitä reposteluksi. Ihmiset kokevat tarvetta keskustella täällä, miksi he eivät saisi? Miksi haluat mustamaalata tämän palstan keskustelun? Voisit pohtia omia vaikuttimiasi tarkemmin. Etkö kestä tilannetta, jossa kaikki uskaltavat anonymiteetin suojissa sanoa mitä todella ajattelevat, ilman että tarvitsee pelätä seurakunnan auktoriteetin tuomiota (joka esim. keskusteluilloissa saattaa tulla)? Netissä on aitoa demokratiaa.
"Joku kirjoittaja puolusteli arvosteluaan sillä, ettei kaikki vl kristillisyydessä ole niin siloista. Ei olekaan, sillä Jumalan valtakunta on peitetty vioilla ja virheillä, yksittäisinä Jumalan lapsina me olemme erehtyväisiä ja syntisiä. Mutta Raamatun matkamies ylistää Jumalan valtakunnan ihanuutta, ei missään Raamatussa moitita Jumalan valtakuntaa, vaan näköala on tämä: "Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas..." ja "Lintu on huoneen löytänyt ja pääskynen pesän" ja "minä ikävöitsen päästä joukon mukana joka juhlaa korvessa pitää"
--> Millainen on oikein ihanneseurakuntasi? Vaikka ihmisillä olisi mielessä minkälaisia kysymyksiä ja ahdistuksia tahansa, niitä ei saisi tuoda esille, vaan kaikki pitäisi kätkeä eikä niitä saisi edes olla. Mutta ihmiset ovat ihmisiä. Minä haluan elää maailmassa, jossa kaikki saavat ilmaista omat kokemuksensa. Se on rehellisempi ja demokraattisempi maailma kuin toivomasi yhden ainoan totuuden stalinistishenkinen yhteisö.
"Olisiko tiellä vl: ksi itseänne sanovilla ja täällä meitä kuitenkin arvostelevilla aihetta miettiä: onko tullut huomaamatta siirryttyä sotimaan vihollisen leiriin?"
--> Edelleen: Mietipä ihanneseurakunta, jossa ei kuulu yhtään soraääntä? Voiko kammottavampaa ja vaiennetumpaa yhteisöä kuvitella?
"Jos te koette, ettei siionissa voi keskustella, saattaapi ahtaus noustakin sieltä omasta povesta. Ei ole ollut mitään asiaa, mitä en ole voinut vapaasti kotisiionissani puhua."
--> Täysin perusteetonta syyllistämistä. Vaikka sinä olet voinut keskustella mistä haluat, se ei tarkoita, että kaikki ovat voineet. Miksi yrität tunkea ihmisiä samaan muottiin? Etkö kestä erilaisuutta? Lisäksi ihmisen syyllistäminen hänen ahdistuneisuudestaan on henkistä väkivaltaa.
että jos tällaisia avauksia lukee ja näitä arvostelee, niin oliskohan syytä panna käsi omalle sydämmelle ja tutkia missä vika. Jos tämä ei vastaa sydämeen oikealta.
Kyllä jos arvojärjestys pysyy oikeana, niin ei sieltä maailmasta mitään hyvää löydy. "Ihana on Siion virtoinensa."
Tätä asiaa sais itselle olla muistuttamssa itsekin.
Ja se ei se oikea arvojärjestys sais unohtua uskovaiselta, että me olemme maailmasta, mutta tämä jälkimmäinen olis vielä tärkeämpi, että muistais että me emme ole maailmasta.
Että emme hyväksyis tämän maailman tapoja, ja samoja puheita, emme käyttäis vääriä aseita kirjoitukissamme tälläkään palstalla. Vaan taistelisimme tällaisia asioita vastaan.
me olemme MAAILMASSA, mutta tämä jälkimmäinen olis vielä tärkeämpi, että muistais että me emme ole MAAILMASTA.
me olemme MAAILMASSA, mutta tämä jälkimmäinen olis vielä tärkeämpi, että muistais että me emme ole MAAILMASTA.