Vesi Kultakaloille, kovuus ja PH

LTD

Ymmärsin että kultakaloille pitäisi olla kovahkoa vettä? Kuinka tarkkaa/tärkeää tuo veden kovuus on? Mitä kovuuden pitäisi olla arvoina?
Entä hyvä veden PH?
Lämpötilaa on hieman hankala kerrostaloasunnossa saada tuohon 22 asteeseen, onko jotakin hyviä vinkkejä lämpötilan hillitsemiseksi? Koska kultakalat tekevät helposti kasveista selvää niin onko välttämätöntä laittaa altaaseen ollenkaan kasveja?
Ai niin kysymys oli huntupyrstöistä?

5

2011

    Vastaukset

    • ei kultakaloille kannata kasveja laittaa lain,ne pärjää ihan hyvin ilmankin.....riippuu akvaarion kooska ja muustakin joten kannattaa kysyä asiaa akvaarioliikeeistä ja eläinkaupoista joissa myydään kaloja...itse olen todennut sen selvemmäksi kuin täällä kaikki puhuu eri asiaa..

    • Muistathan että kultakala vaatii ISON akvaarion ja parvikavereita.

      Akvaariokauppiaisiin ei ole syytä luottaa, myyvät vaikka mitä, minkä kokoiseen akvaarioon tahansa.

    • Laitan lainattua tekstiä jonka voit lukaista ja sitten linkki perään!

      Pienet kultakalat- jotka joskus jopa myydään todella muka-ei suureksi kasvavina (eli toisin sanoen kitukasvuisiksi jäävinä) eivät jääkään oikeissa oloissa söpöiksi pikku palloiksi, vaan niistä tulee parhaimmillaan 30cm pitkiä jölliköitä mikäli niille tarjotaan eettisesti oikeankokoinen allas eli sellainen missä kala venyy täyteen mittaansa.

      Kultakalan eri jalostusmuodot:

      Kultakalojen jalostusta on tapahtunut jo yhtä kauan kun niitä on akvaarioissa pidetty. Alunperin näiden, monien mukaan hirviömuotojen, tarkoitus oli olla sellaisia että ne näyttivät joltain ylhäältä katsottavissa altaissa- eihän karpinmallisessa eli alkuperäisessä kultakalassa ollut litteänä kalana paljoakaan katsottavaa. Olihan selvää että ylhäältä päin katsotuissa altaissa näytti suuri kuplasilmäinen tai huntupyrstöinen kala huomattavasti näyttävämmältä kuin perinteinen komeettamallinen kala.

      On myönnettävä että tällöin näillä omituisilla muunnnoksilla oli jokin tarkoitus, mutta ei enää nykyään kun altaita seurataan sivusta- miksi ihmeessä meidän pitäisi seurata kaloja joiden sisäelimet on jalostuksen seurauksena joutuneet puristuksiin.

      Jalostuksen seurauksena on kultakala muuttunut myös heikommaksi, eikä ennen mitä vain kestävä komeetan mallinen normaali ole kuin muisto vain. Nykyinen pitkälle jalostettu kultakala kuitenkin vaatii lämpimämpää vettä kuin entinen pihalammikoissakin elelevä normaalimuoto.

      Kultakalalle sopiva allas:

      On jo sanottu että kultakala ei pärjää maljassa, mutta myöskään se ei pärjää missään pienimmissä altaissa- kultakalan voi ajatella sijoittavansa vasta yli 200 litraisiin altaisiin ja kultakalan kohdalla on syytä noudattaa sanontaa "mitä suurempi sitä parempi" sillä kultakala on todellinen porsas.

      Onkin varsin toimiva ja tärkeä sääntö että yksi kultakala vie sata litraa altaasta- tämä lasku aloitetaan kuitenkin todella siitä kahdestasadasta litrasta ylöspäin jolloin taataan se, että kultakalalla on todella tilaa kasvaa täyteen kokoonsa.

      Yksittäinen kultakala onnistuu helposti kuormittamaaan altaan jätöksillään- se sikailee miten parhaaksi näkee eli nyppii kasveja pohjasta ja syö niitä sekä jätöksii runsaasti ja siksi onkin selvää että on todella tärkeää että kultakalan altaassa on tehokas suodatus.

      Suodatin:

      Paras vaihtoehto kultakalan altaaseen on ulkosuodatin jolloin suodatustehoa on runsaasti, mutta tällöinkin mekaaniseen suodatukseen on hyvä hankkia sisäsuodatin, jossa on hyvä olla säädettävä virtaussuunta jolloin kultakala ei joudu kokemaan koskiefektiä- pahimmillaan kolmieväiset selkärankavikaiset pallukat ovat kaikkea muuta kuin taitavia uimaan virrassa.

      Kuormituksen runsauteen vaikuttaa myös se "pikkuseikka" että kultakala syö paljon ja kuten sanottu myös kasvaa sen mukaisesti. Syömättömäksi jäämä ruoka luonnollisesti tarkoittaa myös lisäkuormitusta altaassa ja täten ei voi suodatuksen tehokkuudesta tinkiä.

      Kasvillisuus:

      Kasvillisuutta ei kannata kultakalalla runsaasti uhrata- se menee joko kurkusta alas tai kelluu pinnalla. Kovalehtiset, vahvajuuriset kasvit ovat niitä jotka tämä jättää rauhaan ja tällöinkin on hyvä ankkuroida kasvit täysin kivillä pohjaan.

      Kultakaloille sopivia kasveja ovat anubiaat, kriinumi,vallisneriat ja vesirutto (mitä on mahdollista pitää ulkolammikoissakin, joissa jalostamaton kultakala elelee herroiksi Suomenkin kesien ajan)

      Kultakalan hoito:

      Ruoaksi kelpaa varsinainen kultakalaruoka ja myös kasvisruoka eli jos altaissasi on limaskaa yllin kyllin menee se taatusti kultakalan suuhun. Suuresta ruokamenekistä johtuen ja veden likaantumisen johdosta on syytä ruokkia kultiksia useammin ja vähän kerralla- ruokaa menee todellakin kultakalan suuhun suuria määriä.

      Likaavan kultakalan altaan hoito on todellakin muuta kuin vain kalat altaaseen ja katselemaan. Vettä tulee vaihtaa säännöllisesti- viikottain noin puolet on hyvä määrä ja pohjaakin on syytä puhdistaa sillä kalan tulevakin suuruus näkyy myös roskan määrässä.

      Kalaseura:

      Kultakala vaatii hyvin paljon viileämpää vettä kuin trooppiset kalat normaalisti. Se on syytä ottaa huomioon aina seuraa valittaessa- mutta ei siinä kaikki.

      Porsas mikä porsas- ei helpota kalakavereiden valinnassakaan. On syytä ottaa huomioon paitsi lämpötilavaatimukset niin myös koko. Kultakala syö taatusti kasvaessaan allastoveriksi joutuneet neontetrat.

      Johtuen kultakalan suuresta koosta ja hitaudesta on se otollinen ruokapöytä muille kaloille- täten vaikka partamonni lämpötilansa puolesta meneekin kultakalan kanssa voi ongelmia tuottaa se, että kultakalan kylkilimat ovat taattua herkkua kun kerran partis sen äkkää. Tämän keksinyt partamonni ei enää ruokapöydästään luovu joten jos on välttämättä kokeiltava että miten käy, niin kerran partiksen tartuttua kultiksen kylkiin on se syytä siirtää pois.

      Kultakala viihtyy kovassa vedessä, mutta sen seuraan ei silti ole hyvä idea liittää synnyttäviä sillä synnyttävillä hammaskarpeilla on ikävä tapa tutustua kultakalan kylkiin.

      Eli kun miinustetaan pois suurin osa kalalajeista jotka eivät täytä näitä vaatimuksia eli vesi, koko ja luonne niin jäljelle jäävät vain pari hyvää mahdollisuutta: aasianmutakala (joka sekin on kykenevä oppimaan kultakalojen kylkilimojen maittavuuden) ja toinen kultakala.

      Kuitenkin kultakaloja pidettäessä keskenään on syytä muistaa että koska kultakalat tuhoavat kasveja on se selvä merkki siitä että ne taatusti jahtaavat muutakin liehuvaa materiaalia. Eli sangen tavallista on että kultakalat käyvät toistensa evien kimppuun, mikä ei koskaan ole erityisen hyvä asia. Tämän vuoksi huntueväisten kultakalojen yhdisteleminen keskenään ei ole aina aivan vaaratonta.

      Jos olet valmis hoitamaan kultakalaa asianmukaisesti on syytä toivottaa iloa ja huvia harrastukselle kalan kanssa jossa riittää kaunista ulkomuotoa.

      HUOM! Mikäli tahdot vielä vakuuttaa esimerkiksi ystäväsi siitä että kultakala ei ole sopiva maljaan tai alle satalitraiseen on hyvä idea viedä kultakaloista kiinnostunut henkilö Helsingissä sijaitsevaan talvipuutarhaan jossa asustelee muutamia poislahjoitettuja kultakaloja sekä myös tilapäisesti sinne sijoitettuja lammikkokaloja - aika vonkaleita ja sen voi todeta omin silmin.

      http://www.leka-airsoft.fi//laura/kalat.php?nayta=21

      Ph 7.0-7.6, kova-puolikova vesi, lämpötila 18-20 astetta, altaan minimi 200-300 l, kalan koko 20 cm parvikala, Kiina.

      Kultakala on yksi vanhimmista akvaariokaloista. Siitä on jalostettu monenlaisia muunnoksia, mm. kuplasilmä, teleskooppi, taivaantähystäjä, huntupyrstö, leijonanpää.... kultakala on edelleen yksi väärinymmärretyimmistä akvaariossa pidetyistä kaloista.

      Meidän tarina:

      Aikanaan (6.4.1998) tuli hankittua pieni, pyöreä kultakalamalja ja sinne 2 kultakalaa. Kuvassa oleva, sivujen "Kala" Helmi, muutti 200-litraiseen akvaarioon elokuussa 2000. Seurakseen Helmi sai 22.8.2000 pikkuisen kultakalan, Bengtin. Helmi oli ostettaessa oranssi, mutta reilut 2 vuotta myöhemmin, kala muuttui kellertävän valkoiseksi. Värin muutoksia kuulema tapahtuu (stressiä?!?).

      Kultakalaa pidetään edelleen perinteisenä akvaariokalana, joka ei uskomuksista huolimatta sovellu pieneen pyöreään kultakalamaljaan. Kokemusten kautta on kultakalani muuttanut reilusti isompaan altaaseen ja viihtyi paljon paremmin. Kovan ruokahalun vuoksi kala sottaa melkoisesti ja tarvitsee tehokkaan suodattimen (niin, 1000-1500 l/h pyörittävä suodatin ei todellakaan ole liioittelua 200-litraisessa, joka ehkä sittenkään ei riitä...). Eikä se pistä pahakseen "ylimääräisiä" vedenvaihtoja. Pieni lämpötilan vaihtelu näyttäisi piristävän kultakalaa touhuamaan kenties vielä enemmän.

      Helmi mutusteli ja pyöritteli kiviä suussaan, ja lopulta yritti raivokkaasti saada niitä ulos; puhalteli pitkin laseja että kopse kävi. Suurin osa kasveista tuli joko syödyksi, tai nostetuksi pintaan; altaan uudelleensisustus oli jokaviikkoista hommaa (vallisneria lähti vihdoin kasvamaan, kun pääsi juurtumaan!) ja kovalehtiset kasvit (keihäslehdet, vallisneriat) sopivat hyvin. Kultakala repii jopa monnille tarkoitettua salaatinlehteä ja useampaa kasvia on yritetty syödä (pikkulimaska maistuu...). Mutta liikaruokintaa pitää varoa, sillä mikä vain ja milloin vain maistuu! Hyväkuntoisella kultakalalla on pyöreä masu, eikä kyljet saa törröttää. Liikasyönnin seurauksena kala köllöttelee pohjassa (myös alkuun salaatinlehden varastelu kostautui masuvaivoilla!), ja tämä opettaa ruokkijaa kurittamaan ruokkivaa kättään.

      Kultakala on yksilöllinen, utelias, alati (ruualle) valpas, kiltti kala, josta saa hyvän kaverin itselleen. Hieman kun seurustelet sen kanssa, se oppii tuntemaan ja kun heilut altaan toisessa päässä niin saat kalan uimaan luoksesi ja samaan on toinenkin kultakala, Bengt, jo ehtinyt oppia. Välillä Helmi kävi näykkäämässä sormenpäästä jos se vaikka olisi jotain syötävää ... :)

      Bengt osoittautui koiraaksi; kalan päähän ja rintaeviin nousi valkeita pieniä nystyjä, joita ei pidä mennä sekoittamaan pilkkutautiin. Bengtin kutuhalut oli kovat, mutta Helmi ei ollut läheskään yhtä innokas. Helmillä oli lähes koko ikänsä patti kyljessä (vesipunkin aiheuttama?), joka yllättäen hävisi. Patin poistuttua iho oli terve ja kala käyttäytyi kuten ennekin.

      Helmi kuoli kesällä 2001.

      Huomioikaa kultakalojen tilantarve suunnitellessanne näitten suloisten otusten hankkimista! Ei alle 200-litraiseen.

      http://kotisivu.mtv3.fi/Hah/kultakala.htm

      Maailman vanhin, tunnetuin, rakastetuin ja varmasti huonosti kohdelluin ja väärin ymmärretyin akvaariokala. Kookkaaksi kasvava ja sottaava kultakala sopii vain erittäin suuriin akvaarioihin ja käy akvaarioita paremmin esimerkiksi kasvihuoneiden lattialammikoihin. Alkuperäisestä ruutanankaltaisesta luonnonmuodosta on jalostettu valtava määrä eri värejä, evämuotoja ja vaikeasti epämuodostuneita ruumiinmuotojakin. Kultakala on alunperin kotoisin Kiinasta ja se voi elää hyvässä hoidossa yli 30-vuotiaaksi.
      Koko:

      25–35 cm, osa kyttyräselkäisistä muunnoksista jää noin 15-senttisiksi (ilman pyrstöä).

      Vaatimukset:

      pH 7,0–8,0, lämpötila 10–22 °C luonnonmuotoisille ja komeetoille, 18–24 °C muille jalostusmuunnoksille. Mieluiten keskikova vesi (dH 10–25). Akvaarion minimikoko 300 L. Viihtyy parhaiten parvessa, ja jokaiselle pienehkölle kultakalalle on varattava 100 L/kala ja isommille jopa tuplasti enemmän. Parven sukupuolijakaumalla ei ole suurta väliä. Luonnonmuotoa lukuunottamatta ei kestä kovaa virtausta, mutta tarvitsee erittäin tehokkaan suodatuksen.
      Ruokinta:

      Kaikkiruokainen. Kultakalahiutaleet, pelletit, pehmeät kasvikset, kotitekoiset kasvispitoiset ruokasekoitukset. Vain rajoitetusti pikkueläimiä ja muita vahvasti proteiini- ja rasvapitoisia ruokia. Pyöreäruumiisille yksilöille ei ole turvallista antaa kelluvaa tai kuivaa ruokaa, sillä ne saavat helposti ruuansulatusvaivoja ja niistä seuraavan uimarakkovian. Varottava ylensyöttämistä.
      Soveltuvuus ja luonne:

      Oikein pidettynä pitkäikäinen ja viehättävä kala, joka oppii tuntemaan hoitajansa. Mieluiten vain lajiakvaarioon, sillä vesivaatimustensa, kokonsa ja ruokavalionsa takia ei käy juuri muiden lajien seuraan. Epämuodostuneet muunnokset uivat niin kehnosti että ne eivät välttämättä pärjää edes lähempänä luonnonmuotoa olevien lajitovereidensa kanssa. Levänsyöjäkalat oppivat usein imemään limaa kultakalan kyljistä. Kultakala ei ole peto, mutta se saattaa silti popsia akvaarion pienimmät asukit. Syö kasveja ja saattaa repiä rikki kaikki pehmeälehtiset kasvilajit.

      Sukupuolierot:

      Nuorten kalojen sukupuolia ei voi erottaa ja aikuistenkin erot kutuajan ulkopuolella ovat olemattomat. Kutuvalmiin koiraan päähän ja niskaan kasvaa selvästi erottuvia kutukyhmyjä. Naaras on pulleampi.

      Lisääntyminen:

      Erittäin helppo kudettaa kesällä ulkolammikossa. Saattaa kutea sisäakvaariossakin, jos olot ovat sopivat. Kutuakvaariota (väh. 200 L, pH 7,0, 20–24 °C) käytettäessä sinne voi laittaa parin tai naaraan ja pari koirasta. Mädinsirottelija, munat vajoavat pohjamateriaalin sekaan. Vastakuoriutuneet poikaset syövät aluksi likoeläimiä, artemiaa ja teollista poikasruokaa. Kaikki kaupoista saatavat kultakalat ovat viljeltyjä.

      http://www.faunatar.fi/fin/index.php?page_id=320&PHPSESSID=cc6c83e3ee0151a818e3cdd7e633c1f6

      Lämpötilaa saat hienosti laskemaan kun nikkaroit akvaarion reunalle PC tuulettimista rivistön joka viilentää veden pintaa ja samalla pikku hiljaa koko akvaarion vettä, saman asian ajaa mutta ei niin tehokkaasti ihan tavallinen pöytä tuuletin jota kesällä käytetään ilman kierrättämiseen kuumilla ilmoilla. Meillä on ainakin toiminut.

      http://www.aquahoito.info/suomi/ohjeita/lampo.php
      Yhteenvetona;

      5-8 kalan parven akvaario vaatimus lähelä tuhatta litraa.
      Suodatus tulisi olla kierrätys teholtaan kolminkertainen tilavuuteen nähden mutta mistään kovasta virtauksesta kultakalat eivät pidä, siksi massatilavuudella onkin suuri merkitys kun virtausta kuristetaan minimiin.
      Vesi arvot tulikin jo selville...

      • Varmaan tuo edellinen pitää paikkaansa, mutta yksi asia täytyy korjata. Kultakala selviytyy myös pienessä maljassa ilman kasveja ja veden paranteita. Italialaisella ystävälläni on ollut jo 8 vuotta sama kultakala pienessä lasisessa maljassa. Hän ainoastaan vaihtaa veden kerran viikossa ja ruokkii kerran päivässä. Lasimaljassa ei ole hiekkaa, ei kasveja eikä mitään akvaarionhoitolaitteita. Kyse on klassisesta "kultakalamaljasta". Kala on pysynyt pienenä ja näyttää voivan hyvin. Olen itse nähnyt ja ystäväni on keski-ikäinen täti, joten uskon häntä. Itse en kuitenkaan pitäisi kultakalaa niin pienessä astiassa, mutta osoittaa vain lajin olevan varsin kestävä.


      • eli siis mikä olisi hyvä lämpötila, kun toinen sanoo 18-20°C ja toinen taas 10–22°C joten en tiedä kumpaa uskoa !!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia yllättävää itki nikon oven takana

      https://www.seiska.fi/Uutiset/Totuus-kohuparin-eropommista-Sofia-Belorf-tunki-Niko-Ranta-ahon-kotiin-mustasukkainen Ei hyvää päivää!!!!!!!
      280
      10755