Tämä nyt lienee liian aikaista... Ystäväni on kärsinyt lapsettomuudesta nyt jo kolmatta vuotta. Takana on hoitoja ja ainakin 1 keinohedelmöitys. Ystäväni ja hänen miehensä ovat ajoittain hyvinkin masentuneita tilanteestaan eivätkä ole silloin juttutuulella ainakaan noista asioista. Viimeksi puhuessamme ystäväni kiitteli sitä, etten juurikaan kysele heidän tilanteestaan ja että annan tilaa kertoa itse.
Plussasin aamulla, rv 4 4 eli eihän tuosta voi vielä sanoa, että kesävauva tulee 100% varmasti :P No, joka tapauksessa iski hirvittävä huoli; Miten ja milloin kerron ystävälleni (sikäli kun raskaus etenee)? Asumme eri paikkakunnilla ja näemme 1-4 krt/v. Astelenko hänen eteensä maha jo kunnolla pystyssä, kerronko sähköpostitse, tekstarilla, puhelimitse? Miten siis sinä haluaisit saada tietää ystäväsi raskaudesta, kun olette itse käyneet hoitojakin jo läpi, mutta mitään ei kuulu?
Plussasin aamulla, rv 4 4 eli eihän tuosta voi vielä sanoa, että kesävauva tulee 100% varmasti :P No, joka tapauksessa iski hirvittävä huoli; Miten ja milloin kerron ystävälleni (sikäli kun raskaus etenee)? Asumme eri paikkakunnilla ja näemme 1-4 krt/v. Astelenko hänen eteensä maha jo kunnolla pystyssä, kerronko sähköpostitse, tekstarilla, puhelimitse? Miten siis sinä haluaisit saada tietää ystäväsi raskaudesta, kun olette itse käyneet hoitojakin jo läpi, mutta mitään ei kuulu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tietää ystävieni raskauksista heti, sillä rehellisyys on kultaa! lähimmät ystävämme piilottelivat asiaa meiltä ja vannottivat kaikkia joille asiasta kertoivat, että EI SAA puhua ettei "ne" saa tietää.
eivät kertoneet meille siks ku säälivät meitä. PASKAMAISTA KÄYTÖSTÄ! eivätkä halunneet kertoa puhelimitse, vaan kasvotusten.
meitä loukkasi se, sillä meidät jätettiin tahallaan ulkopuolelle. kaikki muutkin asiat on aian pystytty puhelimitse hoitamaan, ku nähdään niin harvoin, mut tätä eivät sit kertoneet, ja kaiken kertomatta olevan ajan valehtelivat päin korvaa et ei oo lasta kuulumassa...
eli suosittelen että kerrot HETI tai ainakin ihan kohta, ja vaikka sitten puhelimitse. tai tekstiviestitse, niin toinen saa aikaa sulattaa asiaa. ja kun kerrot niin kysy miltä hänestä tuntuu ja kerro itse miltä sinusta tuntuu! patoumat tunteissa pahentaa asia!!!!!!!!!!!!!
eli ei muuta kuin kertomaan!:)
niin ja ONNEA RASKAUDESTASI!!!!
Mä haluaisin tietää kavereideni raskauksista suht ajoissa. Se tuntuu jotenki reilulta. Ei sitä halua tollasesta asiasta jäädä ulkopuolelle vaikka itsellä tekiskin lapsettomuusjuttujen kanssa välillä tiukkaa. Sähköposti tai tekstiviesti on ihan jees juttu jos muutekin niitä käytätte, kerkee vähän kelailemaan juttua ja iloitsemaan myös uutisesta. Iso maha yllätyksenä tuntuu petokselta. Ymmärrän kyllä senkin, että kohdunulkopuolisen/tuulimunan/keskenmenon pelko mietityttää ja sitä ajattelee, milloin olis "turvallista" kertoa. Yhdessä nää jutut jaetaan. Ihanaa odotusta sulle!
Mun mielestä raskaudesta on hyvä kertoa samaan aikaan, kun kertoo muillekin ystävilleen oli lapsettomuushoidoissa tai ei. Hyvähän se on, että ajattelee mahdollisia reaktioita etukäteen, mutta en näe mitään tarvettan kohdella hoidoissa käyvää ystävää eri tavalla kuin hoidoissa käymättömiä. Tietysti kannattaa varautua siihen että ensireaktio ei välttämättä ole ylitsepursuavan iloinen, jos omat hoidot on just menneet mönkään tai menkat alkaneet, mutta uskon vakaasti että ystäväsi on asiaa hetken sulateltuaan täydestä sydämestään iloinen puolestasi.
Täytyy myöntää, että "plussaus" oli itselleni melkoinen järkytys, vaikka sen mahdollisuus kävi mielessä jo viime viikolla. Sanoit, että "Iso maha yllätyksenä tuntuu petokselta." Itseasiassa koko plussaus tuntuu petokselta :( Lopetin pillerit tammikuussa, mutta siitä eivät tiedä kuin minä ja mieheni kulloinkin hoitaneet lääkärit ja terveydenhoitajat. Ystävieni lapsettomuudet, tuulimunat ja keskenmenot saivat ajattelemaan, että onhan se aika epätodennäköistä, että ylipäätään tulee raskaaksi saati sitten että tuloksena on vauva :|
En uskonut, että mitään tapahtuu ja nyt kun plussa tuli ilmi muissa yhteyksissä, niin eihän tätä vielä ole tajunnut. Itseasiassa en ole itse kertonut kenellekään - En edes miehelle! Takaraivossa kun jyskyttää, että kyllä se 2 vk:n sisään tulee ulos. Ensimmäinen plussa ja oon näin skeptinen :O
Tiedän kyllä, että muutkin ovat joutuneet ilmoittamaan lapsettomalle parille raskaudestaan ja he ovat siitä selvinneet. Ehkä kuitenkin olisi kannattanut sanoa pillereiden lopettamisesta, vaikka he eivät itsekään niin tehneet, mutta myöhäistä katua. Muutenkin olen huomannut kasvaneeni sellaiseksi, etten tahdo kertoa ennen kuin asia on varmaa. Ehkä se on mulle itselleni mukamas helpompaa kestää pettymys, kun kukaan muu ei ole esim. työhaastatteluista, pääsykokeista, yms. mitään tiennyt.
Sekin tässä vielä, että kun alavatsakipujeni syytä alettiin selvittää, niin heti alkuun neuvolan hoitaja sanoi (plussan jälkeen), etteivät ole voimakkuudeltaan ihan normaaleja. Ultrassahan ei vielä näkynyt muuta kuin mahd. keltarauhanen vasemmassa munasarjassa ja paksuu kohdunlimakalvo. Yritä siinä sitten saada iltaisin unta, kun lääkäri antoin jo valmiiksi lähetteen sairaalaan, että jos kivut pahenee sietämättömiksi!
Näyttää siltä, että sulattelen sen pari viikkoa, mitä seuraavaan ultraan on aikaa. Hoitajien onnittelut olen kokenut epätodellisiksi ja ihan ku vastaanottajana olis joku ihan muu. Joku hoitsu kyllä sanoi, että siksikin raskaus kestää, että ehtii sulattaa ;)
Hieman arastelin kysellä kertomisista täälläkin, kun "tiinehdyinkin" näin pian. Kiitokset vielä ajatuksia herättäneistä vastauksistanne.
itse olin hoidoissa ja ystäväni tiesi siitä kaiken ja kuinka piinaavaa se oli, ja kuinka pitkään koitimme ja mitä läpi kävimme... hän sitten päätti että haluaa toisen lapsen ja alkoivat yrittämään, ja hups heti nappasi. sain sähkisviestin samana päivänä, ja kyllä täytyy sanoa että itkin duunin vessassa aika rankasti...............olin aivan lohduton.... ja sitten soitin miehelleni ja itkin vieläkin...
MUTTA sitten menin onnettelemaan kaveriani, ja yhdessä aloimme jännäämään hänen raskauttaan ja koin sen kivana "harjoituksena" meidän tulevaa koitosta varten. itse tulin raskaaksi kun hänen lapsensa oli muutaman kuukauden ikäinen, ja nyt olemme edelleen todella hyviä ystäviä.
kerro vaan heti hänelle, sitä todella ehdottaisin. onnittelut sinulle, kyllä ystäväsi on onnellinen puolestasi, kunhan ensin pääsee "alkushokista"...eli siitä "kuinka kaikki muut tulevat raskaaksi ympärillä"..
Kysehän on sinun lapsestasi. Joten kerrot sitten kun sen aika on. Ei se fakta, että joku on lapseton (kuten esim. minä), tee siitä sen kummempaa asiaa.
Aika monet lapsettomat ymmärtävät, että muut saavat lapsia. Aina se kirpaisee vähän, mutta kirpaiskoon.
Ei muiden elämiä voi ostaa itselleen, sitä on tyydyttävä siihen, mitä on. Ehkä kaveri ei välttämättä ole iloinen uutisesta, mutta minkäs sille voi..
Kyllä minä toivon että minulle kerrotaan, jos joku alkaa vaavelia odottelemaan, vaikka itsellä ei ole näkynyt taikka kuulunut. Toki saattaa tulla muutama masentunut ajatus jos alkaa ajattelemaan, että miksi muille se on niin helppoa ja minulle taas ei. Kuitenkin olen asiaa funtsittuani todennut, ettei toisten onni ole minulta pois. Sen sijaan jaettu onni on moninkertainen onni myös tässä asiassa.
Siskoni alkoi jokin aika sitten odotella vauvelia ja kun minulle kerrottiin melko heti, olin ihan innoissani. Hirmu hienoa, vaikkei se onni minulla olekkaan vielä potkaissut. Odotellaan ihan innolla uutta siskontyttöä/poikaa ja lellitään todennäköisesti pilalle heti syntymän jälkeen. Pidän nyt vaan peukkuja että kaikki menee hyvin...