noin 3 vuotta sitten ne alkoivat ja olivat rajuja. Pumppu takoi rajusti, Pakokauhua, Tuntui että täytyy juosta tai kuolee. Otin yhteyttä jopa sairaalaan koska luulin saaneeni sydänkohtauksen.
Diagnoosi oli paniikkihäiriöt ja lääkäri neuvoi, ettei se ole vaarallista, mutta jos asia vaivaa arkielämää liikaa olisi lääkitys aloitettava.
Paniikkikohtaukselle ei ole löydetty mitään erityistä syytä. Serotoniinin vähäisellä määrällä voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Samoin stressi ja veren alhainen sokeritasapaino.
Oireet loppuivat noin puolivuotta sitten. Asia korjaantui vahingossa. Olin vuosia kärsinyt vatsavaivoista ja lääkäri diagnosoi ärtyneen suolen syndroomaksi. Ruokavalion vaihdos oli ainoa hoitomuoto. Piti vain selvittää mitkä ruoka-aineet eivät sopineet. Viime keväänä kuulin radio-ohjelmassa eräästä mieshenkilöstä, joka oli parantunut kyseisestä vaivasta Atkinsin dieetillä. No minä lainasin kirjan siltä istumalta. Eihän se kokeilematta kummene. No, se kuitenkin kannatti, vatsavaivat ovat tiessään, paino putosi ja paniikkihäiriöitä minulla ei ole ollut sen jälkeen.
http://karppaus.info/forum/
Diagnoosi oli paniikkihäiriöt ja lääkäri neuvoi, ettei se ole vaarallista, mutta jos asia vaivaa arkielämää liikaa olisi lääkitys aloitettava.
Paniikkikohtaukselle ei ole löydetty mitään erityistä syytä. Serotoniinin vähäisellä määrällä voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Samoin stressi ja veren alhainen sokeritasapaino.
Oireet loppuivat noin puolivuotta sitten. Asia korjaantui vahingossa. Olin vuosia kärsinyt vatsavaivoista ja lääkäri diagnosoi ärtyneen suolen syndroomaksi. Ruokavalion vaihdos oli ainoa hoitomuoto. Piti vain selvittää mitkä ruoka-aineet eivät sopineet. Viime keväänä kuulin radio-ohjelmassa eräästä mieshenkilöstä, joka oli parantunut kyseisestä vaivasta Atkinsin dieetillä. No minä lainasin kirjan siltä istumalta. Eihän se kokeilematta kummene. No, se kuitenkin kannatti, vatsavaivat ovat tiessään, paino putosi ja paniikkihäiriöitä minulla ei ole ollut sen jälkeen.
http://karppaus.info/forum/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla alkaa myös olemaan homma hyvällä mallilla.
Kaikki alkoi kesällä pitkähkön ryyppyputken jälkeen kun menin krapulassa kaupassa käymään (lisää bisseä).
Kaikki oli ok kunnes pääsin kassaneidin kohdalle ja alkoi armoton huimaus, epätodellinen olo ja vapina.
Ja vapina ei ollut pientä vaan en hallinnut kroppaani ollenkaan.
Siitä jäi joku pelkotila kaupan kassoja kohtaan, tuntuu naurettavalta.
Nooh, eipä siinä. Näitä oli sattunut vuosi takaperin kerran ja arvelin että kankkusesta vaan johtuu. Siitä eteenpäin kaupassa käynti oli yhtä helvettiä, ei pystynyt millään käymään. Ja silloin kun meni niin sitä tilannetta pelkäsi niin paljon että sittenhän se uskomaton vapina taas alkoi.
Konstit oli loppu kun ei ruokaa saanut. Kebua ja pitsaa joutu tilailemaan kotiin reilun viikon.
Tätä jatkui nelisen kuukautta, pienissä kaupoissa pystyin käymään kun skarppasi. Jännitti kuitebkin aivan pirusti ja pientä tärinää esiintyin silloinkin. Nyt tosiaan 4kk jälkeen on helpottanut. Itseä niskasta kiinni ja kohtaamaan pelkoja (siedätyshoitoa). Kauppoihin vaan rohkeasti. CM ei mitenkään erikoisen kiva kauppa ollut..
Nyt kuitenkin voisin sanoa olevani "normaali".
Pakottakaa itsenne kohtaamaan se mörkö.
Hain juuri viikonloppueväät S-Marketista ja katselin siinä että hiton pitkät jonot, ei haittaa, sinne vaan. Ja hyvinhän se meni. Jonottelu ei enää häiritse ja edellä olevalla oli ongelmia electronin kanssa. Jouduin siis pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen. Odottelua ja odottelua. Iisisti vaan ja kaikki ok, oikeastaan ajattelin että hieno homma kun joutuu tässä väen keskellä odottamaan ja huomata ettei mitään hätää ole.
Kohdatkaa siis pelkonne ja rohkeasti tilanteisiin.
Diagnoosia ei tosin tehty muttei liene aivan normaalia että kassoja noin pahasti pelkäsi.
Eteenpäin hymyssäsuin!
Mukavaa talvea ja Joulun odotusta!
-Parantunut