On tästä vuosia aikaa. Koin tällaisen jutun kuitenkin. Olin pihallamme ja katselin metsään jonka reunalla oli tuohon aikaan koirankoppi, kunnes näin metsästä tulevan minua kohti niin kuin miehen jolla oli musta nahkatakki, vanhanaikaisen näköinen muistaakseni. Sillä oli punaiset housut ja pieni ruskea pää. Tuo näky tai mikä olikaan ei päässyt aivan lähelle minua, vaan näytti niinkuin se ei olisi pystynyt tulemaan aivan lähelleni, aivan kuin minun ja olennon välillä olisi ollut näkymätön este. Olento tms, oli ihmistä pidempi ehä joku 2 metrinen, oli muistaakseni ihmistä leveämpi, mutta pää oli pieni ja ruskea. Avaruusolento sen en ainakaan usko olevan koska silloinhan se olisi päässyt lähelleni yms.
Olisikohan ollut jokin alhaisemmalla tasolla oleva olento, ja olin tuolloin 5-7 vuotias nähdessäni tuon. Oli mulla muitakin samantapaisia tuolloin, mutta en nyt jaksa kertoa.
Olisikohan ollut jokin alhaisemmalla tasolla oleva olento, ja olin tuolloin 5-7 vuotias nähdessäni tuon. Oli mulla muitakin samantapaisia tuolloin, mutta en nyt jaksa kertoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olenpa kuullut puheita että tuossa iässä havaitsee paremmin yliluonnollisen, mutta toisaalta asiat voidaan pistää mielikuvituksen piikkiin.. onpa minullakin tuttu joka on juuri ehkä 5v nähnyt kaikenlaista peikoista aaveisiin ..
henkisesti joten lapsi voi kait niitä nähdä. Täällä aiemmin joku väitti, että lapsille kehittyy vasta 7 vee sellainen jokin suodatin joka suodattaa tuonlaisten näkemisen. Kiinnostaisi kuulla, tapahtuuko joillekkin vanhuksille niin, että heiltä katoaa se suodatin, eli voiko vanhuus palauttaa ihmisen lapsen tasolle jostain vaik höpeeryydest johtuen?..ja sit se suodatin rupeais fuskaamaan, kun olen kuullut monien vanhusten näkevän jotain pikkuukkoja jne.
Se on totta, että lapset näkevät paremmin. Ennenvanhaan lapset kertoivat vanhemmille, että missä kummitus on/mitä kummitus tekee juuri tällä hetkellä/miten kummituksen voi häätää jne.
Lapsilla on vain vitun vilkas mielikuvitus.Jos ne haluaa nähä mörköjä ne niitä näkee.
Ennen nykyihmisiä eli meitä Suomessakin asusti toisenlaisia ihmisiä. Todellakin ennen, sillä Suomen alue asutettiin uudelleen vasta jään kadottua.
Mutta näitä toisia ihmisiä eli kauan nykyihmisen rinnalla muualla Euroopassa. Peikkotarinoiden juuret saattavat olla juuri näiden Neanderthalin ihmisten tapaamisissa. Loppuvaiheessa heilläkin lienee ollut oma kieli ja kulttuuri.
Neanderthalislaiset eivät varmaan heti erottuisi nykyään katukuvassa. Jos heidän evoluutionsa olisi jatkunut ja he olisivat selvinneet nykyaikaan saakka, niin miten me olisimme heitä kohdelleet? Rotuerottelu ja -sorto antanee kuvan siitä, miten me olisimme toisiin ihmisiin suhtautuneet. Roteva neandeerthalilainen olisi soveltunut moneen urheilulajiin. Monet heistä, varsinkin lisää pituutta saaneina voisivatkin olla todellisia tähtiä.
Miten heitä kohdeltiin ja miksi he hävisivät? Ensimmäinen syy voi olla menossa ollut ilmaston muutos ja heikko sopeutuvuus muuttuvaan maailmaan. Toinen voi olla teknisesti etevämmän ihmislajin ylivoima taistelussa elintilasta.
eikä kyse ole mielikuvituksesta. Kaikki on kiinni vain siitä, miten on kehittynyt ja onko sitä "suodatinta" tullut silmien eteen. Kyse on puhtaasti luonnonhengistä, joita metsässä näkee ja niiden näkeminen on yleisempää kuin luullaan, kukaan vaan i halua kertoa, että aikuisena törmäsin esim. menninkäiseen, kun niitä pidetään lasten juttuina. Helpompaa on kyllä tunnustaa aaveita nähneensä, sillä siinä on jo aikuismaista tuntua.