Täällä on taas meneillään SRK-vastainen ryöpsähdys, mutta se menee kyllä ohi parissa päivässä.
Pyhä Raamattu sanoo:
"Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmetekoja." (Ap.t.2:42-43)
"Koko uskovien joukolla oli YKSI SYDÄN JA YKSI SIELU. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä." (Ap.t.3:32)
Noudatettiin uskollisesti apostolien opetusta, oli yksi sydän ja yksi sielu, jopa omaisuus oli yhteistä. Mitenkähän noin tiivis Jumalan lasten yhteys pelaisi nykyään, kun eräät vaativat, että pitää olla oikeus sanoutua irti yhteisistä päätöksistä, elleivät ne miellytä?
Ei kristillisyys ole mikään valtion virasto tai muu maallinen organisaatio, jota sopeutetaan ajan haasteisiin vapaalla keskustelulla. Se on, niin kuin eräs Siionin laulu sanoo "kirkas Herran alttari pimeän ajan keskellä". Kristillisyyden asioita hoidettaessa on suljettava kokonaan maailma mielestä ja kuunneltava vain Pyhän Hengen ääntä.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille:)!
Pyhä Raamattu sanoo:
"Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmetekoja." (Ap.t.2:42-43)
"Koko uskovien joukolla oli YKSI SYDÄN JA YKSI SIELU. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä." (Ap.t.3:32)
Noudatettiin uskollisesti apostolien opetusta, oli yksi sydän ja yksi sielu, jopa omaisuus oli yhteistä. Mitenkähän noin tiivis Jumalan lasten yhteys pelaisi nykyään, kun eräät vaativat, että pitää olla oikeus sanoutua irti yhteisistä päätöksistä, elleivät ne miellytä?
Ei kristillisyys ole mikään valtion virasto tai muu maallinen organisaatio, jota sopeutetaan ajan haasteisiin vapaalla keskustelulla. Se on, niin kuin eräs Siionin laulu sanoo "kirkas Herran alttari pimeän ajan keskellä". Kristillisyyden asioita hoidettaessa on suljettava kokonaan maailma mielestä ja kuunneltava vain Pyhän Hengen ääntä.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille:)!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa paljon ajattelemisen aihetta antanut avaus.
Sitä ihan ikään kuin herää ajattelemaan asoita uudestaa kun lukee tällista. Ja alkaa punnistemaan asioita Raamatun valossa, että olenko minä oikein uskomassa ja niin kuin Raamattu sanoo?
Mitä tarkoitat SRK-vastaisella ryöpsähdyksellä joka menee ohi parissa päivässä? Kristillisyys ei ole mikään maallinen organisaatio, kirjoitit. Näin on mutta SRK on mielestäni maallinen organisaatio, joka toimii periaatteessa samalla tavalla kuin minkä tahansa yhteisön taustatuki. Mikäli pyrkimyksesi on tuo halveksimasi avoin keskustelu tuhkahduttaa, epäilenpä siinä onnistumistasi. Miksi pelkäät SRKn puolesta avointa keskustelua. Etkö usko että tuossa organisaatiossa osataan toimia niin että ajatukset ja toimet kestävät päivänvalon vai mikä on pelkosi taustalla? Minä uskon SRKn kestävän avoimen keskustelun.
Noin tiiviin kuin mainitsemasi esimerkin ei tarvitse minkään yhteisön ollakaan. Mitä enemmän ihmiset elävät omaa elämää kukin tahollaan mutta toinen toistaan tarvittaessa tukien, sitä paremmin rakkaus säilyy ihmisten välillä. Et ilmeisesti halua ymmärtää sitä mistä on kysymys kun puhutaan näistä elämätapasäädöksistä. Jos sinä koet ne hyvinä ja turvaa antavina sinulla on oikeus ajatuksiisi. Sinä et kuitenkaan voi estää muita ajattelemasta kuten he ajattelevat, että korostettaessa ihmismielen rakentamia säännöksiä mennään aina vain kauemmaksi perimmäisen sanoman ääreltä.
Rebekka kunnioita lainkaan Raamattua, kun sitä vastaan kirjoitat.
"Noin tiiviin kuin mainitsemasi esimerkin ei tarvitse minkään yhteisön ollakaan."
Kirjoituksessasi on monia kohtia, joita tekee mieli kommentoida.
Aloitetaan tuosta yksityisomistuksesta luopumisesta.
Siteerauksestasi:
"Koko uskovien joukolla oli YKSI SYDÄN JA YKSI SIELU. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä." (Ap.t.3:32)
Yhteisomistus-asia on ollut kristityille vaikea. Jotkut idealistiset uskonlahkot ovat sitä toteuttaneet, mutta tulokset eivät ole olleet kovin lupaavia. Monesti seuraamuksena on ollut tragedioita.
Toivotko sinä, että rauhanyhdistyksen jäsenet alkaisivat elää yhteistaloudessa? Itse en pidä sitä todennäköisenä enkä ainakaan Pyhän Hengen neuvona jota uskovainen olisi velvollinen kirjaimellisesti noudattamaan.
Sen sijaan tietenkin me olemme velvollisia auttamaan ja tukemaan ajallisestikin heikommalle osalle ja vaikeuksiin joutuneita lähimmäisiä, milloin suinkin voimme.
Mutta yksityisestä omaisuudesta luopuminen ei nykypäivänä voi olla velvoite uskovaiselle. Sitä voimme pitää yhtenä alkuseurakunnan sinänsä kauniista tavoista. Nykyaikaan se ei sovi.
”Ei kristillisyys ole mikään valtion virasto tai muu maallinen organisaatio, jota sopeutetaan ajan haasteisiin vapaalla keskustelulla. ”
Kommentillasi sinä halvennat dialogia, keskustelua, joka oli Jeesuksenkin käyttämä opetus- ja työmuoto. Jeesus luotti keskusteluun ja keskustelemalla oivaltamiseen.
Ihmisten yhdessä tekemät päätökset ovat aina keskustelun tulosta, mikäli ei ole kyse yksinvallasta.
Miten muuten asioista voidaan sopia kuin keskustelemalla niistä? Jonkun yksittäisen ihmisen viisaalla päätökselläkö? Kuka on se suurin meistä kaikista ihmisistä? Koska sellaista ei ole, vaan me kaikki uskovaiset olemme samanveroisia Jumalan edessä, ei asioiden ratkaisuun pääsemiseksi ole muuta tietä kuin keskustelun tie.
Tottakai voimma asioiden niin vaatiessa järjestää keskustelun edustuksellisesti, kuten rauhayhdistyksen tasolla, ja SRK:n tasolla on tehty. Jokainen jäsen vaikuttaa siihen, ketkä edustavat häntä seuraavassa "portaassa".
Kristillisyys ei myöskään ole menneisyyteen jähmettynyt dogmikokoelma eli luettelo kielloista ja käskyistä. Kristillinen usko on nimenomaan e l ä v ä ä uskoa. Elävyys tarkoittaa sitä että evankeliumi tekee työtään ja uskominen on läsnä ja vaikuttaa meidän kunkin arjessa, korjaten anteeksinnon ja armon kautta mitä lankeemuksia keskinäisessä elämässämme ja vaelluksessamme väleissämme tulee ja näkyy synniksi, joka matkan hitaaksi tekee. Lähtien siitä että itse kukin viallisena tarvitsee omalle kohdalleen ansiotta armonevankeliumia. Ja kun on saanut paljon anteeksi, on velvollinen antamaan anteeksi lähimmäisilleen, hyväksymään lähimmäisensä sellaisenaan ja kohtaamaan hänet Kristuksen mielellä.
Meiltä usein pääsee unohtumaan Kristuksen mieli, keskinäinen rakkaus ja vastuu lähimmäisistämme.
Pidän outona sitä, että sinä haluaisit jostain syystä estää vapaata keskustelua. Nykypäivänä se on entistä helpompaa, kun on Internetin mahdollisuudet. Kyllä Raamatun tulkinnasta tässä ajassa riittää keskustelemista, niin tärkeä asia on että olisimme valona ja tukena tässä ajassa toisillemme, niin uskovaisille kuin muillekin läheimmäisillemme.
Vain avoin ja pelkäämätön keskinäinen keskustelu auttaa, ei sen vaientaminen. Ei meitä auta myöskään uhkailu, halventaminen eikä pelottelu, eikä tosiasioiden muuksi vääntäminen eli sanoilla kikkailu.
Toivot keskustelua. Mutta meistä ei löydy ketään, joka näistä kysymyksistä rohkenee nousta käymään keskustelua omalla nimellään. Niin kovasti peloteltuja me olemme.
Toteutuuko ennustuksesi?