Millainen maine on tuntemillasi nuorilla äideillä ja isillä? Entä mikä on todellisuus?
Syntymäkunnassani on n. 4000 asukasta. Naapurikunnat ovat jotakuinkin yhtä pieniä. Tunnen ja tiedän näistä kunnista paljon erilaisia nuoria vanhempia. Jostain syystä kaikkien maine "kylillä" on jotakuinkin negatiivinen. Nuoret isät eivät ehkä niinkään saa arvosteluja niskoihinsa, mutta äidit ovatkin sitten joko huonoja alkoholisti äitejä tai päinvastoin kalkkiksiksi muuttuneita "muka-aikuisia". Paljon myös arvostellaan nuorten äitien ulkoista olemusta, sanomisia, hänen lastensa käyttäytymistä jne jne.
Mikään ei tunnu kelpaavan.
Itse sain kaupungissa asuessani lapsen 17-vuotiaana. Nyt olen 21-vuotias ja kaikin puolin mukavassa elämäntilanteessa. Ostimme miehen kanssa talon, käymme töissä, lapsi on terve ja reipas... Silloin tällöin vierailen syntymäkunnassani ja näen vanhoja tuttuja. Olemme viettäneet paikallisessa muutamia kertoja vuodessa vapaailtaa ja kyläilleet tuttujen luona. Rupesin taannoin miettimään, mistä johtuu, että naiset suhtautuvat minuun jotenkin varautuneesti? Monikaan ei enää tule juttusille ja tuntuu ettei kellään ole sanottavaa. Miespuoliset tuttavat taas tulevat entiseen tapaansa juttelemaan normaalisti ja kyselemään lapsenkin kuulumisia.
Kuitenkin pohjimmiltani olen se sama ihminen kuin ennenkin. Rempseä, mukava ja luotettava oma itseni. En ole kova ryyppäämään, en ole sosiaalipummi tai mikään mukaan, mitä jotkut pinnallisesti nuorista äideistä ajattelevat. Olen ihan tavallinen äiti ja tavallinen ihminen. Ikääkin on jo sekä minulla, että vanhoilla tutuillani sen verran, että aikuisia tässä jo ollaan. Tuntuu vain välillä ettei monikaan ole.
Sukulaiset, hyvät ystävät ja läheiset ovat pitäneet minua aina "samana Pirkkona kuin ennenkin", mutta miksi ihmeessä äitiys nuorella iällä tuntuu pilanneen joidenkin vanhojen tuttujen mielestä maineeni?
Selittäköön ken voi :)
Olen myös työssäni päiväkodissa huomannut, että nuoria äitejä "kyylätään" enemmän kuin muita äitejä. Hyvä esimerkki oli, kun työkaverini puhui eräästä nuoresta äidistä "Ainakin hän itse sanoo viettävänsä lapsensa kanssa paljon aikaa" Ei tuollaista asiaa kyseenalaistettu muiden vanhempien kohdalla. Lapsesta ja äidistä kyllä huomasi kauas, että hyvin menee ja välit ovat läheiset. Ongelmia ei ollut, päinvastoin kuin monilla muilla perheillä. Silti osa kai vaan haluaa väen väkisin kyseenalaistaa nuoria äitejä.
Syntymäkunnassani on n. 4000 asukasta. Naapurikunnat ovat jotakuinkin yhtä pieniä. Tunnen ja tiedän näistä kunnista paljon erilaisia nuoria vanhempia. Jostain syystä kaikkien maine "kylillä" on jotakuinkin negatiivinen. Nuoret isät eivät ehkä niinkään saa arvosteluja niskoihinsa, mutta äidit ovatkin sitten joko huonoja alkoholisti äitejä tai päinvastoin kalkkiksiksi muuttuneita "muka-aikuisia". Paljon myös arvostellaan nuorten äitien ulkoista olemusta, sanomisia, hänen lastensa käyttäytymistä jne jne.
Mikään ei tunnu kelpaavan.
Itse sain kaupungissa asuessani lapsen 17-vuotiaana. Nyt olen 21-vuotias ja kaikin puolin mukavassa elämäntilanteessa. Ostimme miehen kanssa talon, käymme töissä, lapsi on terve ja reipas... Silloin tällöin vierailen syntymäkunnassani ja näen vanhoja tuttuja. Olemme viettäneet paikallisessa muutamia kertoja vuodessa vapaailtaa ja kyläilleet tuttujen luona. Rupesin taannoin miettimään, mistä johtuu, että naiset suhtautuvat minuun jotenkin varautuneesti? Monikaan ei enää tule juttusille ja tuntuu ettei kellään ole sanottavaa. Miespuoliset tuttavat taas tulevat entiseen tapaansa juttelemaan normaalisti ja kyselemään lapsenkin kuulumisia.
Kuitenkin pohjimmiltani olen se sama ihminen kuin ennenkin. Rempseä, mukava ja luotettava oma itseni. En ole kova ryyppäämään, en ole sosiaalipummi tai mikään mukaan, mitä jotkut pinnallisesti nuorista äideistä ajattelevat. Olen ihan tavallinen äiti ja tavallinen ihminen. Ikääkin on jo sekä minulla, että vanhoilla tutuillani sen verran, että aikuisia tässä jo ollaan. Tuntuu vain välillä ettei monikaan ole.
Sukulaiset, hyvät ystävät ja läheiset ovat pitäneet minua aina "samana Pirkkona kuin ennenkin", mutta miksi ihmeessä äitiys nuorella iällä tuntuu pilanneen joidenkin vanhojen tuttujen mielestä maineeni?
Selittäköön ken voi :)
Olen myös työssäni päiväkodissa huomannut, että nuoria äitejä "kyylätään" enemmän kuin muita äitejä. Hyvä esimerkki oli, kun työkaverini puhui eräästä nuoresta äidistä "Ainakin hän itse sanoo viettävänsä lapsensa kanssa paljon aikaa" Ei tuollaista asiaa kyseenalaistettu muiden vanhempien kohdalla. Lapsesta ja äidistä kyllä huomasi kauas, että hyvin menee ja välit ovat läheiset. Ongelmia ei ollut, päinvastoin kuin monilla muilla perheillä. Silti osa kai vaan haluaa väen väkisin kyseenalaistaa nuoria äitejä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun asuinkuntani teiniäidit olivat alun alkaenkin kovia juomaan ja riehumaan. Ja onhan se selvää, etteivät luokan hiljaisimmat edes harrasta seksiä niin aikaisin kuin nämä, joita kiinnosti kylillä riekkuminen enemmän kuin opiskelu.
Mikä oli lopputulos? Sydäntä kouristi, kun yksi näistä sytytti tupakan odotusaikana neuvolan ovella. Toinen jätti lapsensa (niitä on nyt kai kolmas tulossa) joka viikonloppu hoitoon parikuukautisesta lähtien. Kolmas paneutui äitiyteen kunnolla, lähti juhlimaan ekan kerran vasta kun lapsi oli puolivuotias (mikä siis minusta on okei). Kestään näistä ei puhuta, korkeintaan viimeisestä - hän yllätti jättämällä aiemman railakkaan elämän taakseen.
Joo, meni vähän kauaksi, mutta tarkoitus oli kiinnittää huomio siihen, alkoiko teinivanhempien mollaus vasta vanhemmuudesta? Meilläpäin ainakin teiniäidit ovat lähtoisin huonoista olosuhteista ja he ovat aloittaneet päihteiden käytön, yhdynnät ja muut aikuisempien paheksumat tavat paljon aiemmin kuin muut. Joka ainoa näistä on myös kokenut väkivaltaa ja tehnyt sitä muille.
Kuinka paljon pitää antaa anteeksi, kuinka pitkälle kohdella silkkihansikkain? Onko tuollainen sitä tällä palstalla paljon puhuttua kypsyyttä?
Löytyykö erikoisempaa yleistystä kuin tämä? Tunnet kolme teiniäitiä (sanojesi mukaan) ja voit sanoa,että suurin osa teiniäideistä tulee huonoista oloista ja on elänyt railakasta elämää? Hoh hoijakkaa..
Itse olen pienestä kylästä kotoisin,asun nyt viereisessä kaupungissa enkä ole havainnut moista.Tietenkin osa kavereista on jäänyt taa,uusia tulee matkan varrella. Mitä sitä miettimään mitä muut ajattelee?
Samoin kun ihmettelen sitä,kuinka jotkut valittavat kaikkien katsovan pahasti,puhuvan epäilevästi ja osoittaen,ettei teiniäideistä ole mihinkään kun minä en ole osakseni saanut kuin hymyjä,kannustusta,tukea ja meidän puolestamme onnellisia ihmisiä? Mikä saa ihmiset suhtautumaan meihin noin eri tavalla kuin niin moniin muihin nuoriin vanhempiin?
Heh heh,sen siitä saa kun unissaan ja silmät kierossa täällä tavaa..Puhuitkin siis oman kotikuntasi nuorista äideistä..Pahoittelen kipakkaa vastaustani :)
16-vuotiaana ja olin juuri aina se luokan hiljaisin ;)
tunnen muutamia "teiniäitejä" (kammottava nimitys) ja vertailen kahta.
toínen sai lapsensa 16-vuotiaana, urheilijatyttö, ns "kunnollinen", eli pärjäsi koulussa ym, sattui vahinko. meni kihloihin, muutti poikakaverin kanssa yhteen, sai lapsensa. odotus- ja vauva-aikana tentti iltalukion. kun lapsi oli 2 v lähti opiskelemaan, menivät naimisiin. tänä päivänä molemmat töissä, lapsia kaksi, vaikka ikää molemmilla vielä aika vähän. eikä tulisi mieleenkään kohdella muuten kuin muitakaan.
toinen tapaus: ns villi tyttö, lintasi koulusta, jäi luokalleen, näpisteli kaupasta, naama kuin maalikaupan värikartta, ryyppäsi, syyllistyi pahoinpitelyyn. tuli raskaaksi. heräsi niin myöhään, ettei aborttia voitu tehdä. synnytti lapsensa, joka ihme kyllä syntyi terveenä.
tänä päivänä 3 lapsen äiti, kaikki eri isälle, elää sosiaalituilla, 1 lapsista huostaanotettu. joka viikonloppu ryyppy päällä. ikää 22. arvaa miten häneen suhtaudutaan?
Tuo hiljaisuuskin tuntuu olevan aika subjektiivinen käsite. Olen aika varma, että nämäkin tapaukset olivat mielestään ihan normaaleja eivätkä mitään ongelmanuoria... sinun taustaasi en tunne, mutta tuskin olet sellaista tyyppiä kuin tarkoitin hiljaisella, nimittäin lapsia eivät neitsyet usein synnytä. Hiljainen oli väärä sana, mutta tiedät varmaan mitä haen.
Just juu, tunnen minä niitä teiniäitejä vähän useammankin kuin nuo kolme, mutta pikku asuinkuntani juorut ja mielipiteet tiesin vain noista. Ja itse asiassa tuo paheksumasi yleistys huonoista olosuhteista sopii kaikkiin muihinkin tuntemiini teiniäiteihin - en siis tarkoita, että parempiosaisten (koulutetummat vanhemmat -> enemmän rahaa, vähemmän (?) alkoholinkäyttöä, lapsille tiukemmat rajat) perheiden lapset eivät tekisi lapsia, vaan että se tuntuu olevan kovasti harvinaisempaa ja vahinkoluontoisempaa. Tosin kuvittelisin, että nämä tuntemani tapaukset eivät myöskään ole suunnitelleet raskauksiaan, mutta en tiedä varmaksi. Ja kyllä minäkin sillä kannalla olen, että jos 15-16 -vuotiaana HALUAA lapsen ja sellaisen hankkii, jotain on pielessä.
Muuten en enää jaksa kommentoida,mutta jälkimmäisen kommenttisi kanssa olen samaa mieltä, silloin on jotain pielessä ja pahasti.
Täällä on melko vaikea keskustella yhtään mistään nimikkeellä teiniäiti..Kuten eräässä keskustelussa tuli ilmi, on tämä käsitys niin erilainen jokaisella. Esimerkiksi itse en tunne itseäni teiniäidiksi,en millään muotoa..Enkä ole moista käsitettä kuullut itsestäni koskaan käytettävänkään.
Edelleen..Jokainen taaplatkoon tyylillään..Ei vaikuta minun elämääni,enkä ole mikään toisia kritisoimaan ja tuskin täällä(tai missään kylän nurkilla) moralisoimalla siihen pystyy vaikuttamaankaan..
jotenkin tuli tunne että olet hyvin vahva ihminen olemaan varmasti äitinä lapsellesi ja ihmisenä tässä varsin kohtuuttomassa maailmassa,
varmasti sinua mietityttää ihmisten asenteet, mutta siinä tuo hieno ero:sinulla on säilynyt oma vakaa ajatus,
sillä pärjää aina lapsienkin kanssa,
näin neljän lapsen äitinä ajattelen,joista ensimmäinen syntyi kun olin 20, ja huomasin myös miten osa ystävyys piireistä vaihtui ja muuttui ja vaikka mitä !!
tänä päivänä huomaan että kun annoin niiden olla niin sain ihan rauhassa keskittyä mieheeni ja lapsiini ja se on kannattanut, nyt tämä esikoinen käy lukiota ja varsin hyvin menee !!
eli ole ylpeä äiti!! ja oikein hyvää syksyä koko perheelle!!(se on tärkein asia!)
uusia ystäviä löytää kyllä myös lasten harrastusten/ päiväkodin kautta ym. ym.
Nuorille äideille ollaan kateellisia ja siitä se mollaus johtuu. Paheksuntaa aiheuttaa myös se, että äitiys nuorena on säännönvastaista. Yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä kun uhmaa, niin saa vihat niskoilleen. Moni muukin haluaisi lapsia nuorena, mutta useimmat ovat niin velvollisuudentuntoisia ja auktoriteettiuskoisia, että aloittavat lapsen hankinnat vasta opiskelujen ja töitten jälkeen kehäraakkeina. Tällaiset oman tahtonsa kieltäneet katkerat sitten pilkkaavat ja laittavat nuorena lapset saaneet kärsimään - kateuttaan.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan..Kehäraakkeina? Ihan totta,jos haluatte kunnioitusta vanhemmilta ihmisiltä voisitte sitä heille myös osoittaa. Kenenkään tapa ei mielestäni ole parempi kuin toisen,mutta kyllä silloin on jokin pielessä jos 15-16v (tai jopa alle) yrittää saada lapsen..
En usko,että kenenkään tyyli on toista parempi.Joku saa lapset ensin ja työllistyy sitten,joku työllistyy ja hankkii uran ja lapset vasta sitten. Eikö se ole aivan sama kummin päin?
Itseäni edelleen ihmetyttää kuinka jotkut ovat saaneet noin huimasti lähipiiriltä kritiikkiä,kun en itse ole moiseen koskaan törmännyt. Mistä liene johtuu sitten...?
Olipas asiallinen viesti, just juu. Nostit juuri teiniäitien pisteitä minun yleistyksissäni.
Edelliselle kommentoiden: ehkä tuo kateuteen vetoaminen toimi ala-asteella, mutta tuossa iässä ja tuosta aiheesta se on vähän kaukaa haettua. Vakavasta lapsettomuudesta kärsivät saattavat kadehtia lapsen saaneita, mutta kyllä muut sitten hankkivat mukulan jos sen juuri silloin haluavait. Useimmilla ei ole kiire.
Ja vielä just juu: joko lähipiirisi on sivistyneempää tai sinä vähemmän herkkänahkainen. Varsinkin nuoret tuoreet teiniäidit ovat kirjaimellisesti ihan teinejä - muistat varmaan, miten vielä 15-16 -vuotiaanakin kaikki vähänkin epämieluisa otettiin arvosteluna ja vittuiluna.