joo elikkä ulkopuolisen neuvoja kaipaisin kun en ite tiiä enää mitä täs pitäs tehä vai pitäskö mitään.elikkäs mull on yks sellanen 12 vuotta vähän aikaa sitten täyttäny kaveri tai pikkuveli se oikeestaan mulle enemmän on kun meil on aika läheiset ja sisarukselliset välit muodostunnu vuosien mittaan.no jokatapaukses se on aika masentunnu ja sen jutut on viime aikoina ollu sellasii että mä alan olla tosi huolissani siitä.pojal on aika rankkaa kotona kun sen isä kärsii jonkinlaisesta masennuksesta ja käyttää alkoholia aika paljon.koulussa on sellast syrjintää/kiusaamista ollu sen takii että poika on sellanen rauhallinen/hiljanen ja vähän sellanen ns tyttömäinen.viihtyy paremmin tyttöjen kun poikien seuras eikä ole pahemmin kiinnostunnu sellasist ns poikien jutuista kun vaikka mopot,autot,urheilu jne.sitten se joku puolisen vuotta sitten kerto mulle tuntevana vetoa poikia kohtaan(se siis on tai luulee olevansa homo). asia vaivaa sitä aika pahasti eikä se pysty itteään hyväksymään sellasena vaikka mä sille kuinka olen yrittäny puhuu että sen ei pitäs asiaa liikaa ressata kun sellaset tuntemukset saattaa olla iän myötä ohi menevii ja vaikka ei meniskään niin se on silti ihan yhtä hyvä kun kukatahansa muukin vaikka oliskin homo jne.mä en tiiä kyll enää yhtään mitä täs pitäs tehä.pitäskö mun kertoo jollee vai yrittää olla parhaani mukaan tukena niinku tähänkin asti vai mitä?.hitto et mä olen pahas välikädes täs kun olen luvannu pojalle etten kerro kellee sen asioista enkä haluais pettää sen luottamusta kun sill muutenkin on vaikeeta ja kun sill ei taijja mun lisäks olla muita joille se asioistaan puhuis.toiseks onks kertomisest mitään hyötyy jos poika ei ite ole halukas puhumaan asioistaan ulkopuolisille eikä suostu mihinkään terapiaan tai vastaavaan.kertomisesta olis kyll se hyöty että sitä kautta asia lähtis eteenpäin ja poika
vois saada jotain ammatti apuu tai vastaavaa ja munkin olo varmaan helpottus jos joku sellanen kuka osaaa mua paremmin auttaa tietäs asiasta.jos mä nyt kerron niin kelle ja miten kerron.pojan äidille,jollee sosiaali tantalle,terkkarille,kuraattorille jne?.pistäkää vastauksia ja kertokaa mitä mun pitä tehä kun en enää ite tiedä.
vois saada jotain ammatti apuu tai vastaavaa ja munkin olo varmaan helpottus jos joku sellanen kuka osaaa mua paremmin auttaa tietäs asiasta.jos mä nyt kerron niin kelle ja miten kerron.pojan äidille,jollee sosiaali tantalle,terkkarille,kuraattorille jne?.pistäkää vastauksia ja kertokaa mitä mun pitä tehä kun en enää ite tiedä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sen paha olo vaan kasvaa, jos se pitää kotioloistaan tuollaisia salaisuuksia. Ehdotan, että menet kaverisi tukena käymään terkkarilla. Terkkari tietää mitä tehdä, eikä kerro kellekään, hänellä on vaitiolovelvollisuus.
Jos on tuollainen tilanne kotona, niin molemmilla vanhemmilla on helposti niin paljonn murhetta, että he eivät osaa enää auttaa lastensa murheissa. Ja niistä seksuaalisen suuntautumisen epäilyistä ei tarvii heti kertoa tai kertoa ollenkaan, jos ei halua. Tärkeää olisi, että kaverisi saa sellaista aikuisen tukea kasvamiseensa, jota ei kotona ole tarjolla. Sinulla on kuitenkin vielä pääasiana oma kasvamisesi.
vähän enemmä vastauksia olisin toivonu ja ihmettelen ettei niitä tullu kun yks vaikka lähemmäs 250 kertaa viesti on luettu,mut parempi yks kun ei mitään.mä tulin siihen lopputulokseen että yritän pojalle puhuu seuraavan kerran kun nähään että sen kannattas mennä terkkarille puhumaan ja yritän järjestää koulusta jollakin syyllää muutaman tunnin lomaa tai otan omaa loma muutaman tunnin että pääsisin sen tueks sinne jos se haluu.ja sitten jos poika ei terkkarille
ole halukas menemään niin otan terkkariin yhteyttä ja kerron asiasta.onneks se terkkari on tuttu mulle kun ite olen joskus alasteel käynny sen kans perhejutuista puhumassa muutaman kerran ja sitten se terkkari sattuu oleman mun nykysen isäpuolen entinen avovaimo niin yhteyden ottaminen on helpompaaa.joo mut pitäkää peukkui että tää tilanne täst muuttus parempaan päin ja kiitti viel sill yhelle joka vaivautu vastaamaan.
kysymyksestäsi voi päätellä että tiedät jo itse mitä aiot / pitää tehdä. Etsit vain lisätukea päätöksellesi, mutta sanoisin että tässä asiassa kukaan ei pysty sinua vakuuttamaan vaan sinun täytyy itse vakuuttua omista perusteistasi.
vaikeita asioita, eikä niitä ihan heti kukaan pysty ratkomaan. Jos kouluterkkari on tuttu, niin voisit tietysti kysäistä, että jos olisi jollain tutulla tällainen kuvaamasi tilanne, niin mitä pitäisi tehdä. Koulussa voit mennä omalta terkkariltasi pyytämään vapaata pari tuntia, kerro ihan rehellisesti, että miksi. Pääset siinä samalla puhumaan itsekin, että miltä tällaisena tukihenkilönä olo sinusta tuntuu, ja pyytämään neuvoja, jos jotain tulee mieleen.
Tsemppiä!
näin vasta nyt sun kirjoituksesi.vain yhden vastauksen olit aiemmin saanut,mutta se onkin hyvä vastaus!ei ole ystävän pettämistä jos apua hakee,sehän se ystävän palvelus vasta onkin.toivottavasti oot päässyt terveydenhoitajalle puhumaan kaveris kanssa?
sitt toinen vaihtoehto on opelle tai kuraattorille kertominen.kaikki nämä keskustelut on luottamuksellisia!niistä ei tule muille tietoa,opeilla,kuraattoreilla yms.on vaitiolovelvollisuus.
lisäksi voit ottaa yhteyttä perheneuvolaan.soitat ja selität tilanteen.kyllä siellä osataan ohjata oikealle ihmiselle.
Tsemppiä sulle ja kaverillesi!
lähinnä sitä mä tarkotin että en haluais puhua pojan seläntakana asiasta koska siin saattas käydä niin että poika menettäs luottamuksena mua kohtaan eikä puhuis enää asioistaan kellee ja sulkeutus viel enemmän.ymmärrät varmaan mitä tarkotan.tilanne on pikkasen edistynny viimekerrasta kun kirjotin.mä sain pojan suostuteltuu terkkarille aikamoisen painostuksen jälkeen ja viime perjantain käytiin pojan kans terkkarin juttusil.syysloman jälkeen olis tarkotus mennä uudestaan sillee että terkkarin lisäks kuraattori ja joku sossuntantta olis kans paikal.sellanen kysymys viel et kuinka helpost lapsii yleensä otetaan huostaan?.näist pojan kotiasioista ja sossun osallistumista seuraavan terkkaril käyntiin tuli vaan mieleen sellanen juttu että harkitseekohan ne huostaan ottoa?. se saattas kyll olla ihan hyvä juttuu jos poika pääsis johonkin sijaisperheeseen tai perhekotiin jne. välil must tuntuu että pojan äiti on aika lopussa eikä aina jaksa masentunutta miestään ja pojan lisäks 4 alle 10 vuotiasta lasta hoitaa ja kun pojal viel on ongelmii koulussa ollu kiusaamisen takii ja suuntautumisen takia niin joku laitos tai vastaava vois olla hyvä vaihtoehto.siel ainakin poika sais kasvaa valvotuissa olosuhteissa ja se sais sitä aikuisten tukee ja turvaa jota ei välttämättä kotona tarpeeks saa.toisaalta joillekkin lapsille/nuorille laitokseen joutuminen saattaa pahentaa vaan tilannetta entisestään.joo mut mä en jauha tän enempää vaan kiitän kaikkii jotka on vaivautunu vastaaman tähän mennes ja toivon viel että joku sellanen kuka näist huostaan otta asioista sun muista tietäs vastais.