mulla ja aviomiehelläni on pieni ihana 4kk:n ikäinen poika. ongelma on että olen tod.näk. taas raskaana, kuukautiset viikon myöhässä ja sopivasti kondomi luiskahti paikaltaan "tärppipäivänä." en usko että jaksaisin kahden vauvaikäisen kanssa, etenkin kun mieheni tekee yrittäjänä 12-tuntista työpäivää, eikä
juuri ehdi lapsenhoidossa auttelemaan. vielä suurempana ongelmana koen raskausajan; poikaa odottaessani olin todella masentunut, sain raivokohtauksia, olin väkivaltainen miestäni kohtaan ja usein pahimmillaan jopa raavin käsivarteni verille masennuksen kourissa. en voi kuvitellakaan että kävisin läpi saman uudestaan, etenkin kun poika on vielä niin pieni. en väitä että ajattelisin sikiön parasta - mutta ajattelen kyllä jo olemassaolevan lapseni parasta. en tahdo että hän näkisi minut siinä tilassa tai vielä pahempaa; että purkaisin pahaa oloani häneen. ei tämä helppo tai mukava ratkaisu ole, mutta mielestäni pieni poikamme ansaitsee pirteän ja terveen äidin, ei raivoavaa ja itkevää hermokimppua.
juuri ehdi lapsenhoidossa auttelemaan. vielä suurempana ongelmana koen raskausajan; poikaa odottaessani olin todella masentunut, sain raivokohtauksia, olin väkivaltainen miestäni kohtaan ja usein pahimmillaan jopa raavin käsivarteni verille masennuksen kourissa. en voi kuvitellakaan että kävisin läpi saman uudestaan, etenkin kun poika on vielä niin pieni. en väitä että ajattelisin sikiön parasta - mutta ajattelen kyllä jo olemassaolevan lapseni parasta. en tahdo että hän näkisi minut siinä tilassa tai vielä pahempaa; että purkaisin pahaa oloani häneen. ei tämä helppo tai mukava ratkaisu ole, mutta mielestäni pieni poikamme ansaitsee pirteän ja terveen äidin, ei raivoavaa ja itkevää hermokimppua.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Teeppä kuules nyt heti raskaustesti, niin saat varmuuden. Ei tuollaisen asian kanssa painia kun vastauksen raskauskysymykseen saa vain muutamalla eurolla!
Itse asiaan voisin taas sanoa, että kokemusta ei tuollaisesta ole, niinkuin ei varmaan monella muullakaan ja tuskin sitä täältä haetkaan, vaan tukea ja neuvoa.
Suosittelisin että menet nyt heti tänään ostamaan sen testin ja lopetat itsesi kiusaamisen, koska et silloinkaan pysty olemaan paras äiti lapsellesi.
Jos olet raskaana niin mietihän tarkkaan, jokainen raskaus on erilainen, et siis välttämättä olisi raivohullu. Pystyisit elämään abortin jälkeistä vuotta (ja ehkä pitempääkin) sen surun kanssa että olet tehnyt abortin. Varsinkin kun tiedät mitä hyvää se lapsi tuo tullessaan. Pystyisitkö sen surun kanssa olemaan hyvä äiti tälle lapselle? Selkeästi sulla kuitenkin on taipumusta jonkinlaiseen masennukseen.
Ja sitten aborttia puoltavat asiat taas on, että kahden lapsen kanssa olisi kyllät todella raskasta, mutta kyllä niinkin pärjää.. Ystävälläni on kaksi lasta joiden ikäero on vuoden, eli tuli raskaaksi vauvan ollessa 3kk ja hyvin no pärjännyt :) Mutta eihän se päde kaikkiin, jokainen on omalla tavallansa vahva ja heikko..
Ainut ehdotus mitä sinulle voin sanoa et on se että hae se testi ja tee se heti! jos se on plussa niin hae apua jostain. TErveyskeskuksessa on joku psykologi jolle voit mennä puhumaan, se varmaan kannattaisi..
Mutta tosi paljon tsemppiä sinulle ja jos olet raskaana ja se mihin vaihtoehtoon päädyt, niin muista se on se oikea! Vain sinä tiedät mitä jaksat, ei kukaan muu. Toivotaan että testi olisi negaa ja menkat vain kettuilee, mutta jos näin ei ole, niin paljon haleja ja voimia sinne teille :)
"Jos olet raskaana niin mietihän tarkkaan, jokainen raskaus on erilainen, et siis välttämättä olisi raivohullu. Pystyisit elämään abortin jälkeistä vuotta (ja ehkä pitempääkin) sen surun kanssa että olet tehnyt abortin. Varsinkin kun tiedät mitä hyvää se lapsi tuo tullessaan. Pystyisitkö sen surun kanssa olemaan hyvä äiti tälle lapselle? Selkeästi sulla kuitenkin on taipumusta jonkinlaiseen masennukseen."
Tai sitten tämä raskaus on se, joka tekee sut ihan hulluksi? Mieti, tuoko se lapsi sitten mukana "hyvää"... Ja jos tuo, niin tuohan myös myöhemmin hankittu lapsi sen myös sitten.
"Ja sitten aborttia puoltavat asiat taas on, että kahden lapsen kanssa olisi kyllät todella raskasta, mutta kyllä niinkin pärjää.. Ystävälläni on kaksi lasta joiden ikäero on vuoden, eli tuli raskaaksi vauvan ollessa 3kk ja hyvin no pärjännyt :) Mutta eihän se päde kaikkiin, jokainen on omalla tavallansa vahva ja heikko.. "
Sitten on näitä, jotka ovat polttaneet talonsa ja lapsensa siinä samalla, kun eivät kerta kaikkiaan ole jaksaneet.
teinkin r-testin heti sen jälkeen kun kirjoitin tänne ja näytti negatiivista, mut n-tulos ei oo aina luotettava etenki kun menkkoja ei vain kuulu, teen tänään uudestaan...
""Ja sitten aborttia puoltavat asiat taas on, että kahden lapsen kanssa olisi kyllät todella raskasta, mutta kyllä niinkin pärjää.. Ystävälläni on kaksi lasta joiden ikäero on vuoden, eli tuli raskaaksi vauvan ollessa 3kk ja hyvin no pärjännyt :) Mutta eihän se päde kaikkiin, jokainen on omalla tavallansa vahva ja heikko.. "
Sitten on näitä, jotka ovat polttaneet talonsa ja lapsensa siinä samalla, kun eivät kerta kaikkiaan ole jaksaneet. "
Sulle joka pädit tuohon mun lauseeseen, niin etpä taida oikein mitään tajuta, juuri tuotahan mä tarkoitin... sanoinhan mä että ABORTTIA PUOLTAVAT asiat.. ei vittu mikä tollo säkin taas oot.. JOs sulla ei oo muuta asiaa kun puuttua jonkun toisen viestiin, niin ole oikeesti puuttumatta.. Tässä oli vain minun asiani alkuperäiselle ihmiselle, niin sä tuut järkevänä ihmisenä kommmentoimaan mun juttuja. oisit nyt ees vaivautunut vastaamaan jotain alkuperäiselle, etkä ruvennut mun tekstejä kommentoimaan.. Vittu että ottaa päähän tollaset ääliöt
toivotaanko parasta, että olisi negatiivinen..?
no olemme hengessä mukana, toivon todella että asiat kääntyy parhain päin :)
...et vaan painottanut tarpeeksi noita negatiivisia puolia, vaan salakavalasti maalasit kaiken positiiviseksi. Ja oli pakko korostaa noita negatiivisia puolia, jotka myöskin oli piilopositiivisia.
Sä et vaan osaa pitää päätäs kiinni.. Tässähän on kyseessä tuon ihmisen ongelma ja asia, niin minkätakia näät asiaksesi ruveta toisen tekstejä kommentoimaan.. auta tätä alkuperäistä tai sitte oo kirjottamatta ollenkaan..
Ja sanoinhan mä että se kumman ratkasun se tekee niin on se oikea.. enkä painottanut missään tilanteessa kumpaankaan suuntaan..
...oot vaan niin söpö suutuksissa, etten voi vastustaa kiusausta...
Hei!
Haluaisin yrittää auttaa näin kirjoittamalla, edes jotenkin...
Ratkaisun teet silti sinä. Ei kukaan muu puolestasi voi sitä asiaa päättää... se on muistettava.
Itse tein abortin, ja lapseni oli tuolloin 3v.
Tiedän, että olisi sitä voinut ehkä toisinkin tehdä mutta silti siinä tilanteessa mikään ei enää tuntunut auttavan, olin "kierteessä" jossa pohdin että pärjäänkö vai en. Masennunko vai en. Joudunko suljetulle osastolle (jälleen synnytyksen jälkeen) vai en. ... ym ym.
Mullakin oli ekan lapsen saanti "hankalaa" siinä mielessä että kärsin myös masennuksesta jossakin muodossa, mutta koko rask.aika sujui ihan OK, olin todella onnellinen. Tosin synnytyksen jälkeen masennuin pahasti, ja jouduin suljetulle yritettyäni itsemurhaa vauvamme ollessa parin pv:n ikänen.
No siitäkin selvittiin, onneksi ja parannuin kun sain nukkua osastolla kokonaisia öitä.
Sinun kannattaa todellakin miettiä,
oletko valmis.
Jos kallistut vahvasti sen tunteen puoleen ettei sinusta siihen ole, ajattele miltä tuntuisi synnyttää lapsi ja kokea raskausaika ym.
Ja sitten voit kuvitella miltä tuntuu abortissa sen jälkeen olosi.
Ei muutakuin lykkyä tykö, ja koita pärjätä
Tuo on niin tuttua :)
Aloin odottamaan tytärtäni (2 lapseni), jolloin sairastuin raskauden aikaiseen masennukseen, eikä mennyt aikaakaan kun jo aloin odottamaan kolmatta lasatni, tytön ollessa 5 kuukautta. Rankkaaa oli ja kuvailemasi oireet olivat minussakin, olin siis peikko. Säikähdin tosin yhtä raivaria niin paljon et otin ja soitin tk:lle ja sain ajan samana päivänä. Lähtete MTK:n ja juttelua psykologin kanssa. Lääkitystä en suostunut ottamaan vaikka sitä tarjottiinkin. En polta tupakkaa, juo alkoa raskaana enkä syö ylimääräisiä pillereitä ellei ole pakko.
Juttelusta oikeasti oli hyvin paljon hyötyä, siinä ohessa pariajassa käydessämme mieskin tajusi mitä on meneillään ja jeesasi entistä paremmin kotiaskareissa, kuten lapsen ja muiden menojen kanssa.
Pojan synnyttyä aloitin lääkityksen ja nyt alkaa valo paistamaan risukkoon. Saat halutessasi oikeasti ulkopuolista apua, kun vaan pyydät. Nyt nämä sisarukset ovat toisilleen kuin 2 marjaa. Poika on 11 kuukautta tässä kuussa, ja pikkuneiti reilu 2:n vanha.
Abortti on se viimeisin, mutta mieti että masennustasi voidaan hoitaa, ilman että joudut lapsesta luopumaan :) Mielummin niin kuin että heivataan yhden elämä pois, kun kuitenkaan kyse ei ole hengenvaarasta.
Oikeasti toivon jotta jaksamista sulla piisaa, se antaa meinaan niin monin verroin itsensä takaisin! Mikäli kaipaat ihan juttelu apua (kokemusten kertomista, meillähän tulisi olemaan samaikäiset lapset periaatteessa), ns. Reali aikaisesti, niin anna sulle mese osoitteen :)
EI SE TOSIAAN MIKÄÄN HELPPO PÄÄTÖS OLEKAAN. MULLA VAIN EI JUURI OLE HOITO -EIKÄ KOTITYÖAPUA, MIEHEN TYÖ YRITTÄJÄNÄ VAATII PITKIÄ PÄIVIÄ JA NYTKIN ON LÄHDÖSSÄ VIIKOKS 500KM PÄÄHÄN TYÖKEIKALLE. ETTEIPÄ JUURI OLE AIKAA EIKÄ MAHDOLLISUUKSIA TERAPIAAN YMS. OLENKIN TÄSTÄ LÄHDÖSSÄ OSTAMAAN RASKAUSTESTIÄ, TOIVOA SOPII ETTÄ TULOS OIS POSITIIVISESTI NEGATIIVINEN!
No mitäs täällä sitten vuodatat, kun olet selvästi jo päätöksesi tehnyt? Kyllähän sinunkin lapsesi mahtuu komeasti sinne 30 aborttiin, jonka on Suomessa päiväsaldo.
Mielestäni teet oikein kun tunnustat omat voimavarasi. Ei ole kenenkään etu että revit itsesi täysin rikki ja tuhoat sitäkautta oman elämäsi.
Tässä tilanteessa sinun olisi etupäässä keskityttävä ajatukseen siitä, että sinä itse, eikä kukaan muu, määrää sinun omasta kehostasi.
Mikäli uusi tulokas sillä hetkellä ei ole tervetullut ajatus, silloin siirrä tulokkaan tulo suosiolla tuonnemmaksi ja tee abortti.
Ymmärrän että asia paina mieltäsi. Mielestäni kaikki pitäisi kuitenkin suhteuttaa vallitsevaan tilanteeseen.
Toki alkiosta (mielestäni todellisuudessa pelkkä potentiaalinen uusi elämä, ei suinkaan vielä ihminen) voisi tulla kasvaessaan jotain suurta, mutta niin voi jokaisesta siittiöstämme ja munasolustamme!! Se, että hedelmöittymishetkellä tapahtuisi jotain peruuttamatonta (esim. sielu siirtyy alkioon) on sitten lähinnä uskonnollinen argumentti. Itse koen tuon argumentin lähinnä ärsyttävänä. Pikemminkin sillä yritettään alistaa nainen luopumaan oikeudesta omaan kehoonsa.
Sitämyöten ei olekkaan yhtään yllättävää että tätä argumenttia onkin käytetty ahkerasti pitääkseen naista kurissa varsinkin kirkon taholta. Monella uskonnollisella taholla kun on (valitettavasti) edelleen hyvin kapea näkemys
naisen roolista yhteiskunnasta.
Kuitenkin, kun vastaan asetetaan alkio, joka ei ole kykenevä tuottamaan ainuttakaan ajatusta - eli joka ei tässä suhteessa ole edes alkueliön tasolla, ja sinun elämäsi, niin lienee ihan selvää että sinun on asetettava itsesi etusijalle. Sinä olet tunteisiin ja ajatuksiin
kykenevä hieno ihminen joka varmasti voit toivottaa tervetulleeksi uuden tulokkaan perheeseen jokin toinen kerta kun se perhetilanteeseenne paremmin sopii.
Voimia sinulle stressin keskelle :)
-Hugo
kiitos sinulle kommentistasi. itse olenkin onneksi ateisti enkä kuulu kirkkoon, mutta sanomasi on erittäin totta. uskonnon varjolla alistetaan naista tässäkin asiassa. haluan olla hyvä ja tasapainoinen äiti pojalleni sekä vaimo miehelleni ja myönnän suoraan olevani sen verran itsekäs, etten jaksa laittaa itseäni taas samantien siihen rääkkiin mitä raskausaikana koin. helppo on sellaisten moralisoida jotka eivät itse ole kokeneet samaa. sinä selvästi ymmärrät että olen vain ihminen, en vain lisääntymistä varten elävä lapsentekokone joka uhraa henkisen ja fyysisen terveyden synnyttääkseen mahdollisimman monta lasta.
Kyse 84:n kohdalla on raskauden aikaisesta masennuksesta, ei suinkaan loppuelämän Vitsauksesta.
Suomessa nykyään saa niin paljon apua, henkisellä tasolla, kuten myös pienten lasten kanssa hoitoapua. Unohtamatta kavereita ja sukulaisia, jotka varmasti osaavat ja jopa tahtovat auttaa. Abortti ei ole näiden syiden varjossa se paras mahdollinen ratkaisu.. Mutta tämähän olikin vain mun miete ja kokemus asiasta.
Sull aon päätöksessä jonka oletkin jo tehnyt? Ethän ole lapsenteko kone, vaan ihminen joka on päättänyt jo eliminoida alkaneen elämän.
Oletkohan oikeilla jäljillä ylipäätään äitiydestä? Mietin et onko esikoisesi vahinko raskaus, Oletko katunut hänen syntymäänsä?
Elämän ei kuulu olla ruusuilla tanssimista, toki onhan helpottaviakin jaksoja..
Et suinkaan raivonnut koko raskaus aikaa, vaan silloin kun alkoi ahdistamaan, paloi hihat?
Itse huomasin, et poikien odotus on tunnetasolla ihan eri juttu kuin tyttöjen.. Pojan odotus oli rankempi. Eikä jokainen raskaus ole todellakaan samanlainen, 3 kokemusta.
Aikaiset feministit, joiden sanoma levisi myös Suomeenkin, olivat ehdottomasti vastaan aborttia (esim. Elizabeth Cady-Stanton ja Susan B. Anthony). Heistä se oli naisen hyväksikäyttöä! Tuo lapsentekokone-juttu jota usein viljellään on minusta aivan outo käsitys, liittyy ainoastaan ehkä sellaisiin tiukkoihin uskonnollisiin piireihin joissa lapsia on pakko tehdä monen monta ja joissa äidillä ei ole sananvaltaa. Harvoin tällaista Suomessa todellisuudessa esiintyy.
Mitä tulee tuohon että "siirretään" tulokkaan tulemisen aikaaa.. Jokainen sikiö on yksilöllinen tapaus. Vaikka voisit saada lapsen myöhemmin paremmalla ajalla, hän ei ole juuri tuo lapsi. Rehellisempää olisi sanoa, että et halua juuri tätä lasta, mutta seuraavan haluat.
Ja taas tulee tämä sama "myönnän suoraan olevani sen verran itsekäs".. No, totuushan se onkin että olet. Itsekkyyden vuoksi laitat itsesi tulevan lapsesi edelle. Suurin osa äideistä valitsisi lapsen synnyttäneenä toisin, mutta se lapsi kun ei vielä tunnu lapselta siellä sisällä. Samoin kuin tehotuotanto on poissa silmiemme edestä, niin meidän on helppo vedellä broileria ja sikanautaa.
Jos teurastamoissa ja abortin leikkaussaleissa olisi "lasiseinät", niin yhteiskunnassa tapahtuisi noita asioita vähemmän.
Malin,
Millä perusteella määrittelet sikiön/alkion lapseksi?
Myös, millä perusteella määrittelet sen, että sikiöllä/alkiolla pitäisi saada syntyä siksi että ovat omanlaisia vaatimatta samaa oikeutta hedelmättömälle munasolulle/siittiölle vaikka niistä jokainen on aivan yhtälailla myös omanlainen, ihmeellinen ja jokaisesta niistä voisi kehittyä myös aivan omanlainen lapsi?
En edes yritä piikitellä - minua kiinostaa mielipiteesi vilpittömästi. Tahtoisin mielipiteesi taustat.
Muistathan myös että et muuten todella ole asemassa tuomita ketään itsekkääksi.
Huomaan että olet turhautunut, mutta sinun pitäisi keksiä muita tapoja purkaa paha olosi kuin haukkumalla muita heidän valintojen tähden.
Pitäisihän sinun käsittää että elämäntilanne on jo muutenkin tarpeettoman julma tämän viestiketjun aloittajan kohdalla.
Ja muutenkin, tämän viestiketjun aloittaja ei sentään vahingoita suoraan yhdenkään ihmisen tunteita sillä teolla mitä hän on tekemässä. Sinä puolsetasi kirjoituksellasi saatat satuttaa viestiketjun aloittajaa pahasti. Etkö silloin sinä, Malin, syylisty paljon pahempaan virheeseen kuin mitä viestiketjun aloittaja ikinä tekisi tekemällä abortin?
"Abortinvastustajien julmat verbaaliset hyökkäykset abortintekijöitä kohtaan osoittavat etteivät he tunne todellista myötätuntoa kanssaihmisiään ja näitten elämäntilanteita kohtaan.
Samalla he tulevat osoittaneeksi että vaikka he teoriassa väittävät liputtavansa elämän puolesta, käytäntö todistaa juuri päinvastaista"
-tuntematon
"Millä perusteella määrittelet sikiön/alkion lapseksi?"
Tutkijat ovat eri mieltä siitä missä vaiheessa sikiö pystyy tuntemaan kipua. Osa sanoo että jo kuuden viikon iässä, osan mielestä vasta 12 viikon jälkeen. Kuitenkin jos lähdetään siitä näkökulmasta, ettei haluta millään aiheuttaa kipua ja kärsimystä viattomalle olennolle, niin tulisi pitää tuota alinta mahdollista näkymää mielessä. Tällöin sikiön sydän jo lyö ja se tuntee kipua, näin ollen se on jo lapsi - elävä olento.
"Myös, millä perusteella määrittelet sen, että sikiöllä/alkiolla pitäisi saada syntyä siksi että ovat omanlaisia vaatimatta samaa oikeutta hedelmättömälle munasolulle/siittiölle vaikka niistä jokainen on aivan yhtälailla myös omanlainen, ihmeellinen ja jokaisesta niistä voisi kehittyä myös aivan omanlainen lapsi?"
Hedelmöittymätön munasolu tai siittiö ei kykene tuntemaan kipua eikä sillä ole sydäntä joka löisi. Se ei ole siis "elävä olento", vaan erite siinä missä nuhainen lima.
"Muistathan myös että et muuten todella ole asemassa tuomita ketään itsekkääksi."
Kyllä jokaista voi sanoa aivan vapaasti itsekkääksi olennoksi. Jokainenhan on jossakin määrin itsekäs (myös Äiti Teresa ja Mohandas Gandhi olivat), riippuu vain itsekkyyden asteesta ja siitä miten se tulee ilmi. Minusta on suoraan sanoen itsekästä tappaa mahdollisesti jossakin määrin tietoinen olento, jonka sydän jo lyö ja joka tuntee kipua. Samoin kun on itsekästä syödä lihaa syynä pelkästään omat makunystyränsä kun muitakin vaihtoehtoja on tarjolla maailmassa.
"Huomaan että olet turhautunut, mutta sinun pitäisi keksiä muita tapoja purkaa paha olosi kuin haukkumalla muita heidän valintojen tähden."
En ole mielestäni haukkunut ketään. Olen tuonut esiin, että on itsekästä ajatella vain omaa itseään (lapselle ei voi olla koskaan parasta olla syntymättä!) ja että aikaisemmat feministit näkivät abortin naisten alistamisena, minkä vuoksi aborttia ei voida puolustella feministisellä puheella.
"Sinä puolsetasi kirjoituksellasi saatat satuttaa viestiketjun aloittajaa pahasti. Etkö silloin sinä, Malin, syylisty paljon pahempaan virheeseen kuin mitä viestiketjun aloittaja ikinä tekisi tekemällä abortin?"
Ensinnäkään en ole varsinaisesti abortin vastustaja, sillä hyväksyn ei-sosiaaliset abortit enkä yritä muuttaa lakia kieltämään kaikkia aborteja. Kuitenkin olen jo esittänyt argumenttini abortteja vastaan useita kertoja täällä, mikä on johtanut vain siihen ettei niitä kukaan lue eikä kukaan vastaa tieteelliseen tietoon. Abortin tekijät eivät välitä siitä mitä kukaan heille sanoo, koska sehän voisi saada heidät miettimään valintaansa ja siinä tilanteessa kun on jo päättänyt että "minun vartaloni, minun oikeus, tapetaan sikiö" niin kukaan ei voi enää mieltä muuttaa. Aktiivista eutanasiaa ei kyllä Suomessa sallita, jossa ihminen olisi antanut oman vakuutuksensa halustaan kuolla, mutta puolustuskyvytön sikiö kyllä voidaan tappaa millä syyllä tahansa. Minusta tässä on jotakin hyvin ristiriitaista.
Mitä tulee viimeiseen lauseeseen, niin en usko että abortin tehnyt nainen koskaan tulee täyteen sovintoon tekonsa kanssa (vaikka niin täällä kirjoittelisikin) ja että se olisi hänen psyykkeensä kannalta se paras asia. Tiedän kuinka vaikeita tilanteita perheillä ja yksinäisillä naisilla voi olla (työskentelen sosiaalialalla), mutta se ei silti muuta sitä että vahingoitetaan mahdollisesti tulevaa naista - sitä lasta joka on jo kohdussa odottamassa syntymäänsä.
törkeää edes vihjata että olisin jotenkin katunut esikoiseni syntymää! hän on tärkeintä minulle maailmassa! ja missähän välissä kävisin esim. terapiassa kun aviomies tekee pitkälti 12-tuntisia työpäiviä? kuka auttaisi lastenhoidossa kun vanhemmat ovat työelämässä, sisarukset vasta lapsia? kuka auttaisi kotitöissä tai käyttäisi neuvolassa ja kaupassa yms kun en omista ajokorttia. näitä asioita saa pohtia tarpeeksi nytkin, saati sitten että olisi kaksin kappalein pikkuisia. en väitä että ratkaisu olisi helppo, mutta tekopyhien idealistien on turha lässyttää murhista yms kun eivät tiedä mitä abortin tehneet käyvät itse läpi ja miksi ratkaisuun päätyvät! sitäpaitsi, raskaustesti näytti negatiivista, tosin teen vielä varmistustestin. mutta abortinvastustajat voisivat todellakin ottaa ymmärtäväisemmän ja inhimillisemmän kannan abortin harkitsijoita kohtaan - ehkä heitä silloin enemmän kuunneltaisiinkin?
Potaskaa, noin Suomeks sanottuna ja inhimillisesti Ymmätäen. Sun syyt ovat ensinäkin Käytännön asioita, Not sosiaalisia syitä.. Luojan lykky et testi tosiaan oli Miinus, Pysyköön sellaisena Seuraavankin kerran.
Sunlaisia Ihmisiä, en voi Muuta kuin Ihmetellä.
siinähän ihmettelet. ja sanon suoraan että välitän enemmän itsestäni kuin alkiosta. piste ja kiitos ymmärtäjille, etenkin sinulle Hugo. tämä sairas murhaaja poistuu nyt...
Huostaanotto. Parasta lapsellesi. Ennen kuin on myöhäistä. Mistä sitä tietää, mitä kaikkea tärkeämpää vielä tuleekaan, kun asenne on tuollainen. Kuka huolehtii, kun "äiskä" kyllästyy leikkimään kotia... Ihme, ettei pieni lapsi ole yhtään opettanut elämää. Tuon Carolinan viestit ovat ehkä ainoita missä on vähänkään järkeä täällä...
NIIN, TEE NYT ILMOITUS VIRANOMAISILLE... YKS EHKÄ RASKAANA OLEVA NAINEN SAATTAA TEHDÄ ABORTIN... CAROLINA HAUKKUU ABORTIN TEKIJÖITÄ JOKA JUTUSSA VAIKKA ON I T S E TEHNYT ABORTIN!!!! MÄ EN OLE TEHNYT, EIKÄ TOIVOTTAVASTI TARVI TEHDÄ JOS EN OLE RASKAANA. EHKÄISY SATTUI PETTÄMÄÄN, SE EI OLE HUOLIMATTOMUUTTA!
Lääketieteen ammattilaiset ovat kuitenkin ihan tarkasti määrittäneet milloin alkio on alko ja sikiö on sikiö. Tällöin se ei ole lapsi.
Onko sinulla _todellista_ käsitystä mitä kaikkea laitetaan sosiaalisten syiden alle aborttitilanteessa? Millä perusteella esimerkiksi naisen vaarantuva mielenterveys tai jo olemassaolevat mielenterveyden häiriöt ovat vähäisempi sairaus kuin jokin fyysinen sairaus? Erikoinen näkemys noin niinkuin sosiaalialan ammattilaiselta.
Missä on näkemyksesi tilanteeseen, jolloin (haluttu) abortti todella jätettäisiin tekemättä ja syntyisi lapsi? Ymmärräthän, ettei tilanne suinkaan loppuisi silloin siihen, että lapsi putkahtaa pihalle, vaan sen jälkeen se todellinen avuntarve alkaisikin. Mitkä ovat ne konkreetiset keinosi, jolla nainen saadaan jaksamaan, kestämään, haluamaan syntyvän lapsen, säilyttämään mielenterveytensä ja fyysisen terveytensä, selviämään taloudellisesti ja niin edelleen?
Pakko uskoa, että olet joko aivojen kehityksellisesti jäljessä tai alle 12 vuotias. Muuten ei tuollaista tekstiä pysty perustelemaan ja ymmärtämään millään. Suosittelen sinulle monta vuotta henkistä kasvua ja elämän elämistä suunnittelemattomine vastoinkäymisineen ennen kuin avaat suusi uudellen.
Toivottavasti osaat edes hävetä. Minä ainakin häpeän puolestasi.
Kyllä on tietoa siitä mitä kaikkea laitetaan sosiaalisten syiden taakse. Oletko itse ottanut asioista selvää.. ihan oikeasti etkä vain pohtinut itseksesi? Suurimpana ongelmana ovat mm. parisuhdeongelmat sekä miehen painostus aborttiin. Näitä tulisi muuttaa mm. yhteiskunnallisella perheneuvola uudistuksella jo lapsettomille pareille (mitä yhteiskunta ei tarjoa ilmaiseksi). Lisäksi paras tapa ehkäistä abortteja on hyvä ehkäisy. Ilmaisia kondomeja jokaiselle nuorelle, minun mielestäni. Moni nuori nainen kuitenkin mainitsee opiskelun ja työelämän paineet syyksi, vaikka molemmat odottavat mutta juuri tuon lapsen syntyminen on ainutkertaista.
Kannatan pakkohoitoa esimerkiksi mielenterveyden ongelmista kärsiville sekä narkomaani- ja alkoholistiäideille. Samalla äiti saa elämänsä taas käsiinsä ja lapsikin syntyy terveenä. Mitä tulee synnytyksen jälkeen niin adoptio on silloin myös vaihtoehtona. Kenenkään ei tarvitse kasvattaa omaa lastaan, mutta synnyttää kyllä pitää, sillä jokaisella olennolla on oikeus elämäänsä. Yhteiskunta tukee jo varsin hyvin perheitä, joten oikeastaan ainoat väliinputoajat ovat nuoret opiskelijaäidit sekä yksinhuoltajat. Heidän asemansa tulisi turvata paremmin.
Alkioista, sikiöistä ja lapsista.. Alkio on noin kuuteen viikkoon saakka ja sikiö tämän jälkeen. Mitä epäselvää tässä ja viestissäni oli? Sikiöksi eli lapseksi tuo elävä olento voidaan luokitella sitten kun sen sydän lyö ja aivotoiminta alkaa kehittyä.
niin kuin sikiökään ei ole lapsi.
No mikä se sitten ON?
Turhauttavaa oikeasti lukea kuinka emme pidä lapsiamme lapsina odotusaikana! Jos keskonen syntyy rv 23, niin miksikä sitä nimitetään?
Keskoseksi? Sikiöksi? Vai.... Oliskohan nyt pahvit aika ottaa järki käteen ja miettiä tuota sikiön arvoa uudelleen? Kyllä se ihan ihminen on. Ei se ihmisyys synny sinä hetkenä kun vauva/sikiö maailmaan putkahtaa, soon geeneissä, veressä, lihassa yms.. Muussa kudoksessa.
Alkio ei ole lapsi, soon alkumuoto/kehityskelpoinen "pakkaus" lapsesta jossa ei kaikki elimet jne.. Ole kehittyneet. Jokainen meistä on ollut alkio joskus, ja kyllä mä oon osannut miettiä tilanteen niin et se on lapsen alku, eikä solumöykky.
lapsi on lapsi silloin kun se putkahtaa ulos, siihen asti sikiö oli sitten 20. tai 40. vko
Turhauttavaahan se on kun ei voida keskustella todellakaan samoilla termeillä edes. Sikiö on biologisesti ihmisen *lapsi*. Siinä vaiheessa kun se on elollinen olento joka kykenee mahdollisesti tuntemaan kipua ja sen sydän lyö, niin tottakai se on silloin lapsi - oli sitten vaikka kuinka pieni.
"Toistaiseksi pienin eloonjäänyt keskonen syntyi Yhdysvalloissa 19. syyskuuta 2004. Rumaisa Rahman oli syntyessään 24 cm pitkä ja painoi vain 244 grammaa." --- Hän syntyi 25 viikon raskausajan jälkeen"
"Today, infants of 500 grams at 26 weeks have a fair chance of survival."
(wikipedia)
http://www.babycenter.com/pregnancy/fetaldevelopment/index
http://www.americanbaby.com/ab/story.jhtml;?storyid=/templatedata/ab/story/data/9180.xml
http://www.pregnancy.org/pregnancy/fetaldevelopment1.php#week1
http://www.epigee.org/fetal1.html
Miksi ei aborttipalstalla sitten voitaisi puhua alkiosta/sikiöstä niin kauan kun "lapsi" on äitinsä kohdun sisällä? Ja lapsesta kun se on syntynyt. Keskonen on syntynyt, joten se ei mitenkään hankaloita tätä asettelua. Keskonen on vain ennenaikaisesti syntynyt lapsi, mutta se ei enää ole kohdun sisällä.
Alkio ja sikiö ovat oikeita määritelmiä. Käyttämällä niitä vältämme väärinkäsitykset, jotka koituvat lapsi-sanan käytöstä. Todellakin suurelle osalle abortti on raskauden kesketys eikä "lapsen surmaaminen". Eiköhän jokainen kuitenkin tiedä (etenkin abortin tehneet), mitä abortissa tapahtuu, joten minkä takia on välttämättä käytettävä termiä "lapsi", vaikka se ei ole yksiselitteinen määritelmä? Kun käytät termiä sikiö, tiedämme kaikki että puhut kohdun sisällä olevasta ihmisen alusta...
Aidin mahassa, kohdussa oleva olento olkoonkin alkio/ sikio, jokatapauksessa sielta liian varhain julmasti poistettuna kyse on murhatusta pienesta lapsesta!!!
Onkos sinun mielestäsi sitten äitinsä munanjohtimeen kiinnittynyt vauva murhattu, jos sen kasvaminen on sunnitellusti keskeytetty? Tai onko se keskenmennyt vauveli tehnyt itsemurhan? Onko äiti murhaaja vai syyllistyykö hän hätävarjelun liiotteluun, jos pelkää oman henkensä puolesta ja murhaa lapsensa? Pitäisikö murhasta tuomita äiti vai lääkäri? Mikä on isän osallisuus lapsen kuolemantuottamukseen? Tuomitaanko hänetkin? Pitääkö yhteiskunta huolta tuomittujen mahdollisista lapsista?
Ok, en oo totaalisesti aborttia vastaan. Enka kylla kohdunulkoista laske edes abortiksi, taman lapsen alun kohtalo on valttamaton ja hyvin ikava, muuten pian menehtyisivat molemmat. Ja toi keskenmeno juttu oli sulta jo naurettavaa pelleilya! Suurin osa aborteista ei kuitenkaan johdu tallaisista tapauksista. Mahdetaanko kohdunulkoista laskea abortiksi ollenkaan?
olikin mennä ääripäähän.
Jokainen abortti on henkilökohtainen päätös; sen syitä eivät toiset useinkaan voi täysin ymmärtää. Tälläkään palstalla ei voi tehdä oletuksia toisen abortin syiden "oikeellisuudesta". Syyllinen kunnes toisin todistetaan, niinkö?
Miksi sinun siis täytyy saada puhua lapsen murhasta? Kuka siitä hyotyy? Onko se vain tahtoa päästä loukkaamaan toisia ihmisiä ja osoittaa olevansa heitä parempi? Kun abortille on kuitenkin ihan suomenkielinenkin nimitys ja alkio ja sikiö on määrittelyissäkin eri asia kuin lapsi.
avun saamisesta... Käytännössä ei kuitenkaan monilla toteudu, kavereilla on omat lapset ja jutut, vanhemmat usein vielä (huom vm.-84!)työelämässä. Ei lasta voi nykypäivänä tehdä luottaen siihen, että joku muu huolehtii jos itse ei jaksa (varsinkaan jos jo epäilee jaksamistaan), tai huolehtii kyllä, mutta se on usein sitten lastensuojelulaitos, ikävä kyllä.