MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?
Näin syksyllä tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat.
Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin.
Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.
Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.
Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.
Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.
Ja ulukonäkö tietenki.
Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä taikauskoisille.
Ja ne jotka lähtee viihteelle viikonloppuna, ottakaa miestäväkevämpää vain sen verran että varmasti pysytte selällänne...=))))
Näin syksyllä tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat.
Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin.
Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.
Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.
Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.
Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.
Ja ulukonäkö tietenki.
Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä taikauskoisille.
Ja ne jotka lähtee viihteelle viikonloppuna, ottakaa miestäväkevämpää vain sen verran että varmasti pysytte selällänne...=))))
Vastaukset 9
Vanhimmat
olisi ollut hauska pistää tarina naisen näkökulmasta,mutta töihin meno..heh hauskaakin hauskempi aamun kevennys!!
Jo oli tarina.
...ettei naiset pysy, kun ukko on tommonen kentlemanni! Ihan viimusen päälle oli naisen ymmärryksestä tossa jutussa kyse.
Voi yhren kerran -Vaikeeta on tohon antamaan minkäänmoista neuvoa -niin oli asiantuntevata tekstiä.
Siinnä pirettiin naista semmottisilla silkkihansikoilla jottei paremmasta vällii.
Jäin sitt kuiteski miettiin, että voisko vikkaa löytyy tost neuvost ku pittää selällänsä vallan olla, meinaan ku nyt kuitenkin tätä nykyaikaa elellään.
.........vai oliks tää ihan kokonans toinen juttu...
Lystikästä perjantaipäivää Sinulle!
eli ole aivan huoletta sen suhteen :)
Päivä paistaa vielä ja korkealta :D
Laitoit hyvän kevennyksen...
vanha vitsi...:((
myös itsellesikin!
Kyyneleet silmissä hekotin kevennykselle. Varmaan sai useamman vuoden lisää mittariin ihan muiden kiusaksi.
Tuli näin syksystä alkaen ne riivatun rahapulat!
Laskut tippui postiluukusta tiuhaan tahtiin.
Yksinäisyydestä otin täkyn seuraavaan tyyppiin:
Joku herra neljäkytkuus oli partneria vailla..Kejonen toi siskon mies voi vaikka vahvistaa.Sainkin dokumenttia ihan kirjeitse.
Pyysi luokseen tulla!No mikäs ettei,ja tarpeen olikin rahapussi huuti tyhjyyttään.Onneksi Kejonen heitti muutaman kympin,että junaan pääsin.Huusi muuten perään etten unohtais!Jaa se on sitten asia ihan erikseen.
Junamatka nälkäsenä tosi aavemaista mut loppu se viimein ja ähersin itseni ulos pakaasieni kanssa!
Helkkarin kylmä ja ei ristinsielua asemalla,saakelin neljäkytäkuus korjaa jo luus tänne.
Kuka hiivatti tuolla seisoo ja vinkkaa mua sinnepäin?Puvuntakki päällä,mitä hittoa vai yksinäinen tulppaani,katsois kaksi kertaa housujensa kuviointii!
En edes katsonut mitä paidassa luki..ja tuskin edes niiltä tahroilta näin.
Jätkä oli kuin puolipuupennin taksusuhari,otti koiransa niskasta kiinni ja veti sen etupenkille.
Onneksi,koska takapenkki kaikesta huolimatta oli paras.Huomasin vasta matkalla,kun ikkunat kiinni aivan jumalaton haju ja alkoi hiukkasen ottaa vatsanpohjasta.
Kejonenkin keskeytti matkan ja näytin sille salaa keskaria!
Mikä katku birrissä ja se tulppaanin kasvattaja kävi vielä kaiken lisäksi nakkarilla ostamassa kokosotkun ns ruokaa.Ei hitsit vatsahan siitä nurin meni.Ja mitähän karttakirjaa se tulppis oikein selas,kun kissojenkin päältä piti ajaa,jotain hommas pihalla ja koiraa paijas ihan hempeenä!
Ja kun pihaan loppujen lopuksi päästiin hemmo juoksi kuin viimestä päivää sisään,joo se herrasmiehestä.Jokuhan salmonella lie kyseessä kun kylään tulleet koiramiehet koirineen sai jonkinlaisen vatsainfluenssan hetimiten.
Tulppis kait oli kavereita käymään houkutellut ja kun ne sitten tulivat olin jo niin väsy, etten jaksanut seurassa olla.
Jessus mikä meno,kuului sinne vierashuoneeseen saakka.Barbaraa ne huusi tavan takaa,ketä sekin lie?Barbara ja Barbara monta tuntia..kunnes tuli hiljaista..Heti aamutuimaan heräsin kun kuulin ääniä!! Siis joku siivosi aivan vimmatusti,,yritin olla kuin hiiri loukussa,ettei huomattais!
Peittoa korville vedellessäni se patti patjassa siis se patti,josta Kejonen kehui,, oliko se tässä,tässä nyt!
Revin kuin riivattu patjan ommelta ja se oli siinä,,se riihikuiva tukko!Sydän pamppailen kuuntelin toisen huoneen ääniä kunnes joku riivatun riivinrauta huusi oven välistä jotain kaupungin vosusta.No het tilaisuudesta vaarin ponkasin ulos siittä majatalosta ja Kejoselle soittelee!Ne matkakassit sai jäädä sinne,mitäpäs mä niillä täynnä laskuja ja muita kirjekaiffareiden kirjoituksia!
Hyvin väänsit vastikkeen...=))))