Olen töissä,missä työkavereinani on kaksi pomoa, ei muita työntekijöitä. Mulla on ehkä joku alemmuudentunne tms.. Pystyn jutteleen niille kyllä joitakin asioita, niitä näitä, mutta joskus menen ihan lukkoon jutellesssa ja punaiseski, oikeastaan joka päivä.. jos esim yllättäen kysyyvätkin jotain!
Nyt mulla on ensi viikolla menoa,mutta ongelma on,että en uskalla kertoa siitä pomoille, koska mun pitäis lähtee töistä n. tuntia aikaisemmin! olen tiennyt menostani jo 1,5kk mutta lykkään ja lykkään..olen yrittänyt etsiä sopivaa tilaisuutta sanoa asiani,mutta en vain saa sanaa suustani.. eilen sitten keksin tekovalheen ja lähetin iltapäivällä TEKSTIVIESTIN POMOLLE etttä sain muka "just tietää" että on menoa ens viikolla ja onnistuuko tunnin poissaolo!! voi herranjumala kun noloa lähettää joku viesti kun ei,niin ei, saa aikaiseksi sanottua!! POmolta tuli vaan vastaus "tottakai!!" että sillai...
aina kun olin yrittämässä kertoa tätä "vakavaa poissaoloa" pomoille, mieleeni tuli samanlainen tilanne kun aina äidille kerrottaessa/kysyttäessä jotain vakavaa asiaa pentuna.. esim että voiko mennä bileisiin,voiko kundi tulla yökylään, voinko mennä vuokralle asumaan..yms. pelkäsin jo nuorena äidin vastauksia, ja edes kysymistä...kesti kauan ennenkuin sain asian ulos suustani..voisiko tää nykyinen tilanne johtua jotenkin siitä,että alitajunnassa olen rakentanut äiti-tytär suhteen pomoihini..?? Äitini oli aika pelottava, osasin senkin kanssa jutella niitä näitä,mutta kun piti kysyä jotain, hän alkoi usein huutamaan ja kiukuttelemaan, eikä antanut lupaa...
miten pääsen tästä eroon, olis kiva olla jotenkin vapaampi töissä... ja muutenkin ahdistaa se mun jatkuva punasena olo-- Mua myös ahdistaa yhteis ruokailut niiden kahden kanssa.. saan aina ekana syötyä ja sitten mietin vain mitä tekis ja minne kattelis ja tulee tosi hermostunu olo, ja kun mietin itseäni, meen varmaan ihan punaseks siinä pöyässäkin jo pelkistä ajatuksista....
Nyt mulla on ensi viikolla menoa,mutta ongelma on,että en uskalla kertoa siitä pomoille, koska mun pitäis lähtee töistä n. tuntia aikaisemmin! olen tiennyt menostani jo 1,5kk mutta lykkään ja lykkään..olen yrittänyt etsiä sopivaa tilaisuutta sanoa asiani,mutta en vain saa sanaa suustani.. eilen sitten keksin tekovalheen ja lähetin iltapäivällä TEKSTIVIESTIN POMOLLE etttä sain muka "just tietää" että on menoa ens viikolla ja onnistuuko tunnin poissaolo!! voi herranjumala kun noloa lähettää joku viesti kun ei,niin ei, saa aikaiseksi sanottua!! POmolta tuli vaan vastaus "tottakai!!" että sillai...
aina kun olin yrittämässä kertoa tätä "vakavaa poissaoloa" pomoille, mieleeni tuli samanlainen tilanne kun aina äidille kerrottaessa/kysyttäessä jotain vakavaa asiaa pentuna.. esim että voiko mennä bileisiin,voiko kundi tulla yökylään, voinko mennä vuokralle asumaan..yms. pelkäsin jo nuorena äidin vastauksia, ja edes kysymistä...kesti kauan ennenkuin sain asian ulos suustani..voisiko tää nykyinen tilanne johtua jotenkin siitä,että alitajunnassa olen rakentanut äiti-tytär suhteen pomoihini..?? Äitini oli aika pelottava, osasin senkin kanssa jutella niitä näitä,mutta kun piti kysyä jotain, hän alkoi usein huutamaan ja kiukuttelemaan, eikä antanut lupaa...
miten pääsen tästä eroon, olis kiva olla jotenkin vapaampi töissä... ja muutenkin ahdistaa se mun jatkuva punasena olo-- Mua myös ahdistaa yhteis ruokailut niiden kahden kanssa.. saan aina ekana syötyä ja sitten mietin vain mitä tekis ja minne kattelis ja tulee tosi hermostunu olo, ja kun mietin itseäni, meen varmaan ihan punaseks siinä pöyässäkin jo pelkistä ajatuksista....
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekstiviestin!
Siitä se kuule lähtee, itsensäilmaiseminen. Sulla on oikeus ilmaista työkavereillesi (pomoille) omat tarpeesi! Ja se on hyvä tehdä aika ymmärrettävästi eli selkeästi... ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita ja vääriä käsityksiä syntyy helposti.
Rohkeutta vaan, ala avata suutasi useammin ja vähennä itsesi tarkkailua. Jos pelkäät punastumista, silloin punastut varmasti! Luota itseesi ja omaan arvoosi ja omiin oikeuksiisi. Ei ne pomot syö sua! "Harjoittele" heillä omien ajatustesi esillesaamista....