Onko teillä oikeesti muita töitä kun olla sijaisvanhempana?

Teen pari tuntia viikossa kodin ulkopuolella töitä, mieheni on kokopäivätöissä kodin ulkopuolella. Biolapsemme ovat koululaisia. Asuntolainaa on paljon ja lisää täytyy tehdä sekä tilaa että lainaa. Elämme ruualla kuten muutkin. Ihminen "tuhlaa" aikansa ja rahansa toivottavasti mielekkääseen tekemiseen niin kuin mekin.
Miehen bruttotulot ovat hieman alle keskimääräiset suomalaisen miehen bruttotulot. Kotona ei ehdi hillua, kun on paljon tärkeää tekemistä omien ja vieraiden lasten asioissa aamusta iltaan ja joskus yölläkin.
Omille lapsille tämä on järkevä valinta kasvattavuudessaan. Mutta tulee tilanteita, joista omat lapsensa olisi mieluiten säästänyt kokonaan. Silloin tämä ei tunnu ollenkaan järkevältä.
Ajan riittävyys on ikuinen haaste.

Olin kotiäitinä, kun ensimmäinen sijoitettu meille tuli ja siitä olen sitten jatkanut päätoimisena sijaisäitinä.
Nykyään biologisista lapsista asuu kaksi kotona ja heistä nuorin on 13-vuotias. Sijoitetuistakin vain nuorin on enää alle kouluikäinen.
Meillä on asuntonlainaa, jolla maksetaan eläkeasunnoksi ajateltua kerrostalohuoneistoa - asumme vuokralla suuressa omakotitalossa.
Hyvin eletään, kun ei meidän elämäntapamme niin ihmeitä vaadi taloudellisessa mielessä, miehenikin kuuluu ns. hyväpalkkaisiin.
Kotona tekemäni työ ei missään mielessä ole hillumista, vaan monipuolista osaamista vaativaa ammattityötä, johon ei ole olemassa ammatillista koulutusta, jolla siihen suoraan pätevöityisi.
Jonkun verran ovat biologiset lapsemme joskus esittäneet kritiikkiä meidän valinnoistamme, lähinnä siksi, että jos ei meillä näitä nuorimpia erityistä hoitoa vaativia lapsia olisi, olisimme voineet biologisten lapsiemme kanssa käydä ulkomaanlomamatkoilla yms. "niinkuin kaikki muutkin".

Minulla ei ole töitä kodin ulkopuolella. Meillä ei ole omia lapsia, mutta sijoitettu alle 3-vuotias, sekä joka viikonloppu käy tukiperhelapsia. En tässä vaiheessa pystyisi käymään töissä, sillä sijoitettu lapsi vaatii paljon apua ja eritoten syliä.
Mieheni on alipalkattu, mutta kyllä me pärjäämme, sillä elämässä ei tarvitse olla aina niin paljoa tavaraa..
Meillä on sekä asunto että autolainaa, jota vähennämme joka kuukausi.
Tähän työhön täytyy olla kutsumus, sillä ei tällä työllä rikastumaan pääse! Jos ruokaa ja jotain leivän päälle saa sekä laskut maksettua se riittää... Ei elämän tarvitse olla ylellistä...

ja vielä kokopäivä duunissa. Joidenkin mielestä elämme luxuselämää. Omia lapsia 4 ja sijais sekä tukiperhe olemme olleet jo useita vuosia.
Oma talo, auto ja molempien bruttotulot ovat tuhansien luokkaa joten sijaislapset ovat siksi meillä koska eivoi ajatella että he voisivat asua biovanhempiensa huostassa ja meillä on tilaa talossa sekä sydämissämme sekä ota huomioon myös kukkarossa sen varmaan haluat tietää että raha virtaa ja raha kukkarosta hupenee jatkuvassa virtauksessa .
omille lapsille tämä on meiltä aikuisilta järkevä valinta. Aikaa kyllä riittää miksi ei riittäisi.
Emmekä elä tuhlaavasti ei ulkomaanmatkoja eikä muutenkaan raha näy elämässämme mitenkään muita häiritsevästi.

Olin siis työ-elämässä ennen kuin meille tuli sijoitettuja. Nykyään olen kotona. Tuloni siis pienenivät huomattavasti kun aloimme sijaisperheeksi. Biolapset ovat aikuisia ja teinejä.
Asuntolainaa on rutkasti, mutta on myös muuta omaisuutta.
On, mieheni bruttotulot ovat tuhansia, itseasiassa nettotulotkin ovat.
Hyvin on aika riittänyt, kun pienimmät saavat sitä omaa aikaa silloin kun isommat ovat vielä koulussa. Illalla on sitten aikaa olla isompien kanssa kun pienemmät ovat nukkumassa.

Olemme molemmat kokopäivätöissä kodin ulkopuolella. Asumme omakotitalossa, joka on jo velaton, no, sitä kerettiin maksella lähes 20 vuotta.Kesämökki on parin sadan kilsan päässä. Käymme siellä n. kerran kuussa, kesällä pidempiä aikoja. Meillä on yksi sijoitettu ja yksi oma lapsi molemmat ovat jo päälle 10v. Olin useamman vuoden kotona, kun lapset olivat pieniä. 5-6-vuotiaina lapset olivat osapäivätarhassa ja silloin tein keikkatöitä, eli olin osan viikosta ajoittain töissä.
Aika riittää lapsille erittäin hyvin, harrastamme yhdessä ja erikseen, koulut on lähellä ja työpaikkamme 1-2km päässä kodista.
Me käymme pari kertaa vuodessa etelässä viikon matkoilla. Emme katso, että se on tuhlaavaa elämää, pikemminkin se on kokemuspääomaa lapsille tulevaisuutta ja elämää varten.