Toisen vanhemman kuollessa Maistraatti armollisen harkintansa mukaan ottaa (Suomessa) valvottavakseen alaikäisten lapsen omaisuuden olettaen, että heidän perimänsä omaisuuden arvo on yli 15 tEur. Vanhempi sitten tekee vuosittain tiliä valvonnassa olevien lasten omaisuudesta ja sen hoitamisesta ja makselee tilintarakastumaksuja yms. armolliselle Maistraatille.
Näin menetellen varmistutaan siitä, ettei leskeksi jäänyt vanhempi turmele lapselle kuuluvaa omaisuutta. Viis siitä, että suuria kustannuksia ja vaivaa tästä leskiparalle aiheutuu. Tai jos turmeleekin, niin on siitä lain mukaan vastuussa.
Tämä armollinen Maistraatin valvonta takaa sen, ett uudelleen naimisiin mentyä edellisen avioliiton perinnöt on korvamerkitty (jos perinnönjakoa ei tehtykään).
Tämä on totta tämän päivän Suomessa. Milloinhan saadaan eronneitten omaisuus ja sen hoitaminen viranomaisten valvontaan!
Tehkää testamentti aviopuolisolle, niin todennäköisyys välttää ko. kiemura on pienempi!
Näin menetellen varmistutaan siitä, ettei leskeksi jäänyt vanhempi turmele lapselle kuuluvaa omaisuutta. Viis siitä, että suuria kustannuksia ja vaivaa tästä leskiparalle aiheutuu. Tai jos turmeleekin, niin on siitä lain mukaan vastuussa.
Tämä armollinen Maistraatin valvonta takaa sen, ett uudelleen naimisiin mentyä edellisen avioliiton perinnöt on korvamerkitty (jos perinnönjakoa ei tehtykään).
Tämä on totta tämän päivän Suomessa. Milloinhan saadaan eronneitten omaisuus ja sen hoitaminen viranomaisten valvontaan!
Tehkää testamentti aviopuolisolle, niin todennäköisyys välttää ko. kiemura on pienempi!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Valitettavasti testamentilla voi määrätä vain puolesta omaisuuttaan. Toinen puoli menee lakiosana niinkuin se menisi ilman testamenttiakin. Eli testamentti on huono ratkaisu, parempiakin on.
Kannattaa siis aina harkita muita omaisuusjärjestelyjä, esimerkiksi uusioperhe-tilanteissa. Eli pitää siirtää ajoissa omaisuus niille kenelle sen aikoo jättää. Tietysti pitää aina harkita sitä kehen voi luottaa, toisaalta yhteisille nykyisestä elämästä oleville lapsilleen varmasti jokainen haluaa turvata mahdollisimman hyvät lähtökohdat.
Esimerkiksi: Olen halunnut turvata vaimoni ja yhteisen lapseni tulevaisuuden kuolemani varalta entisestä elämästäni olevia lapsia ja exää vastaan. Kaikki omaisuus, käytännössä autot ja asunto, on vaimoni nimissä. Kuollessani minulta jää perittäväksi käyttötililläni sillä hetkellä oleva summa. En siis halua, että kuoltuani perheeni joutuu maksamaan jo kertaalleen yhdessä maksamamme asunnon uudelleen edellisestä elämästäni oleville lapsille. Asunto on hankittu nykyisen perheen yhteisillä ponnistuksilla ja kuuluu myös tälle perheelle.
Jos vaimoni kuoleekin ensin, niin yhteinen lapsemme perii kaiken.
Riskinä on se, että vaimoni jättää minut ja jään puille paljaille. Tämän riskin olen valmis ottamaan, hän on tuon omaisuuden ansainnut.
Jos lapsesi perii kaiken vaimosi kuollessa, niin sitten oletkin armon Maistaatin kanssa taas tekemisissä.
Keskinäisellä testamentilla pienennetään lapsen omaisuus lakimääräiseen, mikä joissakin tapauksissa jättää omaisuuden valvonnan alle Maistraatin rajan.
Etukäteen on toki viisasta siirrellä omaisuutta. Elämä on kyllä vaan sen verran kummallista (olen joutunut huomaamaan), että kuolinjärjestys ei vaan mene aina suunnitellun/kuvitellun mukaan. Lapsikin kuolee joskus ennen vanhempaansa jne.
Jos vaimosi kuolee ensin, niin lapsi perii kuolleen puolison omaisuuden välittömästi vain siinä tapauksessa, että sinun avio-oikeutesi on suljettu pois avioehtosopimuksella. Jos näin ei ole tehty, lapsi ei peri äitiään suoraan, vaan jäljelle jäänyt puoliso saa omaisuudesta aimo siivun tasinkona.
Joo, tuossa olet kyllä oikeassa. Kun lapsi onkin alaikäinen, niin holhouslautakunnalle pitää raportoida tekemiset ja tekemättä jättämiset. Tuon unohdin, koska meidän lapsi lähestyy täysi-ikäisyyttä.
Jos lapsi kuolee ennen vanhempiaan. niin siinä ollaan samassa tilanteessa kuin sinkut ja muut lapsettomat. Eli pitää alkaa tuhlata raskaimman jälkeen ja yrittää käyttää omaisuus iloiseen elämään niin kauan kuin on siihen kykenevä.
Jos testamenttia ei ole, niin lapset perivät kuolleen puolison omaisuuden kokonaan (tai yhteisestä omaisuudesta puolet). Aviopuoliso ei peri mitään.
Nimimerkillä tuoretta kokemusta on
Kyllähän se aivan selvää on, että lapset perivät vanhempansa. Tätä en kuitenkaan tarkoittanut, vaan avioliittolain mukaista avio-oikeutta.
Jos avioliitto purkautuu kuoleman johdosta, lasten ja jäljelle jääneen vanhemman välillä mahdollisesti tehtävän osituksen (ja perinnönjaon) tarkoituksena on määritellä avioliittolain 35 §:n mukainen puolisoiden omaisuuden säästö ja maksettava tasinko. Avioehtosopimuksella avio-oikeus poissuljetaan. Tasingon maksamisella ei siis ole mitään tekemistä perintöoikeuden kanssa.
Ok.
...aivan selkeästi lapsen oikeuksien turvaaminen siihen saakka, kunnes hän on täysi-ikäinen. Olisihan se paskamaista, että joku juoppo/retku äiti/isä tuhlaisi lapsen rahat. Eipä olisi ensimmäinen kerta.
Itselläni on lähipiirissä tapaus, jossa sosiaalivirasto valvoi lapsen perintöä ja sen käyttöä lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Ei moitittavaa.
Leskellähän on oikeus saada osa omaisuudesta, sekä mahd. lesken eläkettä, sekä avustusta lasten menoihi´n.
Kun perhettä kohtaa suuri tragedia ja pieni lapsi menettää äitinsä/isänsä, niin on ihan hyvä että sekä leski, että lapset saavat perhe-eläkkeen, joka määräytyy kuolleen puolison tulojen mukaan.
Totta on myös se, että väärinkäytöksiä on aina ollut ja tulee aina jatkossakin olemaan, tämä uusittu holhouslaki ei muuta sen suhteen mitään.
Totta myös se, että erotapauksissa eronnut puoliso saa aivan oman harkintansa mukaan 'tuhota' omaisuutensa (lapsen tulevan perinnön), sitä ei valvo kukaan.
Tämä holhouslaki nyt vain käytännössä loukkaa perheen oikeuksia kokonaisuuksena, on jonkinlainen vapauden riiston muoto. Tiettävästi missään muualla maailmassa ei vastaavaa järjestelmää ole.
Laki koskee tyypillisesti tapauksia, jossa yhteinen (velkainenkin) asunto on ollut omistuksessa ja toisen puolisom kuoleman myötä joudutaan sitten viranomaisten holhoukseen.
Minulla ja useilla muilla tuntemillani leskillä on ollut kyllä melkoisen ikäviä kokemuksia tästä Maistraatin holhouksesta, holhouslain ollessa tarkoitettu lähinnä dementoituville vanhuksille (ja koskee nyt sitten leskiäkin). Holhoamisesta seuraa jopa tuhansien eurojen kustannukset, en näkisi sen olevan kovinkaan monen lapsenkaan edun mukaista.
Tämä laki on yksi niistä Suomen laista, jotka mielestäni vie aiheuttaa turhia kustannuksia myös muille veronmaksajille. Viranomaisten voimavaroilla todella parempaa käyttöä muualla.
Toivottavasti, te hyvät lukijat ette joudu lain kanssa itse tekemisiin.
Edelleenkin. Tehkää keskinäinen testamentti, niin riski Maistraatin valvontaan joutumiseen pienenee!
"Totta myös se, että erotapauksissa eronnut puoliso saa aivan oman harkintansa mukaan 'tuhota' omaisuutensa (lapsen tulevan perinnön), sitä ei valvo kukaan."
Kyllä asia on niin, että minun omaisuuteni on minun omaisuuteni, ei "lapsen tuleva perintö". Kyllähän se lapselle joskus päätyy, mutta elinaikanani teen sillä mitä haluan - en ikinä ajattele sitä jonkun tulevaksi perinnöksi!!
Joskus maatalousyhteiskunnassa asialla oli väliäkin, mutta ei enää, jokainen on onnensa seppä!
Olen joskus ajatellut, että jos saisin tietää sairastavani jotain tappavaa tautia, realisoisin kaiken ja toteuttaisin kaikki haaveeni ja unelmani. Se on tietysti tyhjää ajattelua, sillä niin vakavasti sairastunut ihminen tuskin jaksaa hurvitella.
* Niille, jotka miettivät asioita (aika harvat avioparit) testamentti yms. mielessä. Kannattaa pikaisesti perehtyä ja ottaa huomioon tuohon holhouslakipuoleen.
* Tuoda esille tämä laki (eräs monista), joka käytännössä toimii heikosti, tai ainakin sen tulkinta on heikkoa tietyissä Maistraateissa. Lain valmistelussa on ollut puutteita. Perhenäkökulma on unohtunut.
(1 vuotiaan etujen nimissä 'piiskataan' 1 vuotiaan perhettä).
Kirjoitus liittyy lähinnä 1999 voimaantulleeseen holhouslakiin. Sitä ennenkin on lapsen edut toisen vanhemman kuollessa olleet turvatut ja kuulemani mukaan lain soveltaminen käytännössä on sujunut kuulemani mukaan ihan hyvin.
Väärinkäytöksiä (hyvin pienellä prosentilla) on esiintynyt aiemminkin ja niitä tulee esiintymään vastaisuudessakin. Väärinkäytön mahdollisuutta ei tämä uusi lakikaan poista.
Sen sijaan tuo lisärasitteen ja kustannuksen elämäntilanteeseen, jossa lisärasitusta ei todellakaan kaivattaisi.
Tälläinen laki (ja sen tulkinta) on käsittääkseni hyvin ainutlaatuinen maailmassa, ja johtunee huonosta lain suunnittelusta ja valmistelusta.
Tämän lain myötä asetetaan vastakkain perheen (esim. leskivanhempi ja pienet lapset) edut yksilön (esim 1 vuotias lapsi) kanssa. Lopputulos ei ole ollenkaan hyvä, vaikka perustarkoitus lailla olisikin ollut hyvä.
Asunnon vaihtamiseen/myymiseen tarvitaan Maistraatin lupa ( lupamaksut), samoin voi olla auton vaihtamisen kanssa. Vuositilin tarkastaminen maksaa ja teettää työtä jne. Todella hulluja tilanteita syntyy käytännön elämässä.