Monilla uskovillakin on Jumalan kuva kovin laillinen ja ankara, suorastaan julma. He ovat uskossa koska pelkäävät helvettiin joutumista.
Se ei ole lapsen luonnollinen suhde hyvään rakastavaan ja lempeään iskään. He elävät lain alla pelossa. Silti nämä ihmiset eivät havaitse että jotakin on pahasti pielessä. He pelkäävät ja palvovat Jumalan sanan asemesta heitä hallitsevia ihmisiä. Nämä hallitsijat hallitsevat joukkoja pelolla häpeällä ja lain ankaruudella koska eivät tunne itsekään Kristusta.
He kyllä etsivät vikaa itsestään ja löytävätkin, totta kai syntisestä vikaa löytyy. Mutta kun he eivät tunne Kristusta joka antaisi heille kaikki synnit anteeksi Kristuksen teon perusteella USKON KAUTTA. Kristus on syntisten sovintouhri Jumalan edessä, mutta kun heitä on johdettu harhaan Kristuksesta, niin he yrittävät epätoivoisesti etsiä kelvollisuutta itsestään ja omista toiminnoistaan.
Raamatussa on kuitenkin aivan selkokielisesti ilmoitettu että ilo Herrassa on Jumalan lapsen väkevyys. Ja että Jumalan hyvyys ja rakkaus vetää ihmistä parannukseen. Jumala itse tuli ihmislihaksi ja kärsi omassa lihassaan syntiemme rangaistuksen. Kun me tämän otamme uskolla vastaan, me olemme TOTISESTI vapaat. Ja se on maailman iloisin asia.
Mutta luuletteko kukaan että se olisi viholliselle iloinen asia? Hänelle joka tahtoo tuhota kaiken mikä on Jumalasta? Ei, vaan tämä ketku alkaa valehdella että armo, ja usko siihen armoon joka Kristuksen teon perusteella tulee syntisen osaksi uskon kautta, ei riitä autuuttamaan syntistä, sen lisäksi tarvitaan myös tekoja. Ja näin ihmispoloinen lankeaa pois Kristuksesta, ja ottaa lihan käsivarreksensa.
Vihollinen kehittelee paljon hienoja uskontoja, joissa kristinuskon perusteet ovat hämärän peitossa, ja ihmiset kuvittelevat vanhurskautuvansa itsensä ja Jumalan hyvällä yhteistyöllä. Tällainen vanhurskauttaminen ei ole mahdollista joten arvata sopii, että elämä sellaisessa "uskossa" on yhtäältä vaikeata ja ahdasta, ja toisaalta omaan napaan kääntynyttä, omavoimaista ja itseriittoista. Tällaisten uskovien keskinäiset suhteet ovat riitaisia ja toraisia.
Kilpailu on kova, kenen teot (= parannus, pyhä elämä) kelpaisivat Jumalalle.
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Room. 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Room. 3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Se ei ole lapsen luonnollinen suhde hyvään rakastavaan ja lempeään iskään. He elävät lain alla pelossa. Silti nämä ihmiset eivät havaitse että jotakin on pahasti pielessä. He pelkäävät ja palvovat Jumalan sanan asemesta heitä hallitsevia ihmisiä. Nämä hallitsijat hallitsevat joukkoja pelolla häpeällä ja lain ankaruudella koska eivät tunne itsekään Kristusta.
He kyllä etsivät vikaa itsestään ja löytävätkin, totta kai syntisestä vikaa löytyy. Mutta kun he eivät tunne Kristusta joka antaisi heille kaikki synnit anteeksi Kristuksen teon perusteella USKON KAUTTA. Kristus on syntisten sovintouhri Jumalan edessä, mutta kun heitä on johdettu harhaan Kristuksesta, niin he yrittävät epätoivoisesti etsiä kelvollisuutta itsestään ja omista toiminnoistaan.
Raamatussa on kuitenkin aivan selkokielisesti ilmoitettu että ilo Herrassa on Jumalan lapsen väkevyys. Ja että Jumalan hyvyys ja rakkaus vetää ihmistä parannukseen. Jumala itse tuli ihmislihaksi ja kärsi omassa lihassaan syntiemme rangaistuksen. Kun me tämän otamme uskolla vastaan, me olemme TOTISESTI vapaat. Ja se on maailman iloisin asia.
Mutta luuletteko kukaan että se olisi viholliselle iloinen asia? Hänelle joka tahtoo tuhota kaiken mikä on Jumalasta? Ei, vaan tämä ketku alkaa valehdella että armo, ja usko siihen armoon joka Kristuksen teon perusteella tulee syntisen osaksi uskon kautta, ei riitä autuuttamaan syntistä, sen lisäksi tarvitaan myös tekoja. Ja näin ihmispoloinen lankeaa pois Kristuksesta, ja ottaa lihan käsivarreksensa.
Vihollinen kehittelee paljon hienoja uskontoja, joissa kristinuskon perusteet ovat hämärän peitossa, ja ihmiset kuvittelevat vanhurskautuvansa itsensä ja Jumalan hyvällä yhteistyöllä. Tällainen vanhurskauttaminen ei ole mahdollista joten arvata sopii, että elämä sellaisessa "uskossa" on yhtäältä vaikeata ja ahdasta, ja toisaalta omaan napaan kääntynyttä, omavoimaista ja itseriittoista. Tällaisten uskovien keskinäiset suhteet ovat riitaisia ja toraisia.
Kilpailu on kova, kenen teot (= parannus, pyhä elämä) kelpaisivat Jumalalle.
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Room. 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Room. 3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta joka sana, "mutta" tuleekin tuon armon vastaanottamisen (uskossa) jälkeen, kun pitäisi alkaa näkyä niitä uskon hedelmiä.
Jos ei tule näkyviin ulkonaisia "merkkejä", kuten esim naisten nutturat, huivit ja meikittömyys, eikä kodista katoa televisio, aletaan kyseenalaistamaan, onko uskoa sydämellä lainkaan. Toisekseen, jos ei näy käyntejä pöntössäkään, mistä muut voisivat arvioida sieluntilaa?
Kohta alkaa itsekin epäilemään uskoaan. Eräs kristitty sanoi minulle sormi ojossa ja vaatimuksen hengessä, että kolmenlaista todistusta uskosta täytyy olla. Ne olivat: omantunnon-, seurakunnan- ja joku muu -todistus, jonka olen unohtanut.
Raamatussa pelastus on aivan yksiselitteinen asia, siinä ei ole yhtään muttia.
- Jumala on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen jolla on usko Kristukseen.
Miksi sinä sitten tuot tänne niitä omia muttiasi?
Siksi koska et usko todeksi sitä mitä Raamattu sanoo. Se on sinun mielestäsi varmasti hyve?
Näinhän se omavanhurskaus opettaa, että älä usko Jeesuksen täydelliseen lunastustyöhön, vähän saat tietenkin uskoa, mutta vain sopivan vähän.
Ja itse sinun on ansaittava loput omilla töilläsi. Tällä tavoin petettyjä ei joukostamme valitettavasti puutu
Kuten viestistäsi näkyy, sinäkin olet oman vanhurskauden koukussa "hedelminesi". Kyllä niitä kelpaa vertailla toisten hedelmiin, eiko totta, varsinkin niiden hedelmiin joita ei tunne.
Totuus on kuitenkin se, että oksa ei itsestään tuota mitään hedelmää, ellei se ole kiinni elävässä viinipuussa Kristuksessa. Viinipuussa kiinni pysyminen on mahdollista ainoastaan uskon ja Kasteen kautta, ei ollenkaan ihmisen tekojen kautta.
Akihito. Tuo omavanhurskaus kyllä yrittää riippua minussa usein. Etenkin, kun kuulen sellaista saarnaa, jossa vaaditaan näitä ulkonaisia merkkejä, ikäänkuin sitten vasta voisi pitää itseään "oikeana" kristittynä.
Tai meillä käy vieraana "hyviä, onnistuneita" uskovia, jolloin alkaa ahdistaa.
Aina, kun puhe on sellaista, että se siirtää "hengen silmät" katsomaan omaa itseä, se on mielestäni sellaista puhetta, josta ei voimaa saa.
Mutta kun kirkastetaan Kristusta ja Hänen sovintouhriaan, uskolla omistettavaksi, siitä uskon lamppu alkaa kirkkaasti palamaan ja kiitoslaulu soi sydämessä.
Kysymys ei olekaan silloin minusta, vaan Kristuksesta ja Hänen vaivallaan ja viattomalla verellään valmistamasta vanhurskaudesta, jonka saa syntinen (minäkin) uskolla omistaa.
Rukoile puolestani, ettei vihollinen koskaan saisi eksyttää tuon katalan "valkoisen enkelin" vaatimuksiin ja pois ansiottoman armon tilasta.
Joo ystäväni, käännä rohkeasti katseesi täydellisellä luottamuksella Kristukseen. Jeesus rakastaa sinua.
Hän odottaa sitä että me uskomme häneen ja hän saa sanansa kautta armahtaa meitä. Jumalalle tuottaa valtavasti iloa, kun hän saa armahtaa, eikä ole turhaan kärsinyt syntisen edestä.
Hän antaa soimaamatta, niin kuin Raamattu sanoo. Ei hän sano, hyi hyi miksi sinä noin teit, vaan hän puristaa rintaansa vasten ja sanoo, minä rakastan sinua lapseni, oli ihanaa että sinä tulit kotiin, olen sinua odottanut.
Eihän omavanhurskaus valvovaa kristittyä rauhaan jätä, kiusaukset kuuluvat uskovan elämään erottamattomasti. Ei hän muutoin piru olisikaan, ellei hän Jumalan lasta kiusaisi.
Erityisesti vihollinen suuttuu silloin, kun kristitty syntisyytensä tuntien luottaisi täydellisesti Jeesuksen veren pesoon ja syntien anteeksiantamukseen. Vähän saisi uskoa mutta ei Kristuksessa täydellisesti täytettyyn Jumalan työhön.
Se tuo esiin kaikenlaisia pelkoja siitäkin, että entäs jos minä uskon vahvasti Kristuksen lunastaneen minut synnin rangaistuksesta, teenköhän silloin väärin??
On tärkeätä oppia erottamaan vihollisen ääni Jumalan äänestä, siksi Jumalan sanan lukeminen ja tutkiminen on niin tärkeä asia. Se ei ole mikään itsetarkoitus.
Usko YKSIN vanhurskauttaa ja uskosta tulevat sitten hedelminä pyrkimys rakkauteen, rauhan tekemiseen ja hyviin töihin. Uskon hedelmänä tulee myöskin halu elää Jumalan tahdon mukaisesti.
Olellista uskonvanhurskaudessa on se että ihminen tulee vanhurskaaksi (Jumalalle kelvolliseksi), uskon kautta Kristukseen.
Rukous: Anna rakas Jeesus kaipaavien ihmisten täyttyä sinun Hekesi vakuutuksella siitä, että heidänkin syntinsä on sovitettu Jumalalle kelvollisella uhrilla. Minä olen ylösnousemus ja elämä, sanoo Jeesus sinunkin Vapahtajasi.
Joh. 11:22 Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."
Joh. 11:23 Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös."
Joh. 11:24 Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä."
Joh. 11:25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Joh. 11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Joh. 11:27 Hän sanoi hänelle:
"Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan."
Juuri noin haluan ja tahdon uskoa. Ja uskonkin. Tulin iloiseksi luettuani viestisi. Olisikin helppoa uskoa aina, ellei tuo kavala sielunvihollinen tulisi kiusaamaan. Sen puhe tuntuu oikealta, kun se sanoo, että paremmaksi sinun pitää tulla.
Mutta puhukoon se vaan, Jumala on suurempi ja voimakkaampi. Jeesuksessa on turvani. Kiitollisella mielellä lähden arkiaskareille.
Mene Herran rauhaan. Palvele Herraa iloiten.
Meillä on Hyvä Jumala. Kiitos sinulle Jeesus Vapahtajamme!
justiinsa niin justiinsa niin ,
Agrippahan on heittäytynyt kovin hurskaaksi. Vuoroin hurskas ja vuoroin riitelevä.
...Jumalan Sanan todistus tietystikin.
ohikiitäjä!
Kuinka voisin kirkastaa sinulle Kristuksen sovintouhria meidän syntisten puolesta.
Kun katsot "peiliin", mitä näet siellä?
Näetkö saman, minkä minäkin, syntisen ihmisen, ajatuksissa, sanoissa ja töissä?
Jos näin näet, olet onnellinen ihminen jo täällä ajassa, kunhan vain uskot että kaikki synnit on anteeksi annettu vuonna 33 pitkänäperjantaina.