akne ja seurustelu

siis allekirjoitan täysin tuon mitä sanot. Ja onhan mullakin kokemusta yhdestä pitkästä suhteesta, jossa jonkunasteisen luottamuksen ja välittämisen jälkeen asia ei mua edes jatkuvasti vaivannut.

Mutta kyllä vähän jäytää nyt, että mies tässä seurusteluvaiheessa ei saa muuta mietittävää kuin, että "tyttöystäväni on ruma". Koska onhan ulkonäöllä monesti merkitystä kun tutustutaan,(?)

epäilemättä on noin kirjoitti:

siis allekirjoitan täysin tuon mitä sanot. Ja onhan mullakin kokemusta yhdestä pitkästä suhteesta, jossa jonkunasteisen luottamuksen ja välittämisen jälkeen asia ei mua edes jatkuvasti vaivannut.

Mutta kyllä vähän jäytää nyt, että mies tässä seurusteluvaiheessa ei saa muuta mietittävää kuin, että "tyttöystäväni on ruma". Koska onhan ulkonäöllä monesti merkitystä kun tutustutaan,(?)

Lue lisää

Keskustele poikakaverisi kanssa ja kerro hänelle, kuinka itse koet iho-ongelmasi ja lääketiede pystyy sille tekemään.
Jos hän ymmärtää, että akne on sairaus, aivan itsestä riippumaton, niin ehkä hänenkin maailmankatsomus ja myötätunto laajenee tuon asian myötä.

Jos sinulla on voimakas akne, niin oletko jo hakenut ihotautilääkäriltä roaccutanin ?

Jollet, niin suosittelen. Itse sain itsetuntoni hoidettua aknen lisäksi tuon lääkkeen aikana.

Harmi vaan, että akne on sellainen riesa, joka näemmä kytee geeneissä ja on vaikeasti voitettava.
Sen on saanut huomata R:n jälkeenkin.

minä itse kirjoitti:

Keskustele poikakaverisi kanssa ja kerro hänelle, kuinka itse koet iho-ongelmasi ja lääketiede pystyy sille tekemään.
Jos hän ymmärtää, että akne on sairaus, aivan itsestä riippumaton, niin ehkä hänenkin maailmankatsomus ja myötätunto laajenee tuon asian myötä.

Jos sinulla on voimakas akne, niin oletko jo hakenut ihotautilääkäriltä roaccutanin ?

Jollet, niin suosittelen. Itse sain itsetuntoni hoidettua aknen lisäksi tuon lääkkeen aikana.

Harmi vaan, että akne on sellainen riesa, joka näemmä kytee geeneissä ja on vaikeasti voitettava.
Sen on saanut huomata R:n jälkeenkin.

Lue lisää

olen siis tuota roaa juuri aloittamassa. taidan vinkistäsi rohkaistua keskustelemaan asiasta. en suoraan sanottuna välittäisi siitä puhua, mutta toisaalta en ikinä saa tietää mitä hän ajattelee asiasta jollen siitä ala puhua.

eikä hänkään varmaan ymmärrä kuinka paljon asia mua vaivaa. mun näkemyshän hyvin kärjistetysti on, että jos on kerran ruman tytön ottanut niin kyllä se täytyy sitten sietää. Maailmassa on niin paljon kauniita naisia, että olisi hänellekin yksi riittänyt. jos siis olisi niin halunnut.

kaikella jännityksellä nyt muuten aloitan roaa kun mulla on pintakuiva iho ja tällä hetkellä taipeet ja kaula aivan auki.mutta tää meni jo ohi aiheen...sori.

kiitokset tsemppauksista keskustella asiasta.

ja juu, on roa kirjoitti:

olen siis tuota roaa juuri aloittamassa. taidan vinkistäsi rohkaistua keskustelemaan asiasta. en suoraan sanottuna välittäisi siitä puhua, mutta toisaalta en ikinä saa tietää mitä hän ajattelee asiasta jollen siitä ala puhua.

eikä hänkään varmaan ymmärrä kuinka paljon asia mua vaivaa. mun näkemyshän hyvin kärjistetysti on, että jos on kerran ruman tytön ottanut niin kyllä se täytyy sitten sietää. Maailmassa on niin paljon kauniita naisia, että olisi hänellekin yksi riittänyt. jos siis olisi niin halunnut.

kaikella jännityksellä nyt muuten aloitan roaa kun mulla on pintakuiva iho ja tällä hetkellä taipeet ja kaula aivan auki.mutta tää meni jo ohi aiheen...sori.

kiitokset tsemppauksista keskustella asiasta.

Lue lisää

Yläasteen alussa iho oli vielä todella hyvä. Muistan kuinka muut finni-ikäiset kadehtivat ihoani. Mutta kahdeksannella luokalla rupesi naama kukkimaan oikein urakalla, 9 luokalla paheni, seuraavana vuonna vielä pahempi, sitten se asettui, mutta NYT se on kaikista pahin! Kärsin lievästä aknesta -> kipeitä, kutisevia, tulipunaisia finnejä paljon, jonkinsortin tulhedus naamassa kun hetki sitten kaikki oli vielä suht ok. mutta pari niistä puristui ja ihokos siitä tulistui, kaikki levisi kirjaimellisesti. Ne arvet!
Aina 8 luokasta asti olen peittänyt naamani raskaaseen meikkiin.
Ammatillisen koulunikin puolesta kärsinyt siitä että sain kuumille keittiötunneille kokkiahtun alle rasvata paksun meikkivoidekerroksen. Uimahalliin mennessäni meikkiä tietenkin. Kaverin luokse yöksi ja tulee meikinpesuaika niin rupeaa iskemään pakokauhu ja pesen naamani niin että siihen jää meikkiä rutkasti ettei kukaan vaan näe hirveää lordin naamaani.
Vaikkei siinä aina finnejä ole ollut kuten viime talvena anoreksian takia kun en syönyt mitään niin eipä myöskään naamaan tullut mitään, mutta arpia siinä on ollut aina!
9. luokalla ensimmäisen arbutinini ostaneena ja kaiken maailman keinoja kokeilleena voinkin todeta ettei ne lähe mihinkään.
Siitä kärsineenä ja päätäni kääntäen poispäin ihmisistä kun mulle puhutaan ja punaisia läiskiä naamassa hävenneenä voinkin nyt jälkeenpäin todeta että kyllä, tämä on vaikuttanut minuun ja ihmissuhteisiini jo. Ja liikaa. Vaikken sitä ennen tajunnut. Mut nyt tajuan! Viimeksi koulussa 3 vuotta samalla luokalla ollut ihminen puhui minulle ja minä katselin seiniin koska häpesin naamaani. Viehättävä poika katsoi minuun linkissä, käänsin pään alas koska häpesin itseäni. Ajattelin että hän varmaan katsoo ja kauhistelee ihoani.

Nyt kun iho on vielä pahentunut niin voisin vaikka kuolla. Tuntuu etten koskaan tule saamaan itselleni kumppania (ei niitä ole tähän mennesä koskaan ollutkaan) ja olen jo 18 vuotias. En tiedä yhtään mitä teen.. ei minulla ole varaa kalliisiin hoitoihinkaan ja äiti toitottaa että aken ikä suvussamme on mennyt ohi yli 20 vuotiaana että sinne asti pitäisi odottaa.
Olen joskus päässyt kaikesta yli ja ajatellut positiivisesti, mutta nyt en enää pysty siihenkään sillä mikään ei enää peitä ihoani ja mikään ei enää auta. Olen niin turhautunut ja pelkäämpä että masennun aivan totaalisesti koska en enää vaan jaksa koota ajatuksiani... en jaksa enää ajatella positiivisesti koska näen selvästi edessäni syyt ja seuraukset
Syy: olen finninaama
Seuraus: ihmiset pitävät minua rumana, en saa koskaan ketään

Siinäpä minun pohdintojani...

-kiril kirjoitti:

Yläasteen alussa iho oli vielä todella hyvä. Muistan kuinka muut finni-ikäiset kadehtivat ihoani. Mutta kahdeksannella luokalla rupesi naama kukkimaan oikein urakalla, 9 luokalla paheni, seuraavana vuonna vielä pahempi, sitten se asettui, mutta NYT se on kaikista pahin! Kärsin lievästä aknesta -> kipeitä, kutisevia, tulipunaisia finnejä paljon, jonkinsortin tulhedus naamassa kun hetki sitten kaikki oli vielä suht ok. mutta pari niistä puristui ja ihokos siitä tulistui, kaikki levisi kirjaimellisesti. Ne arvet!
Aina 8 luokasta asti olen peittänyt naamani raskaaseen meikkiin.
Ammatillisen koulunikin puolesta kärsinyt siitä että sain kuumille keittiötunneille kokkiahtun alle rasvata paksun meikkivoidekerroksen. Uimahalliin mennessäni meikkiä tietenkin. Kaverin luokse yöksi ja tulee meikinpesuaika niin rupeaa iskemään pakokauhu ja pesen naamani niin että siihen jää meikkiä rutkasti ettei kukaan vaan näe hirveää lordin naamaani.
Vaikkei siinä aina finnejä ole ollut kuten viime talvena anoreksian takia kun en syönyt mitään niin eipä myöskään naamaan tullut mitään, mutta arpia siinä on ollut aina!
9. luokalla ensimmäisen arbutinini ostaneena ja kaiken maailman keinoja kokeilleena voinkin todeta ettei ne lähe mihinkään.
Siitä kärsineenä ja päätäni kääntäen poispäin ihmisistä kun mulle puhutaan ja punaisia läiskiä naamassa hävenneenä voinkin nyt jälkeenpäin todeta että kyllä, tämä on vaikuttanut minuun ja ihmissuhteisiini jo. Ja liikaa. Vaikken sitä ennen tajunnut. Mut nyt tajuan! Viimeksi koulussa 3 vuotta samalla luokalla ollut ihminen puhui minulle ja minä katselin seiniin koska häpesin naamaani. Viehättävä poika katsoi minuun linkissä, käänsin pään alas koska häpesin itseäni. Ajattelin että hän varmaan katsoo ja kauhistelee ihoani.

Nyt kun iho on vielä pahentunut niin voisin vaikka kuolla. Tuntuu etten koskaan tule saamaan itselleni kumppania (ei niitä ole tähän mennesä koskaan ollutkaan) ja olen jo 18 vuotias. En tiedä yhtään mitä teen.. ei minulla ole varaa kalliisiin hoitoihinkaan ja äiti toitottaa että aken ikä suvussamme on mennyt ohi yli 20 vuotiaana että sinne asti pitäisi odottaa.
Olen joskus päässyt kaikesta yli ja ajatellut positiivisesti, mutta nyt en enää pysty siihenkään sillä mikään ei enää peitä ihoani ja mikään ei enää auta. Olen niin turhautunut ja pelkäämpä että masennun aivan totaalisesti koska en enää vaan jaksa koota ajatuksiani... en jaksa enää ajatella positiivisesti koska näen selvästi edessäni syyt ja seuraukset
Syy: olen finninaama
Seuraus: ihmiset pitävät minua rumana, en saa koskaan ketään

Siinäpä minun pohdintojani...

Lue lisää

Uskomatonta! Ihan kun mun kirjotus,paitsi erona on se että olen jo 25v mutta iho kukkii ja pahasti edelleen ja roakaan ei juuri auta kun hetkeksi. Ja arvet vaivaavat muakin niin paljon,niitä ei todellakan mikään meikki peitä kun ovat kuoppia ja syviä sellaisia!
Oispa ees joku kaveri jolla olis/ollu sama tilanne,niin hän ainakin ymmärtäisi tuskani tms.

-kiril kirjoitti:

Yläasteen alussa iho oli vielä todella hyvä. Muistan kuinka muut finni-ikäiset kadehtivat ihoani. Mutta kahdeksannella luokalla rupesi naama kukkimaan oikein urakalla, 9 luokalla paheni, seuraavana vuonna vielä pahempi, sitten se asettui, mutta NYT se on kaikista pahin! Kärsin lievästä aknesta -> kipeitä, kutisevia, tulipunaisia finnejä paljon, jonkinsortin tulhedus naamassa kun hetki sitten kaikki oli vielä suht ok. mutta pari niistä puristui ja ihokos siitä tulistui, kaikki levisi kirjaimellisesti. Ne arvet!
Aina 8 luokasta asti olen peittänyt naamani raskaaseen meikkiin.
Ammatillisen koulunikin puolesta kärsinyt siitä että sain kuumille keittiötunneille kokkiahtun alle rasvata paksun meikkivoidekerroksen. Uimahalliin mennessäni meikkiä tietenkin. Kaverin luokse yöksi ja tulee meikinpesuaika niin rupeaa iskemään pakokauhu ja pesen naamani niin että siihen jää meikkiä rutkasti ettei kukaan vaan näe hirveää lordin naamaani.
Vaikkei siinä aina finnejä ole ollut kuten viime talvena anoreksian takia kun en syönyt mitään niin eipä myöskään naamaan tullut mitään, mutta arpia siinä on ollut aina!
9. luokalla ensimmäisen arbutinini ostaneena ja kaiken maailman keinoja kokeilleena voinkin todeta ettei ne lähe mihinkään.
Siitä kärsineenä ja päätäni kääntäen poispäin ihmisistä kun mulle puhutaan ja punaisia läiskiä naamassa hävenneenä voinkin nyt jälkeenpäin todeta että kyllä, tämä on vaikuttanut minuun ja ihmissuhteisiini jo. Ja liikaa. Vaikken sitä ennen tajunnut. Mut nyt tajuan! Viimeksi koulussa 3 vuotta samalla luokalla ollut ihminen puhui minulle ja minä katselin seiniin koska häpesin naamaani. Viehättävä poika katsoi minuun linkissä, käänsin pään alas koska häpesin itseäni. Ajattelin että hän varmaan katsoo ja kauhistelee ihoani.

Nyt kun iho on vielä pahentunut niin voisin vaikka kuolla. Tuntuu etten koskaan tule saamaan itselleni kumppania (ei niitä ole tähän mennesä koskaan ollutkaan) ja olen jo 18 vuotias. En tiedä yhtään mitä teen.. ei minulla ole varaa kalliisiin hoitoihinkaan ja äiti toitottaa että aken ikä suvussamme on mennyt ohi yli 20 vuotiaana että sinne asti pitäisi odottaa.
Olen joskus päässyt kaikesta yli ja ajatellut positiivisesti, mutta nyt en enää pysty siihenkään sillä mikään ei enää peitä ihoani ja mikään ei enää auta. Olen niin turhautunut ja pelkäämpä että masennun aivan totaalisesti koska en enää vaan jaksa koota ajatuksiani... en jaksa enää ajatella positiivisesti koska näen selvästi edessäni syyt ja seuraukset
Syy: olen finninaama
Seuraus: ihmiset pitävät minua rumana, en saa koskaan ketään

Siinäpä minun pohdintojani...

Lue lisää

Oon 22v tyttö.. finnejä mulla on ollut n. 13vuotta.. mut ei näihin ikinä totu, sopeudu..
aivan ihanaa huomata että on muitakin samassa tilanteessa.. (kavereilla siloinen iho)ei sillä että nauttisin että joku muukin kärsii kuin minä mut,mut.
On todella huono itse luottamus.. paitsi esim. baarissa missä on hämärää.. oikeestaan voisin sanoa että silloin näytän aika kauniilta, pyörii miehiä ympärillä aika tiuhasti ja se tietysti tuntuu mukavalta.. mutta apua kun baari sulkeutuu ja valot laitetaan päälle.. tai näet kyseisen baari kundin tulevan vastaan päivällä kadulla.. nollottaa hullusti,yrittäää siinä sitten peitellä kasvoja.


sit pieni vinkki.. oikeesti auttaa.. kun käytte saunassa ottakaa siis kunnon löylyt.. ja hetken päästä menkää suihkuun (pelkät kasvot) ja niin kylmää vettä kuin hanasta tulee.. hetki siinä ja takasin saunaan.. ja taas kylmään veteen.. ja sitä rataa.. vilkkaannuttaa verenkiertoo kasvoissa.. kokeilkaa :)
ja aivan ihanaaa syksyn jatkoa kaikille

siis en nyt mitenkään vastikään ole tän asiani kanssa solmussa. tähän on kokeiltu jos sun mitkä hoidot joten kyllä mä tiedän että SE HELPPOA ON! anteeksi kiukkuviesti mutta tää on tasan tarkkaan perkeleellinen ongelma, jonka hoitaminen ei nyt aivan yksinkertaista ole.

sinulle -kiril toivon kaikkea hyvää. Tilanteesi kuulostaa aika raskaalta. Mahtaisitko jaksaa käydä ihotautilääkärillä (käsitin, että jotenkin vain odotat, että akne menee ohi)tai ehkä oletkin jo käynyt.

itse odottelin aikanaan liian pitkään avun hakemista kun ajattelin, että kyllähän nyt näppyjä tulee kaikilla murkkuikäisillä. no toki. mutta ei nyt sentään kaikilla ole aknea.

jälkeenpäin onkin sitten paikkailtu moneen otteeseen ja alkuperäinen pohdintanikin juontaa siitä, että alan olla hiukan toivoton tän ruttoisen naamani kanssa.

alkup.viestin lähettäjä kirjoitti:

siis en nyt mitenkään vastikään ole tän asiani kanssa solmussa. tähän on kokeiltu jos sun mitkä hoidot joten kyllä mä tiedän että SE HELPPOA ON! anteeksi kiukkuviesti mutta tää on tasan tarkkaan perkeleellinen ongelma, jonka hoitaminen ei nyt aivan yksinkertaista ole.

sinulle -kiril toivon kaikkea hyvää. Tilanteesi kuulostaa aika raskaalta. Mahtaisitko jaksaa käydä ihotautilääkärillä (käsitin, että jotenkin vain odotat, että akne menee ohi)tai ehkä oletkin jo käynyt.

itse odottelin aikanaan liian pitkään avun hakemista kun ajattelin, että kyllähän nyt näppyjä tulee kaikilla murkkuikäisillä. no toki. mutta ei nyt sentään kaikilla ole aknea.

jälkeenpäin onkin sitten paikkailtu moneen otteeseen ja alkuperäinen pohdintanikin juontaa siitä, että alan olla hiukan toivoton tän ruttoisen naamani kanssa.

Lue lisää

aivan. sehän siinä sitten vielä etten oikein tiedä auttaako tähän mikään kun ihmiset puhuvat ettei aina ole hoidot auttaneet.. mutta no, aina on kai yritettävä ainakin.
nyt rohkaistuneena ja muuten sinun kannustamana soitankin maanantaina ihotautilääkärille ja alan elää omaa elämääni kuuntelematta äitiä ja sitä kuinka muka 2 vuoden päästä ongelmat katoavat -naps! vaikea uskoa jos vasta nyt on paha akne alkamassa..
mutta pointti oli se että kiitos sinulle ja voimia :)
kyllä nyt luulisi hyvän parisuhteen perustuvan ihan muulle kun naamaan tuijottamiselle. ihmiset jotka katsovat vain ulkonäköä, kiinnitävät huomionsa toisen huonoon ihoon ja lähtevät tältä kantilta, eivät itse ole arvoisiasi...olet heitä ylempänä.

niin siis oon tätä nyt hoidellut jo pitkän aikaa. varsinainen tulehtunut alue ei juuri pahene, tosin kukkii tuo iho tietysti pahemmin hormonivaihteluista johtuen.

mutta mun pointti oli lähinnä kai se, että on mulla akne sitten mistä syystä hyvänsä niin se on musta todella ällöttävää.

mä en siedä itteeni tän takia ja on vaikee kuvitella, että kukaan muukaan pystyis. oi, kunpa seurustelun voisi hoitaa vaikka puhelimitse.

tallura kirjoitti:

niin siis oon tätä nyt hoidellut jo pitkän aikaa. varsinainen tulehtunut alue ei juuri pahene, tosin kukkii tuo iho tietysti pahemmin hormonivaihteluista johtuen.

mutta mun pointti oli lähinnä kai se, että on mulla akne sitten mistä syystä hyvänsä niin se on musta todella ällöttävää.

mä en siedä itteeni tän takia ja on vaikee kuvitella, että kukaan muukaan pystyis. oi, kunpa seurustelun voisi hoitaa vaikka puhelimitse.

Lue lisää

Moi! :-)


Totuushan on se, että mielenrauhan saat parhaiten hoitamalla asian kuntoon, eikös niin? :-) Varmasti lääkäri voi tehdä asialle edes jotakin. Sen takia kyselin noita kysymyksiä, koska kun mietitään aknen syitä ja ilmenemistä niin silloin voidaan hoitaa sitä parhaiten. Useinhan akne saadaan pois viimeistään Roaccutan kuurilla.

Monesti kun on akne kaikki mitä ajattelee on juuri se iho. Vasta myöhemmin huomaa kuinka paljon asioita jäi kokematta kun pelkäsi ihmisiä ja paikkoja sen vuoksi. Ymmärrän kyllä hyvin syyn, kun itsekin pelkäsin aikoinani.

Mutta jos kerran mielelle ei voi oikein tehdä mitään, niin parastahan on sitten muuttaa se ulkoinen olemus. Olen itse huomannut, että siisti olemus, kauniit hiukset, keskivahva-vahva ehostus (korostuksellinen esim. Joe Blasco-tuotteilla)ja eloisat värit vaatteissa vievät huomion pois finneistä ja itsellekin tulee silloin varmasti parempi olo. Siitä olostahan se on kiinni, että miten näkee asiat (haitta vai mitätön juttu).

Kristiina-82 kirjoitti:

Moi! :-)


Totuushan on se, että mielenrauhan saat parhaiten hoitamalla asian kuntoon, eikös niin? :-) Varmasti lääkäri voi tehdä asialle edes jotakin. Sen takia kyselin noita kysymyksiä, koska kun mietitään aknen syitä ja ilmenemistä niin silloin voidaan hoitaa sitä parhaiten. Useinhan akne saadaan pois viimeistään Roaccutan kuurilla.

Monesti kun on akne kaikki mitä ajattelee on juuri se iho. Vasta myöhemmin huomaa kuinka paljon asioita jäi kokematta kun pelkäsi ihmisiä ja paikkoja sen vuoksi. Ymmärrän kyllä hyvin syyn, kun itsekin pelkäsin aikoinani.

Mutta jos kerran mielelle ei voi oikein tehdä mitään, niin parastahan on sitten muuttaa se ulkoinen olemus. Olen itse huomannut, että siisti olemus, kauniit hiukset, keskivahva-vahva ehostus (korostuksellinen esim. Joe Blasco-tuotteilla)ja eloisat värit vaatteissa vievät huomion pois finneistä ja itsellekin tulee silloin varmasti parempi olo. Siitä olostahan se on kiinni, että miten näkee asiat (haitta vai mitätön juttu).

Lue lisää

Siis ihan hyvä että näitä kysyit. Jotenkin tuntuu vaan, että aina tulee jotain kritiikkiä (en nyt puhu sinusta vaan ylipäätään jos jonkun siloisen ystävänsä kanssa vaikka juttelee) niin joko siitä, että 1. on huonoilla elintavoillaan edesauttanut sitä, että iho näin pahaksi menee tai 2. jättänyt huonoon kuntoon menneen ihon liian pitkäksi aikaa hoitamatta.

vähän jännittää tuon roan aloittaminen nyt kun kaula ja taipeet hilseilee ihon pois jo valmiiksi (atooppinen iho)... mahtaa tulla kutiseva talvi.

tallura kirjoitti:

Siis ihan hyvä että näitä kysyit. Jotenkin tuntuu vaan, että aina tulee jotain kritiikkiä (en nyt puhu sinusta vaan ylipäätään jos jonkun siloisen ystävänsä kanssa vaikka juttelee) niin joko siitä, että 1. on huonoilla elintavoillaan edesauttanut sitä, että iho näin pahaksi menee tai 2. jättänyt huonoon kuntoon menneen ihon liian pitkäksi aikaa hoitamatta.

vähän jännittää tuon roan aloittaminen nyt kun kaula ja taipeet hilseilee ihon pois jo valmiiksi (atooppinen iho)... mahtaa tulla kutiseva talvi.

Lue lisää

Minulla tuo Roa aiheutti atopian, josta en pääse enää ikinä irti. Sitä aikaisemmin oli hyvä, tosin rasvainen iho. Nyt sitten irtoaa nahka joka puolelta jos ei muista rasvata.. *huoh* Jopa steroidivoiteita joutuu käyttämään ettei vain iho vaurioitu liikaa.

Monestihan sitä syytetään elintapoja aknesta. Ja onhan siinä totuuttakin mukana (esim. voisi kuvitella ettei elimistö tykkäisi muutenkaan mcdonald's ruokavaliosta). Kuitenkin aknen syyt ovat usein syvemmällä. Minulle lääkärini kertoi, ettei saisi esimerkiksi valvoa myöhään, koska silmä joutuu suuren stressin alle yrittäessään keskittyä ja tästä erittyy stressihormonia. Stressihormoni puolestaan aiheuttaa sitten finneille herkistymisen. Eli ihminen on monen asian summa, sekä mielen että kehon. On hyvä pitää molemmista huolta. Ja lopulta vaikeimmissa asioissa vain lääkäri voi auttaa.

Itsekin tosiaan kärvistelin pari vuotta kotona heräten aamulla kuudelta (tunnin meikkaussessio, puoli tuntia hiuksiin, joka aamuinen suihku..). Ja sitten illalla taas puoli tuntia meikkien putsaamiseen.. :-0 Enää en oikeasti jaksaisi elää tuolla tavalla. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa pelkäsin hirveästi ensimmäisiä öitä. Aluksi pari kuukautta jätin meikit naamaan ja heräsin sitten myöhään illasta pesemään ne pois.. Ja aamulla taas ennen toista heräsin laittamaan ne. :-D Sitten joskus en enää jaksanut ja mieheni sanoi että näytin hänestä ihan kauniilta ilman meikkiäkin. Vieläkään hän ei huomaa onko minulla vai eikö ole.

Nyt kun aloitat roa-kuurin niin käytä vaikka Ceralania ja kuivimmissa kohdissa esim. Apobasea tai rasvaista Essexiä (violetti). Kuivaan ihoon auttaa mm. Eucerin-kylpyöljy, jota käytetään suihkugeelin tavoin. Kasvojen ihoa ja kaulaa kannattaa helliä kerran viikossa herkän ihon naamioilla ,jotka eivät kuitenkaan tuki huokosia. Ja kosmetologeilla kannattaa tosin käydä ainakin pari kertaa vuodessa, rentouttavaan ja puhdistavaan hetkeen kannattaa panostaa.

Jos ihosi on nyt kuiva, niin kannattaa käyttää herkän ihon tuotteita ja panna ainoastaan niiden finnien päälle kuivattavia voiteita (esim. Brevoxyl).

Kristiina-82 kirjoitti:

Minulla tuo Roa aiheutti atopian, josta en pääse enää ikinä irti. Sitä aikaisemmin oli hyvä, tosin rasvainen iho. Nyt sitten irtoaa nahka joka puolelta jos ei muista rasvata.. *huoh* Jopa steroidivoiteita joutuu käyttämään ettei vain iho vaurioitu liikaa.

Monestihan sitä syytetään elintapoja aknesta. Ja onhan siinä totuuttakin mukana (esim. voisi kuvitella ettei elimistö tykkäisi muutenkaan mcdonald's ruokavaliosta). Kuitenkin aknen syyt ovat usein syvemmällä. Minulle lääkärini kertoi, ettei saisi esimerkiksi valvoa myöhään, koska silmä joutuu suuren stressin alle yrittäessään keskittyä ja tästä erittyy stressihormonia. Stressihormoni puolestaan aiheuttaa sitten finneille herkistymisen. Eli ihminen on monen asian summa, sekä mielen että kehon. On hyvä pitää molemmista huolta. Ja lopulta vaikeimmissa asioissa vain lääkäri voi auttaa.

Itsekin tosiaan kärvistelin pari vuotta kotona heräten aamulla kuudelta (tunnin meikkaussessio, puoli tuntia hiuksiin, joka aamuinen suihku..). Ja sitten illalla taas puoli tuntia meikkien putsaamiseen.. :-0 Enää en oikeasti jaksaisi elää tuolla tavalla. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa pelkäsin hirveästi ensimmäisiä öitä. Aluksi pari kuukautta jätin meikit naamaan ja heräsin sitten myöhään illasta pesemään ne pois.. Ja aamulla taas ennen toista heräsin laittamaan ne. :-D Sitten joskus en enää jaksanut ja mieheni sanoi että näytin hänestä ihan kauniilta ilman meikkiäkin. Vieläkään hän ei huomaa onko minulla vai eikö ole.

Nyt kun aloitat roa-kuurin niin käytä vaikka Ceralania ja kuivimmissa kohdissa esim. Apobasea tai rasvaista Essexiä (violetti). Kuivaan ihoon auttaa mm. Eucerin-kylpyöljy, jota käytetään suihkugeelin tavoin. Kasvojen ihoa ja kaulaa kannattaa helliä kerran viikossa herkän ihon naamioilla ,jotka eivät kuitenkaan tuki huokosia. Ja kosmetologeilla kannattaa tosin käydä ainakin pari kertaa vuodessa, rentouttavaan ja puhdistavaan hetkeen kannattaa panostaa.

Jos ihosi on nyt kuiva, niin kannattaa käyttää herkän ihon tuotteita ja panna ainoastaan niiden finnien päälle kuivattavia voiteita (esim. Brevoxyl).

Lue lisää

ja onkin ihan lohdullista kuulla, että on niitäkin miehiä, jotka voivat "elää sen kanssa" että omalla rakkaalla on akne. tietämättä kyllä että miten pahana sun ihosi varsinaisesti oli alun perinkään.

ja apteekin rasvat kovassa käytössä. vähän väliä saa kyllä rasvata.

tallura kirjoitti:

ja onkin ihan lohdullista kuulla, että on niitäkin miehiä, jotka voivat "elää sen kanssa" että omalla rakkaalla on akne. tietämättä kyllä että miten pahana sun ihosi varsinaisesti oli alun perinkään.

ja apteekin rasvat kovassa käytössä. vähän väliä saa kyllä rasvata.

Lue lisää

Ekassa viestissäni kyllä kirjoitin tasosta:

"Minulla oli keskitason akne kun tapasin oman mieheni. Söin silloin tosin Roaccutania (aloittelin vasta joten pahenemisvaihe oli menossa) ja mietin kovasti että uskaltaisinko edes lähteä ensitreffeille (ne kun olivat sokkotreffit). Vieläkin ollaan yhdessä eikä häntä se ole haitannut, joten mahdollistahan se on."

Kristiina-82 kirjoitti:

Ekassa viestissäni kyllä kirjoitin tasosta:

"Minulla oli keskitason akne kun tapasin oman mieheni. Söin silloin tosin Roaccutania (aloittelin vasta joten pahenemisvaihe oli menossa) ja mietin kovasti että uskaltaisinko edes lähteä ensitreffeille (ne kun olivat sokkotreffit). Vieläkin ollaan yhdessä eikä häntä se ole haitannut, joten mahdollistahan se on."

Lue lisää

mutta vähän vaikea aina tietää, etät mitä nyt on "keskitason akne"

tallura kirjoitti:

mutta vähän vaikea aina tietää, etät mitä nyt on "keskitason akne"

Se on lääketieteellinen termi. :-) Ei minulle ole koskaan sen enempää selvitetty kuin että oli hormonaalinen ja keskivaikea akne. Akne jaotellaan: lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. Eli se mikä minulla oli ei ollut se helpoin eikä pahin. Ihon kunto minulla ainakin vaihteli, enkä osaa itse arvioida että kuinka "paha" se oli verrattuna toisten akneen.

http://www.yliopistonapteekki.fi/displayArticle.do?articleId=2013

heips. Onpa "kiva" että jollain on samanlaisia kokemuksia. Itekkään en voi lähtee edes kauppaan että en laittais mitään naamaan. Sitten saa aina kavereilta tai yheltä kaverilta kuulla siittä kun on aina jotain naamassa, ärsyttää. Mutta hyvähän se on sen sanoa ku sen naama on ku kermaa. Ja seurustellu oon 2 vuotta sitten viimeks. Jotenki niin turhauttavvaa tää kaikki paska!!!!!
Tuntuu, että kun sais finnit pois niin kaikki ois hyvin. Ei tarvi aina olla pakkelit naamassa. Ahistaa tää kaikki.

Olsiit kertonu hänelle tilanteesta että olet yrittänyt jopa lääkitystä. Ehkä hän olisi ymmärtänyt ja tukenut asiassa...

-kiril kirjoitti:

Olsiit kertonu hänelle tilanteesta että olet yrittänyt jopa lääkitystä. Ehkä hän olisi ymmärtänyt ja tukenut asiassa...

asia on yksinkertaisesti kovin vaikea. Kuinka puhua asiasta, joka on itselleen niin arka. Mä oon hirveen herkkä tollasille kommenteille myös. en kestäisi kuulla "ohjeita" joltain siloposkelta kun on oikeasti päällään melkeenpä seisonut että sais tän vaivan veke.

mikä siinä onkin, että lähes poikkeuksetta miehet, joiden kanssa jotain juttua on ollut, ovat olleet todella komeita. siis mun mielestäni komeita. ei mitään kansikuvapoikia välttämättä mutta tyylikkäitä, raamikkaita ja itsestään huolehtivia. Sitä tuntee itsensä vaan entistäkin rumemmaksi ja ällöttävämmäksi tuollaisten rinnalla.

toistaiseksi sitten keskityn seurustelemiseen puhelimessa ja sähköpostitse. käy se näinkin, hetken ainakin.

niin, kiitos kun jaoit kokemuksesi.

Elin jo, ah-niin-pitkään, tavallaan siten, etten joka hemmetin päivä jaksanut stressata tän ruttoisen naamani takia. Sitten, eräänä kauniina päivänä eräs kommentti sattui todella pahasti ja sitten onkin tullut taas vaihe, jolloin mieluiten vetäisi vaan säkin päähänsä ulos lähtiessään.

Kerronpa nyt tuonkin kun kerran aloitin. Olen tosiaan päiväkodissa töissä ja olen kuvitellut,että lapset jos ketkä ovat niitä, jotka eivät tasan voisi välittää siitä, miltä heidän hoitajansa näyttää. Olen noin yleisesti ihan pidetty näiden lasten parissa. No niin, tapahtuipa sitten niin, että eräs herttainen poika kysyi, että "miksi sulla on noin paljon näppylöitä naamassa?". Tää oli sellanen pienoinen romahdus maailmassani. Joojoo, taivastelkaa vaan, mutta välillä juuri tällainen satuttaa kovasti.

Anyway, pikkepökki, toi viesti antoi hiukan toivoa.

tallura kirjoitti:

niin, kiitos kun jaoit kokemuksesi.

Elin jo, ah-niin-pitkään, tavallaan siten, etten joka hemmetin päivä jaksanut stressata tän ruttoisen naamani takia. Sitten, eräänä kauniina päivänä eräs kommentti sattui todella pahasti ja sitten onkin tullut taas vaihe, jolloin mieluiten vetäisi vaan säkin päähänsä ulos lähtiessään.

Kerronpa nyt tuonkin kun kerran aloitin. Olen tosiaan päiväkodissa töissä ja olen kuvitellut,että lapset jos ketkä ovat niitä, jotka eivät tasan voisi välittää siitä, miltä heidän hoitajansa näyttää. Olen noin yleisesti ihan pidetty näiden lasten parissa. No niin, tapahtuipa sitten niin, että eräs herttainen poika kysyi, että "miksi sulla on noin paljon näppylöitä naamassa?". Tää oli sellanen pienoinen romahdus maailmassani. Joojoo, taivastelkaa vaan, mutta välillä juuri tällainen satuttaa kovasti.

Anyway, pikkepökki, toi viesti antoi hiukan toivoa.

Lue lisää

Lapsethan kyllä kyselee ihan mitä mieleen tulee, mutta ne myös ymmärtää ja hyväksyy monet asiat, kun vain jaksaa selittää.

ymmärtää kyllä kirjoitti:

Lapsethan kyllä kyselee ihan mitä mieleen tulee, mutta ne myös ymmärtää ja hyväksyy monet asiat, kun vain jaksaa selittää.

vol. miljoona.
Lapset eivät tiedä kaikkia maailman asioita ja siksi kyselevät. He ovat tottuneet tiettyihin asiaoihin minimaalisella elämänkokemuksellaan ja kun jotain uutta ilmenee heidän eteensä, he kysyvät omin sanoin asiasta.
Lapsi ei ollut tietysti aiemmin nähnyt edes yhtä finniä tai finnejä ihmisillä.

"4-vuotias lapseni näki ensimmäisen kerran tummaihoisen pojan isänsä kanssa ja
kysyi:"Ovatko nuo ihmisiä?" "

Ei pitäisi ottaa niin vakavasti.

Se se vasta kolahdus sitten tulee olemaan kun joku aikuinen ihminen tulisi sanomaan jotain..? Aikuinen kun on nähnyt jo asioita ja yleensä sanoo tarkoitusperäisesti eikä viattomasti kysyen kuten lapset.

arja_ kirjoitti:

vol. miljoona.
Lapset eivät tiedä kaikkia maailman asioita ja siksi kyselevät. He ovat tottuneet tiettyihin asiaoihin minimaalisella elämänkokemuksellaan ja kun jotain uutta ilmenee heidän eteensä, he kysyvät omin sanoin asiasta.
Lapsi ei ollut tietysti aiemmin nähnyt edes yhtä finniä tai finnejä ihmisillä.

"4-vuotias lapseni näki ensimmäisen kerran tummaihoisen pojan isänsä kanssa ja
kysyi:"Ovatko nuo ihmisiä?" "

Ei pitäisi ottaa niin vakavasti.

Se se vasta kolahdus sitten tulee olemaan kun joku aikuinen ihminen tulisi sanomaan jotain..? Aikuinen kun on nähnyt jo asioita ja yleensä sanoo tarkoitusperäisesti eikä viattomasti kysyen kuten lapset.

Lue lisää

no siis tiiänhän toki, että kaikenlaista kivaa ne lapset aina laukoo. Siitä nyt ei juur ookkaan kyse vaan siitä, että _juuri tuolla hetkellä_ tuntui erityisen ylivoimaiselta ottaa vastaan tuollaisen tappikansalaisen kommentti.

Siis se ei tuntunut pahalta siksi, että lapsi sitä mietti (nehän funtsailee mokomat kaikenlaista sellaista, mitä me aikuiset olemme liian välinpitämättömiä huomaamaan) vaan se, että oli itellä heikko hetki jne.

mutta lapset ei ny oo tää pointti vaan nää mahdolliset kumppanit. Mä oon tässä tullut miettineeksi sitäkin, että ovatko muhun paremmin tutustuneet miesparat kuvitelleet, että oireilussani on kysymys jostain "hormonaalisesta" ja pian ohimenevästä vaivasta...

nojoo, oli miten oli.... jotenkin multa puuttuu uskoa siihen, että sellainen henkilö, jonka ongelmat ihon kanssa rajoittuu joihinkin hassuihin murrosiässä iholle lätkähtäneisiin finneihin, pystyisi ymmärtämään mistä aknessa on kysymys ja kuinka paljon asia saattaa vaivata.

tallura kirjoitti:

no siis tiiänhän toki, että kaikenlaista kivaa ne lapset aina laukoo. Siitä nyt ei juur ookkaan kyse vaan siitä, että _juuri tuolla hetkellä_ tuntui erityisen ylivoimaiselta ottaa vastaan tuollaisen tappikansalaisen kommentti.

Siis se ei tuntunut pahalta siksi, että lapsi sitä mietti (nehän funtsailee mokomat kaikenlaista sellaista, mitä me aikuiset olemme liian välinpitämättömiä huomaamaan) vaan se, että oli itellä heikko hetki jne.

mutta lapset ei ny oo tää pointti vaan nää mahdolliset kumppanit. Mä oon tässä tullut miettineeksi sitäkin, että ovatko muhun paremmin tutustuneet miesparat kuvitelleet, että oireilussani on kysymys jostain "hormonaalisesta" ja pian ohimenevästä vaivasta...

nojoo, oli miten oli.... jotenkin multa puuttuu uskoa siihen, että sellainen henkilö, jonka ongelmat ihon kanssa rajoittuu joihinkin hassuihin murrosiässä iholle lätkähtäneisiin finneihin, pystyisi ymmärtämään mistä aknessa on kysymys ja kuinka paljon asia saattaa vaivata.

Lue lisää

Olen 18-v. tyttö, ja kärsinyt kasiluokasta asti aknesta. En osaa sanoa onko tämä lievä, vai keskivaikea, ehkä jossain vaiheessa on ollu keskivaikeakin, silloin kävin ihotautilääkärilläkin, ei kyllä sanonut aknetyypistä mitään, mutta olisi ollut valmis määräämään jopa Roaccutania, mutta valitsin tuolloin lievemmän lääkekuurin, eli antibiottikuurin Skinoren voidetta, jotka auttoivat, mutta vain hetkellisesti, ja akne palasi takaisin.

Nyt iho on kuitenkin HIEMAN rauhoittunut, mutta edelleen harva se päivä väännän itkua peilin edessä pystymättä melkein edes katsomaan siihen, kärsin varmaankin juuri tuosta hormonaalisesta aknesta, koska akne pahenee huomattavasti juuri ennen menkkoja.. Silloin naamalle pamahtaa kipeitä isoja finnejä, tosi inhottavaa, varsikin jos tulee niitä ihon sisäisiä finnejä, niitä extra-kivuilaita ja suuria...

Punaisia arpia on naama täynnä.. Ihoni on kaiken lisäksi tosi kuiva ja herkkä, ja niin kalpea ja vaalea, että pienimmätkin punoittavat arvet ja finnit näkyvät tosi hyvin, niin kyllä on ruman näköistä..

Olen seurustellut jo n. puolitoista vuotta, vaikka ennen kuin tapasin tämän pojan, olin 110% varma etten ikinä koskaan pystyisi aloittamaan minkäänlaista seurustelusuhdetta ennenkuin olisin tästä aknesta eroon päässyt. No jotenkin sitten vain tuli ihastuttua korvia myöten, enkä vain voinut antaa aknen estää itseäni seurustelemasta tämän pojan kanssa.

Noh, minäkin tietysti meikit naamassa (ja paljonhan sitä meikkiä tuppaa kulumaan minullakin) näytän jokseenkin ihan ok:lta , että kyllä seurustelu on muuten sujunut, paitsi etten ole kyllä kehdannut itseäni meikittä vieläkään näyttää..
Kun olen yötä poikaystävälläni, nukun aina meikit naamassa, yritän nukkua niin että naama ei osu tyynyyn tai peittoon, ettei meikit lähde nukkuessa, vaikeaahan tuo on, ja usein onkin epäonnistunut niin että aamulla on finnit jo kivasti esillä..

Yhden kerran poikaystävä vain kysyi että onko mulla ihottumaa poskissa, ei tajunnut että akneahan se on (mulla tulee vielä niin kummallisesti keskelle poskia finnejä, eikä tyypillisille aknealueille, että ei ihan tavalliselta aknelta aina näytä), ja silloin menin tietysti ihan noloksi, mutta kun vähän tarkemmin mietin, niin mitäs väliä tuolla nyt oli? Kai se nyt ihmetyttää kun iho on paljon paremman näköinen meikit naamassa, ja kun finnit tulee esiin niin kyllä sitä voi joku joka ei ennen ole meikittä minua nähnyt, ihmetellä että mistä nuo ilmestyivät.. Ja kun poikaystävä ei lainkaan ollu kauhistuneen näköinen, tai ihmetellyt ihan kauheasti suu auki tuijottaen, vaan sanoi ihan vain ohimennen tuon, ja on niin monet kymmenet kerrat kehunut ulkonäköni maasta taivaisiin, ja nähnyt minut monta kertaa tuonkin jälkeen naama samassa kunnossa eikä ole mitään sanonut, niin en jaksa uskoa että hän pitäisi finnejä naamassani minään maailmaa kaatavana asiana, kun kokoajan saan silti kehuja kuulla :)

Tietysti vähän pelottaa että mitähän se sanoisi jos ihan täysin meikittä näyttäytyisin, ajattelin kuitenkin että lykkään sitä mahdollisimman paljon.

Ja isälläni oli myös vieläpä paha akne nuoruudessaan, ja hänellä ihan kunnon kuoppa-arvetkin naamaan jääneet muistoiksi, mutta komeaksi on häntäkin aikoinaan kehuttu monestikin, ja ei ollut siloposkista äitiänikään isäni iho haitannut.
En ole ikinä kuullut keneltäkään mitään negatiivista kommenttia isäni ulkonäöstä.

Sitäpaitsi kannattaa lohduttautua ajatuksella että elämme aikaa, jolloin kokoajan keksitään uusia ja parempia aknenhoitokeinoja. Tällaiseen törmäsin jokunen aika sitten esimerkiksi :

http://www.terkkari.fi/?page=1423547&id=8964320

Eli toivoa varmasti on ainakin jonkinverran, että iho tulisi paremmaksi.

Toivotaan että se Roa-kuurikin sulla rupeaisi auttamaan, hyvin mahdollista sekin!

akneturpa kirjoitti:

Olen 18-v. tyttö, ja kärsinyt kasiluokasta asti aknesta. En osaa sanoa onko tämä lievä, vai keskivaikea, ehkä jossain vaiheessa on ollu keskivaikeakin, silloin kävin ihotautilääkärilläkin, ei kyllä sanonut aknetyypistä mitään, mutta olisi ollut valmis määräämään jopa Roaccutania, mutta valitsin tuolloin lievemmän lääkekuurin, eli antibiottikuurin Skinoren voidetta, jotka auttoivat, mutta vain hetkellisesti, ja akne palasi takaisin.

Nyt iho on kuitenkin HIEMAN rauhoittunut, mutta edelleen harva se päivä väännän itkua peilin edessä pystymättä melkein edes katsomaan siihen, kärsin varmaankin juuri tuosta hormonaalisesta aknesta, koska akne pahenee huomattavasti juuri ennen menkkoja.. Silloin naamalle pamahtaa kipeitä isoja finnejä, tosi inhottavaa, varsikin jos tulee niitä ihon sisäisiä finnejä, niitä extra-kivuilaita ja suuria...

Punaisia arpia on naama täynnä.. Ihoni on kaiken lisäksi tosi kuiva ja herkkä, ja niin kalpea ja vaalea, että pienimmätkin punoittavat arvet ja finnit näkyvät tosi hyvin, niin kyllä on ruman näköistä..

Olen seurustellut jo n. puolitoista vuotta, vaikka ennen kuin tapasin tämän pojan, olin 110% varma etten ikinä koskaan pystyisi aloittamaan minkäänlaista seurustelusuhdetta ennenkuin olisin tästä aknesta eroon päässyt. No jotenkin sitten vain tuli ihastuttua korvia myöten, enkä vain voinut antaa aknen estää itseäni seurustelemasta tämän pojan kanssa.

Noh, minäkin tietysti meikit naamassa (ja paljonhan sitä meikkiä tuppaa kulumaan minullakin) näytän jokseenkin ihan ok:lta , että kyllä seurustelu on muuten sujunut, paitsi etten ole kyllä kehdannut itseäni meikittä vieläkään näyttää..
Kun olen yötä poikaystävälläni, nukun aina meikit naamassa, yritän nukkua niin että naama ei osu tyynyyn tai peittoon, ettei meikit lähde nukkuessa, vaikeaahan tuo on, ja usein onkin epäonnistunut niin että aamulla on finnit jo kivasti esillä..

Yhden kerran poikaystävä vain kysyi että onko mulla ihottumaa poskissa, ei tajunnut että akneahan se on (mulla tulee vielä niin kummallisesti keskelle poskia finnejä, eikä tyypillisille aknealueille, että ei ihan tavalliselta aknelta aina näytä), ja silloin menin tietysti ihan noloksi, mutta kun vähän tarkemmin mietin, niin mitäs väliä tuolla nyt oli? Kai se nyt ihmetyttää kun iho on paljon paremman näköinen meikit naamassa, ja kun finnit tulee esiin niin kyllä sitä voi joku joka ei ennen ole meikittä minua nähnyt, ihmetellä että mistä nuo ilmestyivät.. Ja kun poikaystävä ei lainkaan ollu kauhistuneen näköinen, tai ihmetellyt ihan kauheasti suu auki tuijottaen, vaan sanoi ihan vain ohimennen tuon, ja on niin monet kymmenet kerrat kehunut ulkonäköni maasta taivaisiin, ja nähnyt minut monta kertaa tuonkin jälkeen naama samassa kunnossa eikä ole mitään sanonut, niin en jaksa uskoa että hän pitäisi finnejä naamassani minään maailmaa kaatavana asiana, kun kokoajan saan silti kehuja kuulla :)

Tietysti vähän pelottaa että mitähän se sanoisi jos ihan täysin meikittä näyttäytyisin, ajattelin kuitenkin että lykkään sitä mahdollisimman paljon.

Ja isälläni oli myös vieläpä paha akne nuoruudessaan, ja hänellä ihan kunnon kuoppa-arvetkin naamaan jääneet muistoiksi, mutta komeaksi on häntäkin aikoinaan kehuttu monestikin, ja ei ollut siloposkista äitiänikään isäni iho haitannut.
En ole ikinä kuullut keneltäkään mitään negatiivista kommenttia isäni ulkonäöstä.

Sitäpaitsi kannattaa lohduttautua ajatuksella että elämme aikaa, jolloin kokoajan keksitään uusia ja parempia aknenhoitokeinoja. Tällaiseen törmäsin jokunen aika sitten esimerkiksi :

http://www.terkkari.fi/?page=1423547&id=8964320

Eli toivoa varmasti on ainakin jonkinverran, että iho tulisi paremmaksi.

Toivotaan että se Roa-kuurikin sulla rupeaisi auttamaan, hyvin mahdollista sekin!

Lue lisää

Moi!

Tuttuja kokemuksia, tuttuja kokemuksia.. :-D


Tuli mieleeni, että kannattaisi varmaankin syödä Roaccutan kuuri, jos vain millään kykenet siihen.H yvin harvallahan ainoastaan yksi kuuri auttaa, vaan suurin osa tarvitsee ainakin kaksi kuuria ja jotkut jopa enemmänkin. Jos hoito toimii edes väliaikaisesti, niin kannattaa vain jatkaa sitä (elleivät terveydelliset yms. syyt estä). Antibiootit auttavat usein hetkellisesti, mutta eivät sitten toimi pidemmän päälle. Roaccutan Skinoren-voide on hyvä yhdistelmä, itse käytin sitä ja toimi erinomaisesti. Edes pahenemisvaihe ei ollut niin paha ja lääkäri ymmärsi silloin että akne vaikuttaa itsetuntooni, joten määräsi tuon voiteen ettei iho näyttäisi aivan hirvittävältä. :-)

Hienoa että olet pystynyt suhtautumaan noin seurusteluun. Itse aloitin seurustelun vasta 19-vuotiaana vuoden netti- ja puhelintreffailun jälkeen ennen kuin uskalsin kunnolla esittäytyä. Minäkin häpesin finni-ihoani, mutta ei se miestäni häirinnyt. Itse en nukkunut meikkien kanssa, mutta illalla kyllä menin nukkumaan aina vasta hänen jälkeensä ja asetin ajastimen jotta varmasti ehtisin herätä aikaisemmin. Jos joskus tuntuu ikävältä pitää meikkiä koko naaman päällä, niin ainakin kannattaa vaihtaa ihonväriseen akneen tarkoitettuun peitepuikkoon. Niitä löytyy monilta sarjoilta, esim. Cliniquella on hyvä. Sitä kun töpöttelee pahimpiin kohtiin niin ei koko iho tukkeudu yön aikana ja peitepuikon ainesosat kuivattavat finnin pois. Myös apteekeista saattaa löytyä vastaavia, kysy farmaseutilta.

Itse olen myös kalkkilaivan kapteeni, joten siinäkin mielessä ymmärrän kyllä hyvin kokemuksiasi punaisten finnien kanssa. Tuollaisten hormonaalisten aknetautien kanssa on mietittävä aika järeitä keinoja ja silti kahden Roaccutan kuurin jälkeen iho kukkii miedosti ennen kuukautisia. Iho on kuitenkin huomattavasti parempi ja pystyn elämään myös ilman meikkiä (tosin laitan aina kun tapaan sukulaisia ja koulua varten), mutta voin lähteä kauppaan vaikka vain pelkässä mattavoiteessa, ilman meikkiä tai kevyen peitepuuterin kanssa. Olo on todella helpottunut kun ei tarvitse enää surra koko ajan ulkonäköään. Jos vain pystyy tekemään sille jotakin, niin se auttaa kyllä huomattavasti omaan itsetuntoon. Tiedän tämän kokemuksesta. Roaccutania ei kannata pelätä, vaan rohkeasti kokeilla miltä se kuuri tuntuu. Harvalle tulee pahoja sivuvaikutuksia. :-)

Kristiina-82 kirjoitti:

Moi!

Tuttuja kokemuksia, tuttuja kokemuksia.. :-D


Tuli mieleeni, että kannattaisi varmaankin syödä Roaccutan kuuri, jos vain millään kykenet siihen.H yvin harvallahan ainoastaan yksi kuuri auttaa, vaan suurin osa tarvitsee ainakin kaksi kuuria ja jotkut jopa enemmänkin. Jos hoito toimii edes väliaikaisesti, niin kannattaa vain jatkaa sitä (elleivät terveydelliset yms. syyt estä). Antibiootit auttavat usein hetkellisesti, mutta eivät sitten toimi pidemmän päälle. Roaccutan Skinoren-voide on hyvä yhdistelmä, itse käytin sitä ja toimi erinomaisesti. Edes pahenemisvaihe ei ollut niin paha ja lääkäri ymmärsi silloin että akne vaikuttaa itsetuntooni, joten määräsi tuon voiteen ettei iho näyttäisi aivan hirvittävältä. :-)

Hienoa että olet pystynyt suhtautumaan noin seurusteluun. Itse aloitin seurustelun vasta 19-vuotiaana vuoden netti- ja puhelintreffailun jälkeen ennen kuin uskalsin kunnolla esittäytyä. Minäkin häpesin finni-ihoani, mutta ei se miestäni häirinnyt. Itse en nukkunut meikkien kanssa, mutta illalla kyllä menin nukkumaan aina vasta hänen jälkeensä ja asetin ajastimen jotta varmasti ehtisin herätä aikaisemmin. Jos joskus tuntuu ikävältä pitää meikkiä koko naaman päällä, niin ainakin kannattaa vaihtaa ihonväriseen akneen tarkoitettuun peitepuikkoon. Niitä löytyy monilta sarjoilta, esim. Cliniquella on hyvä. Sitä kun töpöttelee pahimpiin kohtiin niin ei koko iho tukkeudu yön aikana ja peitepuikon ainesosat kuivattavat finnin pois. Myös apteekeista saattaa löytyä vastaavia, kysy farmaseutilta.

Itse olen myös kalkkilaivan kapteeni, joten siinäkin mielessä ymmärrän kyllä hyvin kokemuksiasi punaisten finnien kanssa. Tuollaisten hormonaalisten aknetautien kanssa on mietittävä aika järeitä keinoja ja silti kahden Roaccutan kuurin jälkeen iho kukkii miedosti ennen kuukautisia. Iho on kuitenkin huomattavasti parempi ja pystyn elämään myös ilman meikkiä (tosin laitan aina kun tapaan sukulaisia ja koulua varten), mutta voin lähteä kauppaan vaikka vain pelkässä mattavoiteessa, ilman meikkiä tai kevyen peitepuuterin kanssa. Olo on todella helpottunut kun ei tarvitse enää surra koko ajan ulkonäköään. Jos vain pystyy tekemään sille jotakin, niin se auttaa kyllä huomattavasti omaan itsetuntoon. Tiedän tämän kokemuksesta. Roaccutania ei kannata pelätä, vaan rohkeasti kokeilla miltä se kuuri tuntuu. Harvalle tulee pahoja sivuvaikutuksia. :-)

Lue lisää

Tiedän kuinka akneiho syö ihmisen itsetuntoa. Ja sille kun et itse mahda mitään. Suosittelen ihan ensimmäiseksi sitä Roaccutania mikäli sen vain saa. Itse olen syönyt kaksi vuoden mittaista mietoa kuuria ja lopullista apua en niistä saanut. Eli hormonaalista lienee tämä minullakin.

Olen aknen kanssa painiskellut 15 vuotta, Roaccutanin aikana ihoni oli normaali, luojan kiitos. Arpiahan tämä on jättänyt, vaikkei akneni ole ollut edes paha. Keskivaikea ja myöhemmin sitten ehkä lievä. Tällä hetkellä olen puoli vuotta syönyt Diane Nova-e-pillereitä. Mitään sivuvaikutuksia en ole niistä saanut, mutteivat ole myöskään ihon ja hiusten rasvoittumista hillinneet.

En tiedä mitä ihmiset akneihosta ajattelevat, mutta voi sitä tuskaa minkä joku ajattelematon ihminen voi kommenteillaan saada aikaan. Itse siloposkinen tuskin ymmärtää tälläisen ihosairauden tuomaa taakkaa ja masennusta ja itsetuhoisuutta.

Pahalta tuntui, kun puolihuulena heitetään toisessa asianyhteydessä vitsi "pahasta aknesta", tai taivastellaan vesirokon jättämiä arpia, tai huomautellaan ihon kirjavuudesta ohimennen taikka jo parantunutta ihoa arvostellaan "minä olen ihooni avun saanut Sebamedin tuotteista".
Jokin fiksu osasi kertoa kaverinsa päässeen iho-ongelmista puurolla eroon ! Voi äiti.

Maailmaan mahtuu aina ymmärtämättömiä ihmisiä ja minulla on tapana ollut uskoa, että pahat puheet saavat palkkansa. Olen monesti miettinyt, että kumpa nuokin ihmiset, jotka akneihoista ihmistä arvostelevat itse sairastuisivat samaan sairauteen. Sitten tietäisivät miten se syö ihmistä sisältä.

Yhden viisauden olen myöskin tässä vuosien aikana oppinut : sitä mitä ihminen ei ole itse kokenut, sitä hän ei myöskään ymmärrä. On niin helppo arvostella, kun ei itse ole arvostelun kohteena.

akneturpa kirjoitti:

Olen 18-v. tyttö, ja kärsinyt kasiluokasta asti aknesta. En osaa sanoa onko tämä lievä, vai keskivaikea, ehkä jossain vaiheessa on ollu keskivaikeakin, silloin kävin ihotautilääkärilläkin, ei kyllä sanonut aknetyypistä mitään, mutta olisi ollut valmis määräämään jopa Roaccutania, mutta valitsin tuolloin lievemmän lääkekuurin, eli antibiottikuurin Skinoren voidetta, jotka auttoivat, mutta vain hetkellisesti, ja akne palasi takaisin.

Nyt iho on kuitenkin HIEMAN rauhoittunut, mutta edelleen harva se päivä väännän itkua peilin edessä pystymättä melkein edes katsomaan siihen, kärsin varmaankin juuri tuosta hormonaalisesta aknesta, koska akne pahenee huomattavasti juuri ennen menkkoja.. Silloin naamalle pamahtaa kipeitä isoja finnejä, tosi inhottavaa, varsikin jos tulee niitä ihon sisäisiä finnejä, niitä extra-kivuilaita ja suuria...

Punaisia arpia on naama täynnä.. Ihoni on kaiken lisäksi tosi kuiva ja herkkä, ja niin kalpea ja vaalea, että pienimmätkin punoittavat arvet ja finnit näkyvät tosi hyvin, niin kyllä on ruman näköistä..

Olen seurustellut jo n. puolitoista vuotta, vaikka ennen kuin tapasin tämän pojan, olin 110% varma etten ikinä koskaan pystyisi aloittamaan minkäänlaista seurustelusuhdetta ennenkuin olisin tästä aknesta eroon päässyt. No jotenkin sitten vain tuli ihastuttua korvia myöten, enkä vain voinut antaa aknen estää itseäni seurustelemasta tämän pojan kanssa.

Noh, minäkin tietysti meikit naamassa (ja paljonhan sitä meikkiä tuppaa kulumaan minullakin) näytän jokseenkin ihan ok:lta , että kyllä seurustelu on muuten sujunut, paitsi etten ole kyllä kehdannut itseäni meikittä vieläkään näyttää..
Kun olen yötä poikaystävälläni, nukun aina meikit naamassa, yritän nukkua niin että naama ei osu tyynyyn tai peittoon, ettei meikit lähde nukkuessa, vaikeaahan tuo on, ja usein onkin epäonnistunut niin että aamulla on finnit jo kivasti esillä..

Yhden kerran poikaystävä vain kysyi että onko mulla ihottumaa poskissa, ei tajunnut että akneahan se on (mulla tulee vielä niin kummallisesti keskelle poskia finnejä, eikä tyypillisille aknealueille, että ei ihan tavalliselta aknelta aina näytä), ja silloin menin tietysti ihan noloksi, mutta kun vähän tarkemmin mietin, niin mitäs väliä tuolla nyt oli? Kai se nyt ihmetyttää kun iho on paljon paremman näköinen meikit naamassa, ja kun finnit tulee esiin niin kyllä sitä voi joku joka ei ennen ole meikittä minua nähnyt, ihmetellä että mistä nuo ilmestyivät.. Ja kun poikaystävä ei lainkaan ollu kauhistuneen näköinen, tai ihmetellyt ihan kauheasti suu auki tuijottaen, vaan sanoi ihan vain ohimennen tuon, ja on niin monet kymmenet kerrat kehunut ulkonäköni maasta taivaisiin, ja nähnyt minut monta kertaa tuonkin jälkeen naama samassa kunnossa eikä ole mitään sanonut, niin en jaksa uskoa että hän pitäisi finnejä naamassani minään maailmaa kaatavana asiana, kun kokoajan saan silti kehuja kuulla :)

Tietysti vähän pelottaa että mitähän se sanoisi jos ihan täysin meikittä näyttäytyisin, ajattelin kuitenkin että lykkään sitä mahdollisimman paljon.

Ja isälläni oli myös vieläpä paha akne nuoruudessaan, ja hänellä ihan kunnon kuoppa-arvetkin naamaan jääneet muistoiksi, mutta komeaksi on häntäkin aikoinaan kehuttu monestikin, ja ei ollut siloposkista äitiänikään isäni iho haitannut.
En ole ikinä kuullut keneltäkään mitään negatiivista kommenttia isäni ulkonäöstä.

Sitäpaitsi kannattaa lohduttautua ajatuksella että elämme aikaa, jolloin kokoajan keksitään uusia ja parempia aknenhoitokeinoja. Tällaiseen törmäsin jokunen aika sitten esimerkiksi :

http://www.terkkari.fi/?page=1423547&id=8964320

Eli toivoa varmasti on ainakin jonkinverran, että iho tulisi paremmaksi.

Toivotaan että se Roa-kuurikin sulla rupeaisi auttamaan, hyvin mahdollista sekin!

Lue lisää

Hienoa että olet löytäny kumppanin.
Ihmettelen niin kovasti sitä että hyvin monet täällä sanoo että meikit pääällä näyttää ok:lta mutta ilman hirveeltä. En tajua, koska jos on pahoja paiseita,niin eihän sellasia mikään meikki peitä?? ei mulla ainakaan ees blasco.

täällä puhutaan just siitä mikä mua vaivaa todella paljon ja mikä vie multa itsetuntoa koko ajan.. mulla on arpiset kasvot, finnejä ei enää niin paljoa , mutta arvet ovat isoja ja punaisia kalpeita kasvojani vasten. ihoni on myös rasvainen, kiiltää helposti..
ilman meikkiä en edes voisi kuvitella meneväni kauppaan.. roskia viemään juuri ja juuri.. :(
olen 23v, enkä ole koskaan seurustellut pitkäaikaisesti.. oon aina jättänyt miehen siinä vaiheessa, kun homma alkaa käydä vakavammaksi ja mies esin yöpyy luonani usein.. miksikö? koska joudun olemaan yölläkin meikit naamassa ja se on aika vaikeaa kun pitää aamulla herätä ennen miestä ja katsoa peilistä ettei arvet näy, ja sehän vain pahentaa ihoa kun nukkuu meikit naamalla.. lopulta se ihosta stressaaminen sitten käy mun hermoille ja itsetunnon päälle ja ajattelen vain huijaavani miestä ku en voi olla sen seuras oma itseni(meikit on mun naamio), ja huijaamistahan se onkin, niin sitten jätän miehen jonkin muun syyn varjolla..
olen varmaan menettänyt monta hyvää miestä tämän takia..
sekin vaikuttaa kun meikin kansssa olen ihan hyvännäköinen, ulkonäköäni kehutaan jne. jos joku näkis mut ilman meikkiä niin huh huh.. lordi jäis häviölle.. :(

nojoo, lapsellista tai ei niin kyllä tää on mun mielestä kipeä asia, josta voi puhua. Eikä tän aiheen esiinnostaminen ainakaan mun osaltani ole ollut sitä, että ajattelisin kaiken olevan kiinni omasta naamastani. Hyvänen aika, ei nyt todellakaan näin.

Ärsyttävää, että leimataan lapselliseksi kun yrittää vaan puhua asiasta, joka vaivaa mieltä.

tallura kirjoitti:

nojoo, lapsellista tai ei niin kyllä tää on mun mielestä kipeä asia, josta voi puhua. Eikä tän aiheen esiinnostaminen ainakaan mun osaltani ole ollut sitä, että ajattelisin kaiken olevan kiinni omasta naamastani. Hyvänen aika, ei nyt todellakaan näin.

Ärsyttävää, että leimataan lapselliseksi kun yrittää vaan puhua asiasta, joka vaivaa mieltä.

Lue lisää

Ei asioista pidäkkään vaieta. Tottakai näistä asioista saa ja pitääkin jutella ettei tää oo taas tällanen yks tabu. Itelläni on ihan sama ongelma kun teillä. Yllätyin vaan että kuinka näin moni on näin tosissaan, että oikeen lopettaa suhteen moisen takia. Niin pinnalliseksi itselläni tämä "vaiva" ei ole yltynyt.. ehkä en ota sitä niin vakavasti. Pitäisikö ottaa? Koitin vaan rohkaista teitä muitakin ja ehkä sanoin liian kärkkäästi sitten muita lapsellisiksi, jotka ottavat tämän niin vakavasti.
Itselleni tämä ei vain ole niin suuri ongelma, enkä halua että siitä tuleekaan ja toivon että te muutkin pääsette sen yli.

Jaa lapsellista? Ja pinnallista!? Kuule, jos todella kärsii oikeasta aknesta, tietää kyllä miten helvetillinen itsetunnonlatistaja se voi olla, ja jos ei nimeomaan ITSE voi hyväksyä omaa naamaansa, tai pitää itse tahtomattaan itseään kuvottavana aknenaamansa takia, niin miten hemmetissä voi edes sillä kuuluisalla tahdonvoimalla yrittää kuvitella että "no kyllä se mies mua kauniina pitää ilman meikkiäkin kun kerran niin rakastaa, hitot minä aknestani välitän!" , kun kerran on mahdotonta nähdä oma naama sellaisena että viitsisi edes syödä heti sen jälkeen kun on itseään peilistä katsonut, kun rupee etomaan...

Ei aknesta kärsivät valita turhasta, että "voi kamalaa kun muutama finni nyt on päässyt naamatauluun pamahtamaan, pakko jättää mies!", vaan siinä vaiheessa todella on akne päässyt muuttamaan sitä minäkuvaa jo sen verran että oikeasti näkee itsensä aika monsterina meikittä. Ja siinä ei muuten todellakaan auta jotkut "olet vain pinnallinen, älä ajattele vain omaa naamaauluasi, maailmassa on tärkeämpiäkin asioita!" -kommentit.

Miksi pitäisi ajatella että "juu jos mies minut akneni takia jättää niin hän on vain iso paska jota ei kannata sen kummemmin surra" ? Jos kerran itsekään ei voisi katsella samanlaista naamaa ilman että rupee oksettamaan? Mietis nyt vähän...

lisää tällaisia miehiä, kiitos!!! Tai juu, pitäisi varmaan itelläkin olla enemmän rohkeutta kysyä ihan suoraan mitä mies on mieltä tästä ruttoisesta naamasta.

Ihan oikeasti, eihän kenenkään tarvi mun finnisestä ja arpisesta naamastani PITÄÄ. Olisi kamalaa jos mies sanoisi jotain kaunista vain siksi, että kuvittelee, etten kestäisi kuulla totuutta. Kyllä sellainen ylähuulen vipatus paljastaa jos pääsee valkoinen valhe.

No, eipä ole kovin helppoa puhua etenkään uuden tuttavuuden kanssa tällaisesta...

Olen 28v ja finnejä alkoi pukata yläasteella. Yläasteen ja lukion sinnittelin finninaamana tai lähinnä olin pitsaface.. Häpesin kasvojani ja aina kun jossain tuli oma valokuva vastaan halusin repiä kuvat. Kadehdn kavereita joilla oli virheetön iho. Ja yritin parhaani mukaan peittää finnejä, milloin paksulla meikillä, milloin kaulahuivilla, käsillä jne. riippuen tilanteesta. Jätin suklaan syönnin ja käytin kaikki mahdolliset tököttimet. Poikia en edes uskaltanut ajatella.

Sitten n. 19 kyllästyin naamaani. Ja menin ihotautilääkärille. Lääkäri oli "kauhuissaan", söin pari pitkää antibioottikuuria, ei apua. Sitten Diane Nova vuosi ja auttoi. Muutenhan en olisi ehkäisypillereitä tarvinnut, kun ei tosiaan ollut mitään suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Vielä 24v finnit tulivat uudestaan ja taas Diane Novaa ja auttoi.

Sen jälkeen tapahtui ihme! :) Jos ymmärrätte. :) Aloin meikkaamaan kauniisti, hyviä puolia korostaen enkä finnejä peittääkseni. Ja elämään ilmestyi miesseuraakin eikä enää tarvinnut peitellä kasvoja. Joten, kaikki joilla finnit eivät ole parantuneet käsikauppalääkkeillä; menkää ajoissa ihotautilääkärille. On turha kokeilla kaikenlaisia kasvovesiä ja rasvoja yms jos kyseessä on esim. hormonitasapainon heittelyt. Kunnon lääkkeet, kärsivällisyyttä hoidon alussa ja ehkä pidempäänkin jos lääkkeet ei heti tehoa. Kyllä ne finnit saa selätettyä!