Onko teillä miehet ihan täysillä mukana odotuksessa?
En osaa sanoo johtuuko hormoneista ja muutenki odosta olotilasta, mut mua harmittaa ihan vietävästi, ett ukko ei esim.oo yhtään kiinnostunu vaavelin potkuista. Nyt ku alkanu tuntuu ihan selvästi, ni oon tasan kerran saanu sen kokeilemaan. Olis niin ihana ku seki antais huomioo pikkuiselle ja tyyliin vaik puhuis ja silittelis masua. Mut ei.
Toinen ääripää on rakastelu. Sitä olis valmis tekemään jatkuvasti ja kaiken aikaa. Koskettelutki suuntautuu lähes aina näille alueille eikä masuun. Rasittavaa!!
Ja sit muutenki sellanen välinpitämättömyys mun olosta. Kun esim. sanon ett on alkanu koskee mahaan ja selkään etten ihan kaikkeen pysty, ni mies vaan ihmettelee ja antaa ymmärtää ett keksin koko jutun. Yleisillä paikoilla kyllä huomioi, mut ei kotona.
Tiedän kyl ett saatan olla hyvinki itserakas tässä suhteessa ja pitäis miettiä asiaa järkevästi. Onhan niitä sitä paitsi tuhat kertaa pahempiaki yksilöitä.
Ja tosiaan, saatan ajatella asian ihan liian omalta kantilta. Nuo hormoonit ku tuppaa muutenki muokkaa ajatuksia ihan hassuun suuntaan:)
En osaa sanoo johtuuko hormoneista ja muutenki odosta olotilasta, mut mua harmittaa ihan vietävästi, ett ukko ei esim.oo yhtään kiinnostunu vaavelin potkuista. Nyt ku alkanu tuntuu ihan selvästi, ni oon tasan kerran saanu sen kokeilemaan. Olis niin ihana ku seki antais huomioo pikkuiselle ja tyyliin vaik puhuis ja silittelis masua. Mut ei.
Toinen ääripää on rakastelu. Sitä olis valmis tekemään jatkuvasti ja kaiken aikaa. Koskettelutki suuntautuu lähes aina näille alueille eikä masuun. Rasittavaa!!
Ja sit muutenki sellanen välinpitämättömyys mun olosta. Kun esim. sanon ett on alkanu koskee mahaan ja selkään etten ihan kaikkeen pysty, ni mies vaan ihmettelee ja antaa ymmärtää ett keksin koko jutun. Yleisillä paikoilla kyllä huomioi, mut ei kotona.
Tiedän kyl ett saatan olla hyvinki itserakas tässä suhteessa ja pitäis miettiä asiaa järkevästi. Onhan niitä sitä paitsi tuhat kertaa pahempiaki yksilöitä.
Ja tosiaan, saatan ajatella asian ihan liian omalta kantilta. Nuo hormoonit ku tuppaa muutenki muokkaa ajatuksia ihan hassuun suuntaan:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
juttu.
Yritän olla välittämättä.
Välillä tuntuu, ettei koko vauvasta saa puhuakaan.
Meillä kolmas tulossa, ja mies vielä varmaan järkyttynyt yllätysraskaudesta.
Luulen, että tilanne muuttuu, kun vauva syntyy.
Minun mieheni on ollut samanlainen aikaisempien raskauksien kohdalla, mutta ollut sitten tosi hyvä ja rakastava isä kuitenkin.
Musta kans tuntuu ett viimestään vaavin synnyttyä isänvaisto herää:)
Varmaan johtuu just siitä ett eka tulossa ja ei oikeen tiedä mitä tuleman pitää. KAikki on niin uutta ja ihmeellistä. JA ku vauva alkaa olla ihan todellinen ku potkii ym. ni kyllähän se hämmentää.
Parempia aikoja odotellessa ja raskaudesta nauttien:)
ihan kuulostaa samanlaiselta miehen köriläältä ku mikä täällä meijän nurkissa majailee :) miehille (tai ainaki joillekki yksilöille) se vaan on niin "yhdentekevää", ei ne tunne sitä samallalailla ku naiset, se ei oo heille niin välitöntä kuitenkaan. mut sit ku vauva synty ni asenne kyllä muuttu, eli sillon kyllä jaksetaan olla paijailemassa ja silittelemässä vauvaa ja äitille kannetaan vaikka kuu taivaalta. tai ainaki näin meillä. :)
ensimmäisessä raskaudessa se tuntu tosi pahalta ku toinen ei tuntunu välittävän juuri ollenkaan! mutta nyt pikkukakkosen aikaan siihen on varmaan jo niin tottunu ettei jaksa ittekkään välittää jos mies ei haluu osallistuu odotukseen niin ku ite haluis hänen osallistuvan. tässä raskaudessa oon kyllä ollu "vaivasempi" ku esikoisen aikaan ni sit sitä rähinää saa aikaseks sillä et mies ei osaa lukee ajatuksia ja tehä niitä raskaimpia kotitöitä ilman et niistä muistuttaa... mies parka on jo hätää kärsimässä ku akka vaan rähisee tyhjästä.. :) kai siinä osansa on hormooneillaki ja sit jos tuntuu ettei saa toiselta sellasta huomioo ku tartteis ni totta kai se pännii.
voihan sitä koittaa keskustella asiasta miehen kanssa, kertoo mitä haluaa ja mitä ei halua (se on tosi raivostuttavaa jos muutenki olo tuntuu hylätyltä ja toisarvoselta ni sit vielä sekstailla pitäs sellasen olon kanssa ja sellasen ihmisen kanssa joka sen on tavallaan aiheuttanu...), meillä ainaki autto keskustelut ja mies jaksaa aina toisinaan keskittyy masuun ja minuun (aika harvoin mutta kuitenki), ja sit jaksaa taas tehdä miehellekki jotain mitä hän haluaa eikä tarttee kiukuta... :)
näin ainaki meijän elo on parantunu pikkasen :)
päinvastoin...eli mieheni on alusta asti ollut raskaudessa mukana ja haluaa käydä kaikissa neuvola tapaamisissakin mun kanssa... kehu ja koskettelee kokoajan...sanoo kuinka seksikäs mä olen vaikka mä tunnen itseni ihan hylkeeksi!! Ihanaa kyllä mutta rajansa kaikella uskokaa pois!!
täällä mies on kyllä erittäin kiinnostunut pikkuisesta.kaikissa neuvoloissa mukana ja joka ilta lukee vauva juttuja.viikon välein pitää tarkastaa mitä mistäkin rv.kerrotaan,mutta odotahan jos minulla itsellä on jokin hätänä! ensimmäisenä kuuluu onkohan vauvalla kaikki kunnossa ja jos sanon että tottakai asia jää siihen.minua ei huomioi mitenkään vauvaa vähän liikaakin!on se välillä rasittavaa kun haluis et toinen vaik yllättäis joskus kivasti..
no ei oo...ei kyselyjä eikä silittelyjä,eikä mitää muutakaa.ärsyttävää.kun edes joskus silittäisi mahaa tai kyselisi jotain mutta ku ei.
Ensimmäistä odotellaan. Mies ei ole neuvolaan halunnut tulla mukaan kertaakaan. Ultrassa se oli mukana. Kaikiin hankintoihin se on osallistunut ja sanonut mielipiteensä. Joskus keskustulin sen kanssa sen välinpitämättömyydestä ja siitä kun se ei kokeile miten vauva ptkii mahassa, niin se sano, että eihän se lapsi ole vielä syntynyt. Valmennuksiin se ei meinunnut haluta tulla, mutta se on sanonut tulevansa synnytykseen mukaan, niin pakkosen oli tulla synnytysvalmennuksiin mukaan. Valmennuksien jälkeen sen kiinnostus mun hyvin vointiin on kasvanut. Mulla on ollut kivuliaita alamaha ja nivus kipuja, niin se jopa kuuntelee, kun niistä sille valitan. Nyt mulla on rv38. Ehkä sekin tajuaa, että todellisuus koittaa kohta.