HS 13.10.2006, Mielipide,
Elisabeth Tigerstedt-Tähtelä
varatuomari, YK:n lapsen oikeuksia käsittelevän komitean jäsen 1999-2003
Lapsella on ihmisarvo. YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa lapsen tarpeet ja intressit ilmaistiin ensimmäistä kertaa oikeuksina. Lapsi on näiden oikeuksien subjekti ja oman kehityksensä asianosainen. Yleissopimus on tärkeä osa ihmisoikeussopimusverkostoa. Se tuli voimaan v 1990 ja sitoo myös Suomea.
Lastensuojelun keskusliiton äsken tekemän tutkimuksen mukaan 29 % suomalaisista - eli noin 1,4 miljoonaa suomalaista - pitää lapsen ruumiillista kurittamista sallisttuna kasvatuskeinona. V 2004 luku oli 34 %.
Tilanne on myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleenkin lasten kannalta hälyttävä. Montako lasta joutuu päivittäin ruumiillisen kurituksen tai muun väkivallan kohteeksi?
Kysymykseen ei löydy vastausta, koska Suomesta puuttuvat tiedot lapsiin kohdistuvan väkivaltaongelman laajuudesta.
Lastensuojeluilmoituksia ei Suomessa tilastoida. Ainoastaan rikoksiksi todetut väkivaltateot tilastoidaan erikseen. Sen sijaan ei tilastoida esimerkiksi viranomaisen tai yksityisen kansalaisen lastensuojeluilmoituksessa antamia tietoja lapseen kohdistuvasta perheväkivallasta.
Lastensuojelun avohuollon tuloksellisuutta on vaikeaa tutkia, evakuoida ja kehittää laajemmasta perspektiivistä kyseisten tilastotietojen puuttuessa. Tilastoja tarvittaisiin myös koko avohuollon kustannusten arvioimiseksi.
Lapsi on haavoittuvampi kuin aikuinen; eikä vain ruumiillinen vaan myös henkinen väkivalta, kuten toistuvat suulliset loukkaukset, alistaminen sekä lievempikin laiminlyönti, saattavat aiheuttaa lapselle itsetunto-ongelmia ja traumoja.
Saavatko lapsi ja perhe apua kriisin varhaisessa vaiheessa?
YK:n lapsen oikeuksia käsittelevän yleissopimuksen mukaan lapseen kohdistuva perheväkivalta tarkoittaa kaikenlaisen ruumiillisen väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi henkistä väkivaltaa, vahingoittamista, välinpitämättömyyttä ja huonoa kohtelua.
Yleissopimuksen määritelmä kattaa ilmeisesti aika hyvin Suomen epävirallisen mutta yleisessä käytössä olevan kaltoinkohtelu-käsitteen.
Suomessa lapsen kaltoinkohtelua ei siis ole laissa määritetty. Nyt olisi korkea aika harkita, olisiko siihen syytä ryhtyä. Kaltoinkohtelun määritelmää tarvittaisiin lapsen lastensuojelutarpeen arvioimiseksi laajasti kussakin tapauksessa. Lastensuojeluilmoitukseen tulisi sisällyttää kaltoinkohtelun kaikki muodot ja tunnusmerkit.
Lapsen perheen piirissä tapahtuva kaltoinkohtelu on ihmisoikeusrikos ja Suomessakin moniulotteinen yhteiskunnallinen ongelma eikä vain sosiaalihuollon tai lastensuojelun heiniä. Kaltoinkohtelun estäminen ja lopettaminen edellyttäisivät viranomaisyhteistyötä ja valtakunnallisen tason ratkaisuja.
Elisabeth Tigerstedt-Tähtelä
varatuomari, YK:n lapsen oikeuksia käsittelevän komitean jäsen 1999-2003
Lapsella on ihmisarvo. YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa lapsen tarpeet ja intressit ilmaistiin ensimmäistä kertaa oikeuksina. Lapsi on näiden oikeuksien subjekti ja oman kehityksensä asianosainen. Yleissopimus on tärkeä osa ihmisoikeussopimusverkostoa. Se tuli voimaan v 1990 ja sitoo myös Suomea.
Lastensuojelun keskusliiton äsken tekemän tutkimuksen mukaan 29 % suomalaisista - eli noin 1,4 miljoonaa suomalaista - pitää lapsen ruumiillista kurittamista sallisttuna kasvatuskeinona. V 2004 luku oli 34 %.
Tilanne on myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleenkin lasten kannalta hälyttävä. Montako lasta joutuu päivittäin ruumiillisen kurituksen tai muun väkivallan kohteeksi?
Kysymykseen ei löydy vastausta, koska Suomesta puuttuvat tiedot lapsiin kohdistuvan väkivaltaongelman laajuudesta.
Lastensuojeluilmoituksia ei Suomessa tilastoida. Ainoastaan rikoksiksi todetut väkivaltateot tilastoidaan erikseen. Sen sijaan ei tilastoida esimerkiksi viranomaisen tai yksityisen kansalaisen lastensuojeluilmoituksessa antamia tietoja lapseen kohdistuvasta perheväkivallasta.
Lastensuojelun avohuollon tuloksellisuutta on vaikeaa tutkia, evakuoida ja kehittää laajemmasta perspektiivistä kyseisten tilastotietojen puuttuessa. Tilastoja tarvittaisiin myös koko avohuollon kustannusten arvioimiseksi.
Lapsi on haavoittuvampi kuin aikuinen; eikä vain ruumiillinen vaan myös henkinen väkivalta, kuten toistuvat suulliset loukkaukset, alistaminen sekä lievempikin laiminlyönti, saattavat aiheuttaa lapselle itsetunto-ongelmia ja traumoja.
Saavatko lapsi ja perhe apua kriisin varhaisessa vaiheessa?
YK:n lapsen oikeuksia käsittelevän yleissopimuksen mukaan lapseen kohdistuva perheväkivalta tarkoittaa kaikenlaisen ruumiillisen väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi henkistä väkivaltaa, vahingoittamista, välinpitämättömyyttä ja huonoa kohtelua.
Yleissopimuksen määritelmä kattaa ilmeisesti aika hyvin Suomen epävirallisen mutta yleisessä käytössä olevan kaltoinkohtelu-käsitteen.
Suomessa lapsen kaltoinkohtelua ei siis ole laissa määritetty. Nyt olisi korkea aika harkita, olisiko siihen syytä ryhtyä. Kaltoinkohtelun määritelmää tarvittaisiin lapsen lastensuojelutarpeen arvioimiseksi laajasti kussakin tapauksessa. Lastensuojeluilmoitukseen tulisi sisällyttää kaltoinkohtelun kaikki muodot ja tunnusmerkit.
Lapsen perheen piirissä tapahtuva kaltoinkohtelu on ihmisoikeusrikos ja Suomessakin moniulotteinen yhteiskunnallinen ongelma eikä vain sosiaalihuollon tai lastensuojelun heiniä. Kaltoinkohtelun estäminen ja lopettaminen edellyttäisivät viranomaisyhteistyötä ja valtakunnallisen tason ratkaisuja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja tapahtuneen kaltoinkohtelun toteen näyttö oikeudessa on perheen oikeusturvan kannalta tärkeä asia.
sijaisperheen pariskunta heitti menemään murrosikäisen ihmisen,joka oli ollut heillä pienestä asti.Sos.työntekijän mukaan "sijaisäidin omat ongelmat ovat pahentuneet..." Pariskunta syyttää kaikista ristiriidoista sijoitettua ihmistä,kaikki VAIN tuon ihmisen syytä...--Nyt murrosikäinen uudessa paikassa, joka on todella hyvä paikka.Uudet sijaiskasvattajat ovat hyviä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan.-----Tämä esimerkkinä siitä, että sijoituspaikoissa todella on laatueroja.Osa paikoista on painajaismaisia sijoitetuille lapsille, osa on aivan ok ja hyviä paikkoja.--Sos.työntekijöiden virkavelvollisuuteen kuuluu VALVOA sijoituspaikkoja,heidän vastuullaan on sijoitettujen lasten hyvinvointi.Valitettavasti silloin, kun lapsia kohdellaan kaltoin sijoituspaikoissa, alkaa viranomaispuolella usein kiivas käsien pesu...
jossa äitienpäivän mitalilla palkittu sijaisäiti kertoi suorassa tv lähetyksessä kuinka opetti 4 -vuotiaan sijaislapsen uimaan ----- heittämällä järveen.
lapsia kohdellaan huonosti lukitaan huoneisiin ym..ja sos sanoo et kaikki on ihan hyvin...
kirjallinen selvityspyyntö lapsesi sijoituspaikan elin- ja kasvuoloista.
Kuinka ja millä tavalla lasta hoidetaan, huolletaan ja kasvatetaan sijaishuollossa.
Kuinka usein lapsen elinoloja konkreettisesti viranomaiset seuraavat ja havainnoivat sijaishuoltopaikassa käymällä ja kuinka monta tuntia kerrallaan.
Kuinka sijaishuollon vanhemmat sijoitettua lasta kohtelevat sekä häneen suhtautuvat.
eli "varastettu lapsuus" -yhdistyksen kotisivuilta voi lukea, miten Ruotsissa sijoitettuina olleet, nyt aikuiset ihmiset vaativat eri kunnilta korvauksia ryhmäkanteen muodossa kaikista niistä kärsimyksistä, joita olivat sijoituspaikoissa joutuneet kokemaan.(hyväksikäytöt, pahoinpitelyt ym.) He vaativat myös viranomaisilta julkista anteeksipyyntöä, koska viranomaiset ovat vastuussa Ruotsissakin sijoitettujen hyvinvoinnista...(Suomeen ei edes ole tulossa sellaista ryhmäkanneoikeutta, että jokin ryhmä saisi oikeudessa vaatia korvauksia esim. kuntien sosiaalipuolen virheistä johtuneista kärsimyksistä...taitais tulla kunnille/valtiolle liian kalliiksi tuollainen ryhmäkanneoikeus..???)
oikeus rikkoa lakia ja
harjoittaa mielivaltaa
lapsiin kohdistuvissa päätöksissä!