tiedättekö että ne teidän äitinne ja anoppinne ovat ehkä vielä työelämässä.
He harrastavat, käyvät ehkä tansseissa ja ravintolassa piristymässä silloin tällöin.
He ovat lapsensa kasvattaneet ja haluavat ajatella jo ehkä hiukan itseäänkin.
Sallikaa se heille älkääkä tehkö heistä ilmaisia lapsenvahteja kun te itse haluatte lentää ja pitää hauskaa.
Koittaa se mummoikä vielä teillekin.
He harrastavat, käyvät ehkä tansseissa ja ravintolassa piristymässä silloin tällöin.
He ovat lapsensa kasvattaneet ja haluavat ajatella jo ehkä hiukan itseäänkin.
Sallikaa se heille älkääkä tehkö heistä ilmaisia lapsenvahteja kun te itse haluatte lentää ja pitää hauskaa.
Koittaa se mummoikä vielä teillekin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tiedän neljän lapsen äitinä jotka olen saanut aikuiseksi, niin nyt nautin elämästä, mutta myös lapsenlapsesta.
En siis ole aina saatavilla, ja toivon myös että he pysyvät kotona ja nauttivat myös pikkuisestaan, niinhän minäkin olin silloin kotona.
Eikä enää ole sllaisia mummoja kuin ennen ajat muuttuneet, eletään siis 2000 lukua.
Itse olen saanut mallin mummusta 60 luvulla ja olen itse sen mallin mummu, mutta arvaatkaapa saanko olla. Ei, en saa, kun en sopeudu neuvolan ja pergeterapeuttien muottiin vaan olen rakastava ja hössöttävä mummu joka tahtoo pitää lasta sylissä ja leperrellä ja lukea ja laulaa ja kertoa tarinoita. Nykyajan lapsia kun ei saa sillä tavalla hemmotella vaan heidän on jo alle vuoden ikäisinä opittava tulemaan toimeen lähes itsenäisesti ja ihan varmasti ainakin tiedettävä mitä tahtoo ja mitä ei. Äiti on paras kasvattaja ja myös AINUT ! Ja selkeät ohjeet tulevat neuvolasta, parikymppisiltä lapsettomilta neuvolatädeiltä jotka todella TIETÄVÄT kaiken lapsen parhaasta. Mummu ei tiedä mitään ja on liian vanha jo alle 50 vuotiaana. Surullista mutta totta !
mutta ilmeisesti ne äidit ja isät pitävät meitä keski-ikäisiä mummuja aivan ikäloppuina jotka ovat jo elämän ehtoossa.
Lapsenvahdeiksi aivan sopivina.
Siitä pitäisi olla ylpeä tietenkin, että luottavat meihin niin että antavat meidän hoitaa lapsiaan.
Onhan meillä kuitenkin jokaisella kait jonkinverran aikaa vauvan hoidosta ja yleensä pikkulasten kasvattamisesta.
on toki jatkuvasti liikenteessä, ei ehdi meidän lapsia hoitamaan, viimeisestä hoitokeikasta on yli 2 vuotta. Mutta, mutta, kun minä olin pieni, vietin suurimman osan ajastani isoäidilläni! Se 70-luvulla äidiksi tullut, äitini, oli jatkuvasti jossain puolisonsa kanssa, kun lapset oli hoidossa isovanhemmilla.
Tai ehkä he ovat tätä sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea joka on jäänyt itse lapsena ilman huolenpitoa, kun omilla vanhemmilla on ollut kiire rakentaa sodan runtelemaa maata ja hankkia oma elantonsa.
Kun on rakkaudetta kasvanut, ei sitä osaa myöskään osoittaa. Itsekäs sukupolvi on itsekäs myös isovanhemina.
Tämä sukupolvi laittoi omat lapsensa päivähoitoon, järjesti vanhemmileen laitoshoidon ja tuskailee nyt täällä miten saisi olla rauhassa lapsenlapsistaan.
Okei tämä oli kärjistys, mutta osittain totta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000020569525
mutta kyllä me uudet äidit tarvitaan apuakin.
Juuri eilen keskutelin psykologin kanssa joka kirosi tämän nyky elämän yksinäisyyden ihannointia että yksin pitäisi pärjätä vaikka oman mielenterveydenkin uhalla.
Lapsenne ovat vielä lapsianne vaikka ovatkin jo äitejä tai isiä. Molemmin puolista kunnioitusta ja arvostusta tarvitaan ja ainakin maalla meillä on semmoinen periaate että omistaan pidetään huolta.
Kannattaa puhua avoimesti asiasta ja kehoittaa etsimään ulkopuolistakin apua lastenhoidossa.
Meillä ainakin anoppi uskaltaa sanoa ja siitä näkeekin selvästi kun hän ei enää jaksa tai haluaa tehdä muuta, mutta jos on hätä tiedän saavani apua vaikka mikä olisi ja se tuo turvallisuuden tunteen myös itselleni.
Kiitos ja kumarrus kaikille mummoille ja vaareille ikään ja meno jalkaan katsomatta!
hyvä sentään lastenhoito apu kelpaisi kunhan ei hanki tai tuo lapselle itään ( toinen keskustelu ) niinkö.
kommentti oli vissiin minulle.
Nyt tulkitsit homman kiukusta käsin. Minulla ei ole äitiä/anoppia joka tunkisi tavaraa ovista ja ikkunoista. Ohjastin vaan ahdistunutta ohjaamaan vaatteet ja tavarat kiertoon jos itselle niillä ei ole käyttöä.
Minulla on miltei loistavaksi luokiteltava suhde niin äitiini kuin anoppiinikin jossa voin suoraan puhua asioista ja ihme kyllä molemmat myös ymmärtävät että jokainen takee tyylillään.
Hyvää jatkoa sinulle "mummo minäkin" ja toivottavasti sinulla ja lapsenlapsiesi vanhemmilla on läheiset ja avoimet suhteet.
nykyään kantavat sitä hedelmää ja yhteiskuntamme on tullut yhä vain lapsivastaisemmaksi.
Olipa yleistys!
Oma tilanteeni:
käyn työssä, olen 55,
neljä lapsenlasta pelmahtaa joka toinen viikonloppu yökylään,
käyn säännöllisesti siivoamassa 82-vuotiaalla isälläni, plus muuta auttelua hänelle,
tosiaan anoppini laitoin laitoshoitoon, koska tarvitsee ympärivuorokautisen hoidon, ja koska yksi ihminen ei jaksa nostaa häntä,
ja koska hän ulostaa vaippoihinsa. Kuka ne tyhjentää sillä aikaa, kun olen työssä? Sinäkö?
Juhlapyhinä anoppi silti tuodaan invataksilla luokseni virkistymään.
Jouluaaton järjestän lapsilleni ja heidän perheilleen syömisineen. En jaksaisi, mutta koska lapsenlapset pitävät mummolan joulusta, on se järjestettävä.
Joskus olen toivonut, että autettaisiin siinä, mutta ymmärrän, että miniätkin ovat työstänsä väsyneitä.
Käyn parilla miniällä säännöllisesti pesemässä ikkunat, koska he eivät ennätä, eivätkä tykkää siitä puuhasta.
Teen myös leipomuksia heille tarpeen mukaan pyydettäessä.
En ole pyytänyt, en halunnut enkä odota heiltä vastapalveluksia. En tosin ole saanutkaan.
Otan joskus, pari kertaa vuodessa omaa aikaa. Äitienpäivän aikoihin häivyn maisemista Viroon hoidattamaan itseäni.
Sekö on liikaa?
Teenhän säännöllistä kahdeksantuntista työpäivää.
Elän vaatimattomasti, niin että miniät sen vuoksi pitävät minua ajastaan jäljessä olevana kalkkiksena... ja hieman hölmönä... enhän tiedä muodista ym. fiksuudesta mitään.
Tämä ei ollut edes kärjistys ja kaikki totta.
Todella jaksamisia sinulle, kun olet ryhtynyr / joutunut koko suvun piiaksi. Ok kärjistetysti sanottu mutta kun vastasit tähän itsekkyys syytöksiin niin voisi siellä niin miniät kuin muutkin ( en tarkoita vanhempiasi ) miettiä seuraavan kerran kun eivät jaksa tai kerkiä hoitaa omaa talouttaan ja kotitöitään.
Itse kyllä erittäin mielellään olen lapsen hoitoapuna yms. silloin kun en itse ole hankkimassa omaa elantoani. Mutta onneksi tähän asti on " työn jako" ollut se että jokainen hoitaa oman huushollinsa mutta lapsia hoidan.
Jaksamisiin.
Eikös poikasi asu samassa huushollissa sen miniän kanssa?
Missä on ne isovanhemmat, jotka osaa kulkea kultaista keskitietä? Tuntuu että kaikki on joko marttyyrejä yli hyysääjiä, kuten edellinen tai sitten täysin välinpitämättömiä.
Tämähän on MINUN kultainen keskitieni!
Nyt jälkeenpäin lukiessani ed. tekstiäni, huomaan että tahattomasti on tullut annettua marttyyrimainen vaikutelma.
Minusta on IHANAA, että SAAN pitää lapsenlapsiani yökylässä. Eikä se niin pahalta ole tuntunut anopin ja isän hoitaminenkaan, he ovat sen ansainneet.
Lisäksi saan heiltä lämpöä ja rakkautta ja sukulaisyhteyttä.
Ymmärrän myös että miniäni ovat kovilla työelämässään, ja se minkä autan heitä siivouksessa on heidän ja lapsenlapsien väliseen suhteeseen annettua aikaa. Ei ole kiva jos äiti joutuu vähät vapaa-aikansa käyttämään ikkunanpesuun!
Minulla on voimavaroja ja aikaa ja halua auttaa. Haluan tehdä sen käytännönläheisellä tavalla ja edistää ihmistenvälistä kontaktia.
Tämän ajankuva kun tuppaa erottamaan ihmiset toisistaan yksinäisiksi susiksi.
Siis minulla on visio, miksi olen hullu-hyysääjä.
Ja vanhanaikainen, ehkä kalkkiskin omalla tavallani.
Ihanaa kun lapsenlapset "pamahtaa" kylään...
Taisi mennä vähän rooli ja todellinen mielipiede sekaisin?
totta ollut tuo teksti.
Taidat olla nuori ja tietämätön siitä mitä oli sodanjälkeinen sukupolvi, äidit ja isät silloin, mihin se kykeni, mitä siltä vaadittiin. Ei tämän päivän äideistä ja isistä jotka ovat jotain 70-80 luvulla syntyneitä ole lähellekkään siihen mihin he kykenivät.
Mietippäs jos tänä päivänä joutuisit kasvattamaan ja hoitamaan vaikka vain 9 pientä lasta, hakemaan kaiken käyttöveden 2 km päästä kesät talvet, mies olisi töissä viikot ja kävisi yhden yön nukkumassa kotona viikonloppuisin, hoitaisit kaiken yksin. Joutuisit käyttämään kakiken mielikuvituksesikin saadaksesi lapsille ruuan ja vaatteet, tekisit 24 tuntista työpäivää sellaisen katraan kanssa jossain korvessa.
Voin vakuuttaa, ettö sinusta ei siihen olisi, ei minustakaan eikä kenestäkään meistä!!
sanat aivan eri jopa merkitykseltään.
Lue kuin kirjoitetaan eikä niin kuin haluat tulkita.
Tiedostetaan kyllä se että nykyään mummit ovat juuri siinä asemassa kuin kirjoitat.
Meidän mummo on juuri sellainen. Eikä ole hoitanut lapsiamme eikä pyydetä.
Koskaan ei käy meillä mutta meidän pitää käydä hänen luonaan.
Koskaan ei kysele kuulumisia tai synttäritkin muistaa milloin mitenkin, toisinaan muistaa toisen ja unohtaen toisen lapsen synttärit. Selitetty lapsille mummon kiireyden paljoudella lapsille asia.
Lapset ihmettelevät toisten lasten mummola juttuja koska heillä ei ole samnlaisia kokemuksi.
Mummon on turha miettiä eläkepäivinä yksinäisyyttään ja sitä miksi lapsenlapset ovat täysin vieraita.
Joten ajateltu on ja koetaan parhaillaan sitä.
Ihmettelen kyllä suuresti jos joku mummi jättää tapaamatta lapsenlastaan sen vuoksi että samalla tekee palveluksen miniälle. Näistä jutuista saa välillä vähän sellaisen kuvan.
niitä kun on sellaisiakin miniöitä jotka eivät kertakaikkiaan salli miehen puolelta isovanhempia ollenkaan tavata lasta. Niitä todella on ! Minulla on sellainen, enkä edes kykene kertomaan millaisen helvetin se asia elämästäni tekee.
Olen 14 lapsen mummi,ja 5 lapsen Äiti. Vielä työelämässä. Enkä tosiaankaan jaksa vapaapäivinäni paljonkaan lapsen-lapsiani hoidella. Itselläni ei ollut anoppia eikä oma äitinikään paljoa joutanut auttelemaan. Silloin ei ollut valmiina tarhapaikkoja odottamassa äitiysloman jälkeen jos piti mennä töihin. Äitiys lomakin oli kuukausi ennen synnytystä ja sen jälkeen 2kuukautta. Nyt kun olen saanut lapseni aikuiseksi haluan omaa aikaa.Toki rakastan lapsiani ja lastenlapsia ja hoidankin heitä silloin tällöin ja lapseni kyllä ymmärtävätkin tämän eikä kovin usein ole pyytämässäkään lapsenvahdiksi.Ensi vuonna jään työelämästä joten sitten varmaan jää aikaa enenpi lastenlapsille. Olkaa vaan onnellisia nykyäidit, sillä nykyisin on paljon paremmin moni asia kuin vuonna 1965 jolloin sain esikoiseni. Niinhän se kyllä on, ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen.