"Älkää lukeko" / Kateus,

Sir BB kirjoitti:

Kateus ehtymätön suomalaisten luonnonvara,

Häikäilemättömyys ja röyhkeys ovat aggression avoimia ilmenemismuotoja. Alistetussa asemassa elänyt voi olla oppinut toteuttamaan aggressionsa salaa. Katkeruus hänen kohdallaan voi johtaa epärehelliseen käyttäytymiseen ja rikollisiin menetelmiin hyvän hankkimiseksi.

Kateus poikkeaa kaikista muista kuolemansynneistä merkittävästi. Se on ainoa, josta ei voi nauttia. Hekuman ja ylensyönnin mukanaan tuomat ilot ovat tuttuja kaikille, ja jopa vihasta voi saada tyydytystä. Kateus on pelkkää katkeraa happamuutta ja pahaa tahtoa. Tai kuten sanakirja sen sanoo, toisten paremmuuden menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa harminsekaista epäsuopeuden tunnetta.
Kateus, kuten muutkin kuolemansynnit, on mielentila. Se ei vaadi uhriltaan mitään. Se on epämiellyttäviin ajatuksiin käärittyä epämiellyttävää oloa, joka ilmenee inhona, panetteluna ja muiden vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja vaipuu itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois.
Dante jakoi kuolemansynnit kolmeen luokkaan sen mukaan, johtuivatko ne riittämättömästä rakkaudesta, kieroutuneesta rakkaudesta vai liiallisesta rakkaudesta maallisiin asioihin. Kateus on kieroutunutta. Kateellinen ihminen rakastaa sitä, mitä muilla on, sen sijaan, että rakastaisi sitä, mikä on oikeasti hyvää, kaunista ja totta.

Sigmund Freudin mukaan kateus oli erityisesti naisten mielentila. Eikä ihan mikä tahansa kateus. Psykoanalyysin isän mukaan suurin piirtein kaikki naisten tunteet aina neurooseista kunnianhimoon johtuivat peniskateudesta.
Aina siitä lähtien, kun tyttö tajuaa, että hän eroaa isästään ainakin haarojen seudulta, tyttö syyttää äitiään puutteellisuudestaan ja käyttää loppuelämänsä korvatakseen vajavaisuutensa. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamatta. Freudin ensimmäisiä havaintoja kun oli, että vaikka tunne työnnetään pois tietoisuudesta, se jää edelleen elämään purkautuen aina vain uudella tavalla.
Freudin ajatuksia on helppo pilkata, ja monet kateelliset ovatkin tehneet niin. Kun itse elin jätetään teoriasta pois, jäljelle jää perinteinen sosiologinen kateus, turhautuminen siitä, että ensimmäinen sukupuoli on perinteisesti saavuttanut asioita toista helpommin. Eikä peniksessä oikeastaan ole mitään erityisen kadehdittavaa. Sen mukana kun tulee monesti taipuvuus alkoholismiin, sydän- ja verisuonitauteihin ja itsemurhaan.

Saksalaisen sosiologin Helmut Schoeckin mukaan jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mitä itseltä puuttuu. Kaikkien kulttuurien sananlaskuissa ja tarinoissa kateus myös tuomitaan.
Schoeck uskoo, että kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ihminen on kateellinen otus. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.
Schoeckin mukaan kadehtija ei halua minkäänlaista sosiaalista suhdetta kademielensä kohteeseen. Hän ei itse asiassa oikeasti edes halua kadehtimiaan asioita. Hän haluaa kateutensa kohteen tulevan ryöstetyksi, nöyryytetyksi ja loukatuksi mutta ei oikeastaan mieti, miten saisi haluamansa esineet tai ominaisuudet itselleen.

Kateus on tunne, joka suuntautuu johonkin. Ilman kohdetta ja uhria kateutta ei ole. Pelkkä tyytymättömyys siihen, että jollakulla on jotakin, mitä itse haluaa, ei kuitenkaan riitä kateuden syntiin. Pelkkä halu on vasta motiivi hankkia kohde itselleen vaikka työskentelemällä, ostamalla, pakottamalla tai vaikka varkaudella. Kateus tulee kuvioihin mukaan vasta, kun nämä keinot eivät enää riitä.
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä. Kademielinen venäläinen tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason.
Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin. Formulakuljettajien, filmitähtien tai Nokian pomojen tulot eivät kadehdituta kadunmiestä. Ne kun ovat tähtitieteellisiä ja tavallisen kansan ulottumattomista. Mutta annas olla, jos naapurin setä ostaa uuden vähän käytetyn Swanin, tai tulee hyväksytyksi Merikarhuihin. Siinä alkaa oma kaksikymmentä vuotta vanha Sunwind näyttää perin vaatimattomalta.
Yhteiskuntatieteilijä Fransesco Alberoni selittää ilmiötä sillä, että hyvin menestyvät julkkikset ovat idoleita, jotka koetaan samastumisen kautta osaksi itseä. Kun idolilla menee hyvin, tuntuu siltä kuin itsekin menestyisi. Toisaalta lähimmäisten onni virittää meitä aivan toisella tavalla.
Koska ihminen kadehtii eniten niitä, joiden lähtökohdat ovat samat kuin itsellä, näyttäytyy ilkeä tunne useimmiten siellä, missä tasavertaiset ihmiset kokoontuvat. Työpaikat ovat kateuden hautomoita, joiden tulos purkautuu ilmoille viimeistään pikkujouluissa.
Perinteisen johtamisopin mukaan hyvä pomo kohteleekin työntekijöitään tasavertaisesti. Hän ei suosi ketään eikä herätä turhaa kateutta. Amerikkalaisen kateuden autuaaksitekevään voimaan uskovat johtajat taas valitsevat kuukauden työntekijöitä ja antavat sen tuotteliaimman duunarin käyttöön urheiluauton.
Alberonin mukaan kateuden yleisin oire on pahat puheet, joiden tarkoituksena on vähätellä kateuden kohdetta. Jotkut panettelijat ovat saaneet kateudestaan itselleen ammatin. Kaikissa maailman maissa on omat hytösensä, lehtolansa ja laitisensa, jotka käärivät kateutensa objektiivisuuden, kritiikin ja tiedonvälityksen kaapuun.

Kateus on oleellinen osa politiikkaa. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat yleensä tyytyväisempiä niihin poliitikkoihin, jotka lupaavat ottaa muilta pois kuin niihin, jotka lupaavat antaa heille itselleen jotakin. Saksassakin natsit pääsivät aikanaan valtaan juuri kateellisille osoitetuilla lupauksilla.
Äänestäjät tekevät päätöksensä tunteella ja vain osittain järjellä. Poliitikon menestyksen ehto on vedota oikealla tavalla oikeisiin tunteisiin. Psykoanalyytikot ovat pitkään tienneet, että yksi tärkeimmistä poliittisista tunneaseista on kateus.
Vasemmistolaiset poliitikot vetoavat yleensä ihmisten kateuteen. Oikeistolaiset taas maalailevat uhkakuvia toisten kateudesta. Heille kateus näyttäytyy myös yhteiskunnallisissa järjestelmissä, kuten progressiivisessa tuloverossa.
Kateus on kuitenkin yleisesti paheksuttu tunne, jota ei haluta nähdä itsessä tai muissa. Kenellekään ei pälkähdä päähän sanoa toiselle ”älä tee toin, minä tulen kateelliseksi”. Oikea tapa vedota kateellisuuteen on tehdä se niin, ettei ihminen huomaa kadehtivansa.
Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan. Vaaralliseksi se käy silloin, kun kadehtijat ja kademielen kohteen eristäytyvät erillisiin ryhmiin.
Nykyajan psykiatrit eivät silti ole niinkään huolestuneita kateudesta vaan sen yhtä ilkeästä sisarpuolesta, mustasukkaisuudesta. Vainoharhainen mustasukkaisuus on miesten tauti. Juuri miehet pelkäävät omaa riittämättömyyttään ja haluavat sen vuoksi omistaa naisensa parisuhteessa.
Toisin kuin kateus, mustasukkaisuus on useimmin enemmänkin kuin pelkkä tunne. Se useammin johtaa toimintaan. Othellon syndroomasta kärsivät miehet pahoinpitelevät ja jopa tappavat. Mustasukkaisuus ei ole yltänyt syntien seitsemän kärkeen, mutta kukaan ei voi väittää, etteikö se olisi kuolemaksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä