Millaisena nykyään pidetään ihmistä, jolta puuttuu kunnianhimo? Huonona? Siltä ainakin tuntuu.
Opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta erästä amk-tutkintoa. Kun kuuntelen opiskelutovereitani, saan kuulla lähes päivittäin suurista suunnitelmista elämän ja varsinkin uran suhteen. Minä itse olen ihan päinvastainen. Tavoitteeni koulussa on sieltä valmistuminen. Tavoitteeni elämässä on saada perhe, kiva talo, toimiva auto, viihtyisä työ sekä palkka, jolla pärjäämme. En kaipaa työltäni kauhean suurta haastavuutta, eikä minulla ole vielä minkäänlaista visiota siitä millaista työtä haluaisin tehdä. Tiedän vain sen, että en halua liikaa vastuuta enkä liikaa työtunteja. Uskon, että viihtyisin paljon mieluummin ns. rivimiehenä, kuin johtoportaassa.
En ole laiska, enkä yleensäkään mene elämässä sieltä missä aita on matalin. Ehkä sen vuoksi haluan käydäkin enemmän kouluja, etten hukkaisi hyvää opiskelutaitoani käymällä jonkin "helpomman ja nopeamman" koulun.
Tällaista kunnianhimottomuutta ei uskalla missään ääneen huudella. Olen amk:ssa vasta ensimmäistä syksyä ja jo nyt meiltä kysellään, millaisessa työssä haluaisimme olla tulevaisuudessa, mitkä ovat meidän uratavoitteemme jne jne. Olen varmaankin ainoa, joka on vastannut näihin kysymyksiin etten vielä osaa sanoa.
Mielipiteitä asiaan?
Opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta erästä amk-tutkintoa. Kun kuuntelen opiskelutovereitani, saan kuulla lähes päivittäin suurista suunnitelmista elämän ja varsinkin uran suhteen. Minä itse olen ihan päinvastainen. Tavoitteeni koulussa on sieltä valmistuminen. Tavoitteeni elämässä on saada perhe, kiva talo, toimiva auto, viihtyisä työ sekä palkka, jolla pärjäämme. En kaipaa työltäni kauhean suurta haastavuutta, eikä minulla ole vielä minkäänlaista visiota siitä millaista työtä haluaisin tehdä. Tiedän vain sen, että en halua liikaa vastuuta enkä liikaa työtunteja. Uskon, että viihtyisin paljon mieluummin ns. rivimiehenä, kuin johtoportaassa.
En ole laiska, enkä yleensäkään mene elämässä sieltä missä aita on matalin. Ehkä sen vuoksi haluan käydäkin enemmän kouluja, etten hukkaisi hyvää opiskelutaitoani käymällä jonkin "helpomman ja nopeamman" koulun.
Tällaista kunnianhimottomuutta ei uskalla missään ääneen huudella. Olen amk:ssa vasta ensimmäistä syksyä ja jo nyt meiltä kysellään, millaisessa työssä haluaisimme olla tulevaisuudessa, mitkä ovat meidän uratavoitteemme jne jne. Olen varmaankin ainoa, joka on vastannut näihin kysymyksiin etten vielä osaa sanoa.
Mielipiteitä asiaan?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ne on kaikki yliopistossa joilla riittää lahjat edetä johtoportaalle asti. AMK-lainen ei pääse kun korkeintaan työjohtoon.
Älä hätäile. Ei AMK-koulutuksella mistään urasta voi puhua. Veikkaan että jonain päivänä muita vielä hävettää ne suuret puheet mitä ne nykyään päästää suustaan. Joutuu vielä kilpailemaan ihan samasta työpaikasta sinun kanssa.
Onnea ja menestystä vain sinulle.
silti pidän itseäni kyvykkäänä ja myös kunnianhimoisena. Olen siis jo työelämässä, voin myös puhua urasta ja johtotehtävistä omalta kohdaltani - joten et viitsisi yleistää!! Yliopistossa opiskelu ei todellakaan ole ainoa väylä eteenpäin, eikä todellakaan itsestäänselvyys ja suora reitti johtotehtäviin. Kaikki yliopistoista valmistuneetko johtotehtävissä ja uraa luomassa?? Salli minun nauraa!!
Ihan itkettää.
Mä luulen että se on tää yhteiskunta joka laittaa kaikki kilpailemaan keskenään ja tavoittelemaan jotain suurta. Tällä hetkellä tuntuu muutenkin olevan "muotia" sairastua burnoutiin, tehdä 10 tuntista työpäivää ja siinä sivussa perustaa perhe jolle ei ole koskaan aikaa, ostaa auto, mielellään hienompi kuin naapurilla ja rakentaa kallis talo jota maksaa loppuelämän ja joka ei koskaan tunnu varsinaisesti kodilta koska ei ikinä ehdi siellä olla tai "luoda" sinne sitä kodin tuntua...Joo no tuo oli ehkä vähän kärjistettyä..
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Voihan sitä suurella palkalla enemmän itseään ja perhettään hemmotella mutta enemmän niitä hemmotteluhetkiä osaa arvostaa jos ne ei ole itsestäänselvyyksiä. Parhaat asiat elämässä on kuitenkin ilmaisia..:)
Ja valitettavasti kaikille yliopistolaisillekaan ei riitä niitä johtajan paikkoja. Sen lisäksi tiedän useamman joka on edennyt johtoportaaseen ihan "vain" amk-tutkinnolla...että...on se vähän ihmisestäkin kiinni. Yliopistoonhan pääsee kunhan opettelee ulkoa ne pääsykoekirjat, amk:hon on myös psykologiset testit.
my ass!
Vai yliopistoon on helppo päästä ??
Hehe hheh, kylläpäs vitsin murjaisit.
Kateutesi meitä yliopistossa olevia kohtaan suorastaan paistaa hölmötä kirjoituksestasi.
LOL!!!
Ei yliopistoon pääseminen ainakaan sinun kirjoituksesi perusteella juuri älykkyyttä edellytä... tai edes kirjoitustaitoa.
No, vitsit vitseinä... Mutta jos totta puhutaan, en ymmärrä mistä johtuu eräiden yliopisto-opiskelijoiden tarve jatkuvaan amk-opiskelijoiden mollaamiseen. Te, jotka tätä harrastatte: Oletteko niin epävarmoja omista kyvyistänne, että koette tarpeelliseksi pönkittää itsetuntoanne mollaamalla muiden älyä ja kykyjä? Pidättekö yleensäkin koulutusta ihmisen mittana?
Nänä asiathan ovat jokaisen henkilökohtaisia valintoja - eivät ne tee todellakaan ihmisestä huonompaa tai parempaa. Samasta peruskoulutuksestahan yleensä on liikkeelle lähdetty (yo)- ihmiset ovat kiinnostuneita kuitenkin erilaisista asioista ja tekevät valintansa sen mukaan. Miksi yleensäkään yo-opiskelijat ovat AMK-palstalla kritisoimassa? Ns. fiksuimmat eivät kyllä edes vaivaudu tällaisia asiattomuuksia esittämään. Nämä jatkuvat haukkujat näillä palstoilla ovat juuri niitä, joille pelkkä yliopiston kirjoilla oleminen on arvo sinänsä.
Pliis, olen puolellasi. Ajattelen parastasi. Mene yliopistoon, jos tunnet, että edes jotenkuten kykenet. Sitä et varmasti kadu.
se, mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi toiselle. Jos sinulla korkeat tavoitteet, status, hieno titteli mielessä, se on ok. Olemme kuitenkin kaikki erillaisia, toisille riittää vähempikin, pääasia, että on onnellinen! Korkeakoulu-, ja yliopisto-opiskelu ei tee kenestäkään ihmisestä parempaa ihmistä :)! Ylipäätään on tyhmää ja lapsellista vertailla mitään keskenään ... osoittaa vain omaa henkistä köyhyyttä. Keskittykäämme jokainen omiin tekemisiimme ja valintoihimme ensisijaisesti.
Luepa huviksesi Ari Antikaista vähän. Huomaat, että koulu on ennen kaikkea ihmisvirtojen ohjaus- ja sosiaaliluokkien ennallaansäilyttämislaitos.
Jos akateemisten vanhempien lapsi ajautuu AMK:hon, voi pudotus pahimmassa tapauksessa olla jopa kaksi yhteiskuntaluokkaa. AMK, varsinkin kaupallinen, on täyttä puppua.
Ja sitäpaitsi, kaikista meistä ei ole yliopisto-opiskelijoiksi. Ei edes läheskään kaikista akateemisten perheiden lapsista. Luoja ei ole antanut kaikille samanlaista älliä. Ja kuvittele, itse olen akateemisen perheen lapsi, mutta omat vanhempani ovat aina sanoneet, ettei väliä, olemmeko (kaksi muuta sisarusta myös)akateemisia vai ei, pääasia, että olemme onnellisia ja pärjäämme muuten elämässä ... ja, että osaamme olla ihmisiksi!
Olen ns. akateeminen vanhempi, toinen lapsistani opiskelee yliopistossa, toinen on valmistunut AMK:sta. Pudotusta ei ole todellakaan tapahtunut "yhteiskuntaluokissa" mitattuna - mitä se sitten mahtaa tarkoittaa! Hyvin on AMK-nuori löytänyt paikkansa työelämässä - ja kaupalliselta alalta. Ihmettelen tätä ainaista väittelyä tästä samasta aiheesta. Kokenut ja pätevä löytää aina paikkansa huolimatta siitä, onko opiskellut yo:ssa tai AMK:ssa.
Taas meni hyvän aiheen keskusteluyritys yliopisto vs. amk -tappeluksi... Pysyttäiskö aloittajan aiheessa? Edes joskus?
Viestiketjun aloittajalle: Et varmasti ole ainoa, joka ei vielä tiedä millaista työtä (tai muutakaan) haluaa tulevaisuudessa tehdä. Minulta tuota kyseltiin jo AMK:n valintakokeessa viime keväänä!
Ja näin yleisesti tiedoksi: myös amispohjalta haetaan korkeakouluihin. Itse olen käynyt lukion ja nyt oon amiksessa (mikä tuntuu lasten leikiltä lukion jälkeen, vaikka opiskelen yo-pohjaisella linjalla). Meidän amiksessa tarjotaan yhteistyönä valinnaiskursseja ainakin matkailualalta myös kaupungin lukiolaisille.
Viestin aloittajan kanssa aivan sama tilanne..tai paitsi olen kyllä kohta valmistunut.
Ei mitään tietoa mitä haluaisin oikeasti tehdä. Ei pahemmin kunnianhimoa. Kunhan olisi ok työ, ok palkka ja perhe talon kanssa.
Moi!
Itsekin menin kouluun tietäen, että haluan jäädä kotiäidiksi heti koulun jälkeen. Haluan lapsia ja lähisuvussa on lapsettomuutta, joten haluan lapset nuorena enkä sitten itkea niiden perään kolmikymppisenä. Kuitenkin tuntuu ettei tätä voi edes lausua opettajille, koska hehän "tuhlaisivat" koulutusta minuun. En näe siinä kuitenkaan itse mitään pahaa. Kotiäitinä ollessa voin ylläpitää taitojani mm. lukemalla sitä kirjallisuutta mitä toiset työntekijät eivät ehdi ja vaikka opiskelemalla Avoimen kursseja. Ehkäpä ne vuorovaikutustaidot hieman hiipuvat vuosien jälkeen kotona ollessa, mutta toisaalta voivathan ne alkaa kukoistaakin elämänkokemusten tuoman tiedon myötä.
En ole itsekään laiska ja rakastan uuden oppimista ja vanhan tiedon syventämistä. Mutta minulla ei ole mitään kunnianhimoa olla muuta kuin hyvä äiti, puoliso ja työntekijä. Ei kaikkien tarvitse maailmassa olla johtajia tai oman alansa erikoisasiantuntijoita.
ja johan siinä alkaisivat päätkin yhteen kolisemaan :)! Ja ketä sitten tekisi muita töitä, esim. kädentaitoja vaativia (mm. artesaanit, ompelijat, muurarit, talonrakentajat ...) etc. Kaikkia meitä tarvitaan täällä ja meidän työpanostamme. Tosin kaikki isot yhtiöt jne. eivät sitäkään arvosta ... meno on mennyt liiaksi siihen suuntaan, että työpaikoissa otetaan ainoastaan työntekijästä kaikki hyöty irti, jonka jälkeen heitetään tarpeettomana pois yhteiskunnan niskoille elätettäväksi. Ihminen on monesti pelkkä hyödyke.
Lapset kannattaa tehdä nuorena (jos saa)ja nauttia siitä ajasta ilman syyllisyyttä ja omantunnontuskia, kun lapset ovat pieniä, olemalla kotona (jos mahdollista).
"Tavoitteeni elämässä on saada perhe, kiva talo, toimiva auto, viihtyisä työ sekä palkka, jolla pärjäämme."
Mielestäni tavoitteesi edustavat ihan terveitä arvoja. Kilpailullisessa maailmassamme tuollaisten tavoitteiden asettaminen on jostain käsittämättömästä syystä nuorilta ihmisiltä kiellettyä.
Suomessa siedettävän elintason saavuttamista pidetään itsestään selvänä, ei kunnianhimoisena. Asia ei ole kaikkialla näin, eikä Suomessakaan välttämättä ikuisesti. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että perheen elättämäminen, kiva koti, toimiva auto ja palkkaus, joka mahdollistaa "ei niin jatkuvan pennin venyttämisen" on etenkin nuorella työelämään pyrkijällä menestystarina, joka ei toteudu mitenkään helposti. Ikävä puhua rahasta, mutta kunnianhimoton tavoitteesi tarkoittaa (paikkakunnasta riippuen) vähintään 3000 euron nettotulot perheeseen. Eikä sillä vielä saada lapsiperheelle luksusta. Jos perheessä on pieniä muksuja ja toinen vanhemmista kotosalla, pitää työssä käyvän vanhemman olla työssä, jonka saaminen on ainakin työelämään hiljattain tulleelle kunnianhimoista ja harvinaista.
Ne sun kavereiden puheet menee tossa iässä vielä lapsellisuuden piikkiin...
Sä olet kypsä, tajuat että elämää ei pysty suunnitella... Mitä tahansa voi käydä.
Katso kymmenen vuoden päästä kellä asiat paremmin, heillä vai sulla...