Meillä on vuoden ja yhden kuukauden ikäinen poika, joka heti kävelemään opittuaan alkoi mennä kaapilta kaapille. Hän kiskoo kaikki ovet auki ja työntää ne väkisin yli saranoidensa rajan, niin että ovet repeilevät irti saranoilta. Meillä kaappien ovet ovat sitä mallia ja sellaisilla kahvoilla varustettuja, ettei niitä pysty kiinnittämään sellaisilla lapsilukkosysteemeillä jotka on tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen. Olen lukinnut ovia Jeesuksen teipillä, mutta se on hankalaa silloin kun pitäisi itse päästä kaapeille. Kauanko tuota kiskomis- ja nyhtämisikää pitäisi teorioiden mukaan kestää? Kolme kuukautta? Puoli vuotta? Mikä avuksi ongelmaan?
Kiskoo kaikki ovet auki!
Faija
7463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä nyt ei auta ongelmaan yhtään, mutta myös äitini kertoin minun pienenä toimineen samoin. Olin kerran avannut jauhokaapin oven ja luonnollisesti kaatanut kaikki eri jauhot lattialle ja itsenikin päälle. Kyllähän tuollainen vaihe voi kestää puolikin vuotta,
Ei siinä auta kuin jatkuvasti kieltää ja kantaa pois kaappien luota. Jos teillä on sellaiset tapit kaapeissa, niin narua vaan tappien ympärille :)
Oota vaan kun hän oppii kiipeämään niitä laatikostojen kahvoja pitkin ylös.
Se se vasta hauskaa on kun mikään ei ole turvassa missään.
Laita narut kaappien oviin rajoittimeksi niin saranat säästyy.
Juu, itsellänikin oli tarkoitus ehdottaa, että oven nupit kiinni toisiinsa narulla. Tai kuminauhalla. Itse laitoin kuminauhat ja hyvin toimi. Ei paksahtaneet lapsen sormille tai muutakaan.
Jotkut lapset ovat sellaisia, että purkavat kaiken, aukot kaapit ja vetävät alahyllyt tyhjiksi ja tunkevat itsensä kaikkiin paikkoihin eikä kiellot tehoa, ei myöskään se että hakee pois jne. Ainoa keino on että estää pääsyn. Vaihe menee ohi joskus sitten... kyllä ne kasvaa, ne pienetkin kauhukakarat, niistä tulee aikanaan isompia kauhukakaroita... :)
sitä keittiöön
kielto ja pois...se toimii ja niin kauan kuin jatkaa..et saa myöntyä..ja sitten keksitte jotakin että hänelläkin olisi tekemistä...lapset tulevat pienestä jo iloiseksi taas.
Meillä luovutettiin yksi alakaappi (ja olohuoneen lehtihylly) lapsen käyttöön, siellä sellaista tavaraa jota sai purkaa ja levitellä , ja omat silmät kiinni sotkulta. Kun lapsi viihtyi pitkään sallitun kaapin ääressä, muut paikat (ja vanhemmat) saivat olla rauhassa, ja lapsi sai nauttia elämästään. aikanaan vaihe meni onnellisesti ohi. pahemmista paikoista myös vain nostettiin pois, pantiin teippejä ym.
Olen nähnyt vanhempia, jotka yrittävät komentaa ja panna tiukkoja rajoja jo tuon ikäiselle, ja siitä valitettavana seurauksena heillä on ollut muutaman vuoden kuluttua kiukutteleva, levoton ja uhmainen lapsi, joka on osannut huutaa vähintään yhtä lujaa kuin vanhempansa...