Vanhusten hoidossa olisi paljon kehittämistä mutta kuinka voisin sairaanhoitajana kehittää vanhustyötä?
Vanhusten hoitoon kehitystä!
Milja.
181394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aamupalan ja lounaan välissä on taukoa noin kaksituntia. Ota joka päivä yksi vanhus mukaasi ja käytä häntä ulkona tämän kahden tunnin aikana. Älä jää juoruamaan kansliaan tai taukohuoneeseen väliajoilla vaan panosta vanhusten kanssa yhdessäoloon. Pieni, mutta tärkeä toimenpide monelle vanhukselle!
osastolla aamutoimet,pesut ym. vievät n.puoli kahteentoista.Sitten jo vanhusten lounas pukkaa päälle,jossain tässä välissä pitäisi itsekin syödä.Syötettäviä on yli kymmenen.En ole lähes kahdenkymmenen vuoden aikana ollut koskaan hoitoalan työpaikassa jossa luppoaikaa jää kaksi tuntia.
Älä jakele typeriä neuvojasi kun et nähtävästi asiasta mitään tiedä.Tuskin missään hoitopaikassa on aikaa juoruta kansliassa.Tai ehkä sinunlaisellasi on....
sinulle.. Et näköjään sinäkään tiedä, että runsaasti erilaisia hoitopaikkoja löytyy. Itsellä on kokemusta useasta paikasta, ja esim. vuodeosastolla olis kyllä monessakin välissä aikaa käydä pienellä kävelyllä. Siellä väliajat tuppaa kyllä hoitajilla kieltämättä kulumaan siellä kanslian puolella. Jos ei juuri ole aamutoimet(jotka meillä hoidetaan puoli kymmeneen mennessä viimeistään)tai ruokailut meneillään, niin eipä siellä käytävillä hoitajia juuri näy.. Tuo ulkoiluvinkki oli kyllä todella hyvä. On paljon sairaanhoitajia, jotka kovasti haluaisivat kehittää vanhustenhoitoa, mutta vaan jotenkin "korkeammalla" tasolla, kun se pitäisi lähteä nimenomaan siitä, mitä ne vanhukset itse kaipaa. Katsella vaikka vanhoja valokuvia, lukea päivälehtä, laulaa tai lukea vaikka sitten raamattua, jos joku vanhuksista sitä toivoo ja saa siitä hyvän mielen!
Juusi sinun laisesi ÄMMÄT pilaavaat työkulttuurin monissa työpaikoissa!! On osastoja/hoitokoteja, joissa TODELLAKIN ON AIKAA siihen vitun juoruiluun ja muiden kyykyttämiseen (asiakkaiden ja työntekijöiden)!!
Asioista pitäisi puhua asiallisesti, siihen pitäisi kaikkien pyrkiä on he sitten hoitajia, hoidettavia, omaisia tai muita.
Viimeisessä työpaikassani Palvelukeskuksessa jossa oli useampi osasto, viimeiset aamutoimet tehdään lounaaseen mennessä ( kello 11.30.) eli aamupala syödään märissä vaipoissa tai ulosteet housuissa. Osastolla oli todella kiirettä.
Viereisellä osastolla taas olisi ollut aikaa mutta hoitajat valittivat vain kiirettä tekemättä mitään...työpaikka kiusaaminen rehotti. Jouduit kiusatuksi jos teit hommat, en jaksanut lusmuilla vaan autoin kaikki asiakkaat aamupalalle kuivin vaipoin ja siisteinä. Nyt olenkin sitten entinen hoitaja. Sijaiset jotka osasivat hommaat ja ehtivät tehdä työnsä, heidän palveluitaan ei enää tarvittu , heidät mustamaalattiin johtajalle.
Kolmannella osastolla oli yhteen aikaan hoitajia yhtäpaljon kuin hoidokkeja eli parhaaseen aikaan 3 asiakasta ja jopa 4 hoitajaa, asiakkaista yksi oli hyväkuntoinen ja autteli niitä kahta muuta dementikkoa. Siltikin valitettiin työn paljoutta.Työpaikka kiusaamista ja viereisen osaston työn hankaloittamista harrastettiin. Omien vähäisten töiden delegointia toisten tehtäväksi siirrettiin ja tosi pitkiä tupakki ja juoramistaukoja harrastettiin muihin osastoihin, näin saatiin koko talon yhteishenki tulehtumaan. Yhtään ei huolettanut se että toisessa päässä työtoverit painoi niskalimassa 2 hoitajaa ja n. 25 vuodepotilasta.
juuri tätä tarkoitan!! KARMEAA LUETTAVAA, ja pahinta on se, että ne tunnolliset hoitajat savustetaan pihalle!! Sairasta, TODELLA sairasta.
Voimia sinulle!!
Itse yritin olla työssä vanhainkodissa, mutta ei siitä tullut mitään, kun tuntui että yksin saa painaa duunia. Niitä vapaamatkustajia on ne laitokset pullollaan.
Nyk. toimin lastenohjaajana srk.lla.
kiitos .. yritän jaksaa, vaikka välillä se onkin vaikeaa. En millään voi ymmärtää että miten olen tässä tilanteessa, Rehellinen, ahkera ja lojaali muita kohtaan Sitä nyt vaan ei arvostettu minun entisessä työpaikassani.
Joo, ketju taas rönsyilee ihan ohi aiheen.
Vanhustenhoito on todellakin haastava työsarka, jota suomessa arvostetaan ihan liian vähän. Olin englannissa töissä muutama vuosi sitten ja lähdin yhdessä toisen suomalaisen tytön kanssa. Itse halusin kehittyä akuutin hoidon parissa, mutta tämä toinen suomalaistyttö toivoi vanhustenhoitoa aluksi, että kielitaito karttuu. Yllätys oli suuri, kun hänen palkkansa oli parempi kuin omani. Vanhustenhoito oli siellä oma erikoisalansa ja tavallinen akuuttihoitotyö oli huonommin palkattua. Heillä oli useita vanhustenhoidon koulutuspäiviä ja väki vanhustenosastoilla oli paljon motivoituneempaa ja vähemmän riitaista kuin kiireisessä akuuttihoidossa. Myös enemmän hoitajia vanhustenhoidossa.
Eli polittinen tahto voi myös vaikuttaa vanhusten hoitotyön kehitykseen ja arvostukseen.
Henkilökohtaisella tasolla paras vaikuttamiskeino on kuitenkin yrittää olla aidosti läsnä kaiken kiireenkin keskellä. Aika on rajallinen, mutta jos olet pitkään samassa työpisteessä, voit suunnitella työsi niin, että annat eri päivinä hieman enemmän aikaa eri ihmisille. Jokaisen perushoito on tärkeää, mutta kyllä ekstraakin voi tehdä, kun suunnittelee työnsä hyvin. Vanhuksellekkin voi sanoa, että tänään olen luvannut eräälle toiselle rouvalle kävelylenkin tms. Huomenna voin mennä sinun kanssasi. Ja sitten voi hoitaa muut nopeammin ja antaa vuorotellen enemmän aikaa yhdelle. Suihkupäivänä monet vanhukset ovat todella kiitollisia, kun jaksetaan rullata tukka. Toiset haluavat vain jutella ja muistella menneitä. Tärkeää on, että kun päättää ottaa sen HETKEN, niin silloin ei vilkuilla kelloon tms. vaan istahdetaan ja ollaan oikeasti vieressä ja aidosti läsnä.
Sitten jos energiaa riittää, muista kuntouttava ote hoitotyöhön. Kaikkea ei tehdä puolesta. Voinapin avaaminenkin voi olla vahukselle kuntouttavaa ja sorminäppäryyttä vaativaa, vaikka kestääkin hoitajan mielestä liian kauan. Jumppahetkiäkin hoitaja voisi vetää vaikka ennen ruokaa ja sänkypotilaidenkin raajoja voi vuoteessa hieman venytellä. Oma toimiminen tuo itsevarmuutta myös vanhuksille (laitostuminen).
Tärkeintä on toki, että perustarpeista huolehditaan ja olo on turvallinen. Hoitajana vaikutat lähinnä omalla persoonallasi. Kehitettävää olisi kyllä paljon. Ihan fyysistä tiloista asennekasvatukseen, mutta yksi hoitaja ei voi antaa kuin oman panoksensa ja tehdä parhaansa.
Vanhustenhoidossakaan ei tarvitse tehdä itsestään marttyyriä ja kuluttaa itseään loppuun. Pidä huoli myös itsestäsi. Kyllä vanhukset huomaavat, kun hoitaja on sinut itsensä kanssa. Voit aivan hyvin pitää pienen paussin työnlomassa, se ei välttämättä ole hyvän hoitajan esikuva joka eniten jaksaa raataa.
Kyllä Suomessaki ymmärretään että voinapin avaaminen ja muutenkin omatoimisuuteen kannustaminen on hyvää terapiaa ja vanhukselle.
Minun osastollani oli eräs hoitaja joka oli ollut juuri Englannissa harjoittelussa ja hän ei kyllä sallinut edes voileivän voitelua vanhuksille kun hänen mielestä vanhukset on niin saastaisia että saastuttaa ruuan.....
(No voi olla että hän otti idean minulta ja vei sen johtajalle omanaan koskapa häntä kehuttiin niin idearikkaaksi, esti vain muita toimimasta ensin niin ennenkuin oli saanut esittää asian/asiat ominaan..) Miksiköhän noita ajatuksia ei saa toteuttaa käytännössa??? nehän olisi itsestään selvyyksiä.
Noita kun luki, niin tuli mieleen, että jos noin monessa työpaikassa työntekijät kokee olevansa itse niitä, jotka tekevät kaiken toisten laiskotelessa, niin kyllähän tollaiseen pitäisi jo pomon puuttua.
Esimerkiksi työskentelytapojen tarkistus voisi olla paikallaan. Jokaiselle omat potilaat eli sinä hoidat huoneet 1-6 jne. Sillähän se selviää, kuka ei töitään saa tehtyä.
Luulempa vaan että siinäkin valikoituisi raskaat potilaat tietyille henkiköille. Niin se vaan aina on että toiset saavat aina parhaat palat oli se sitten työ tai loma ajankohta .. Tupakkatauot on tupakoimattomille aina työnlisäys, koska ei asiakkaat katso oletko tupakalla tai et, he soittavat kelloja silloinkun apua tarvitsevat.
Voit itse toimia esimerkiksi oman työpaikkasi innostajana. Kannattaa esimerkiksi lukea validaatio- ja realiteettiorientaatiotekniikoista. Lisäksi voit ottaa selvää mm. snoezelen-menetelmästä, jota käytetään ympäri maailmaa vanhusten hoidossa. Kansainvälisistä julkaisuista saa hyvin kaikenlaisia ideoita. Kannattaa ainakin vilkaista nämä sivut:
http://www.worldwidesnoezelen.com/
http://biomed.gerontologyjournals.org/
http://www.americangeriatrics.org/
http://www.alzheimers.org.uk/
http://gerontologist.gerontologyjournals.org/
http://www.asaging.org/index.cfm
http://www.iog.wayne.edu/agingandhealthresources.php
Kannattaa olla luova omalla työpaikallaan ja innostaa muutkin mukaan. Lisäksi järjestötyöllä pystyt vaikuttamaan vanhustenhoitoon yhteiskunnallisesti. Esimerkiksi kirjoittamalla artikkelin lehteen saat huomiota asialle ja työolosuhteille, joissa sairaanhoitajat joutuvat nykyisin työskentelemään.
Toivottavasti vinkeistä oli edes jotakin apua. :-)
ulos. Eipä paljoa kannata olla luova, asioihin perehtyvä ja tunnollinen sh-työssä. AIVAN VARMASTI kateelliset kanssasisaret savustaa tuollaisen hoitajan pellolle!!
Kaikki saman kaavan mukaan mikä on opitty kolkytvuotta sitten ja mieluiten apuhoitajakoulussa....
Mitään luovaa ja poikkeavaa et saa tehdä, olet ryhmätyötaidoton jos viet vanhuksen vaikkapa ulos, aikaahan löytyy kyllä jos vain tahtoa on. Aika tulee käyttää juoruamiseen ja lusmuiluun...Vain silloin sinut hyväksytään joukkoon ja olet melkein yhtä hyvä hoitaja kuin muutkin
Eikö ole mitään tehtävissä jotta nämä hyvät hoitajat saataisiin malleiksi? Ja pysymään meidän rakkaitamme hoitamassa?
PERUSTAKAA OMA HOIVAYRITYS!