Alkoholista teillä

Niin, tuskin se alkoholi on TABU kenenkään perheessä, paitsi uskonnon kautta tietty..
Alkoholia on montaa tapaa ottaa, se että lapsi näkee saunakaljaa niin tuskin traumoja tekee.Vaan se käyttäytyminen ja sen alkoholi määrän ottaminen. Lapsi seuraa aikuisen eleitä ja ne jotka näkevät päivittäin alkoholia litkiviä vanhempia, tuskin ensimmäistä kaljapulloa pelkäävät.Kyllä sijareillakin on oikeus elämään kuului siihen saunakalja tai EI.
Lapsi näkee saunakaljan jälkeen ettei se alkoholi kaikkia kontroloi,(ja on ihmisestä itsestään kiinni osa käyttäytyminen) ja alkoholilla pelottelu jättää lapseen väärän kuvan. Vaan se miten aikuinen sitä ottaa on eriasia. Sittenhän lapsen pitäisi saada kaupassakin traumoja kun kulkee limuhyllyn ohitse. Yksi asia on opettaa sille lapselle ettei tavallinen elämä tapa, alkoholistejen elämä ei ole tavallista. Eikä silloin tällöin kaljan/viinin maistelu tee alkoholistia. Ne jotka niin väittävät jolla on itsellään hallitsematon suhde alkoholin käyttöön eikä osaa juoda kuin räkäkännejä.Tai ajattelevat jokaista viinilasia alkoholipiruna ja kohta leikki on irti. enpä usko että kukaan niin tokkuraan menee saunakaljasta ettei hallitse elämää ja pysty huolehtimaan lapsesta:D Silloihan pitää juoda saunajellona, tavallisen terveen ihmisen. Alkoholisti ei ole terve.

sinulla oli monta kysymystä ja koitan vastata niihin,miten meillä on:
Emme käytä alkoholia,mutta uskon että lapselle voisi olla hyvä nähdä että ei alkoholi itse ole se ongelma ja että on olemassa kohtuu käyttö.
Minä ja mieheni olemme tehneet sen päätöksen että alkoholi ei ole osa elämäämme jo ennekuin ryhdyimme sij.vanhemmaksi.
Olemme kristittyjä.Se on henkilökohtainen usko ja voimavara.Uskomme että esimerkillä miten eletään on enemmän tehoa kun puhumalla tai julistammalla kenellekkään.
Emme pakota lapsiamme kokouksiin,emme juuri käy itsekkään,emme jaksa lähteä...enemmin kotona perheen kesken=)
Minä pidän oikeanlaisia arvoja elämässä tärkeänä,toistemme hyväksymisen ja heikkojen auttamisen.Niitä arvoja haluan opettaa lapsilleni.Anteeksi antamisen taidon.
Jokainen haluaa antaa lapsilleen hyviä eväitä elämään,jonka avulla elämä voi tuntua helpommalta.

Sitä tietenkin kysytään bioilta ja sossuilta mutta eiköhän se ole tärkeämpää että lapsi turvassa, oli sitten jehova tai muslimi??? ja yleensähän lapsen uskonto otetaan huomioon sijaisperhettä valitsemisessa. Oli sitten pulaa tai EI. Ja jos ei niin eristääkö se lapsi pitäisi uudesta perheestä jos ne menee vaikka kirkkoon??? Ja Sulle sen verran että jehovantodistajat harvemmin edes haluaa sijaislapsia.

Meillä käytetään alkoholia silloin tällöin. Saunakaljat kuuluvat saunailtoihin ja lapset ovat oppineet, että homma ei karkaa käsistä vaan juominen loppuu siihen. Tosin meillä ei ole sijoitettuna alkoholistien lapsia.

Olemme tapakristittyjä; eli kuulumme ev.lut.seurakuntaan mutta usko ei ole osa elämäämme. Kaikki sijoitetut lapsemme ovat kirkkoon kuulumattomia, eli kuuluvat väestörekisteiin. Vanhempien kanssa on sovittu, että lapsille saan lukea iltarukouksen ja saavat käydä ev.lut. seurakunnan kerhossa koska muita kerhoja ei paikkakunnallamme ole. Uskonnon opetuksessa ei kouluikäiseet ole mukana.

käytetä alkoholia. Joskus todella harvoin (kerran puolessa vuodessa) saatamme ostaa siiderin ja juoda sen mieheni kanssa puoliksi. Juhlissa joskus harvoin saatan ottaa puoli lasia boolia. Mieheni ei ota sitäkään. Ei vaan ole "meidän juttu".
Kuulumme ev.lut. kirkkoon nimellisesti. Myös sijoitetut ovat ev.lut. seurakuntaan kuuluvia, joten ei ole mitään ongelmia asian tiimoilta.

Viina on viisasten juoma, sanotaan.
Me käytämme alkoholia hyvin kohtuullisesti. Otamme joskus hyvän ruuan kanssa lasit viiniä. saunassa emme käy, mutta siideri kerran viikossa tai kahdessa ei tee meistä suurkuluttajia tai alkkiksia.
Meidän sijoitettu lapsi ei tule alkoholistiperheestä, eikä hän reagoi pullon näkemiseen mitenkään erityisellä tavalla.
Uskonnosta. Olemme puoliksi ev-lut perhe. Mieheni kuuluu kirkkoon, minä en. Uskonto ei ole merkittävä asia perheessämme, se uskoo, joka haluaa, ei uskoa kielletä keneltäkään, se on henkilökohtainen asia. Jos meille olisi tulossa lapsi vahvasti uskovaisesta perheestä, luultavasti kieltäytyisimme ottamasta häntä, sillä emme varmastikaan pystyisi vastaamaan bioperheen vaatimuksiin uskontoa koskevista asioista. Onneksi on vaihtoehtoja olemassa ja perheitä monenlaisia.